tag:blogger.com,1999:blog-2954456947700394522024-03-13T17:22:11.697+02:00Treehouse of madnessNettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-43968115713566356422020-04-08T19:18:00.003+03:002020-04-08T19:18:37.902+03:00Bloody Mary — prologi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hlIH3kjcHb0/Xo30jaUvg7I/AAAAAAAAOaE/tK3kcyrjS7Y3Ko5aNW1l2yMfH1KADlJ3ACLcBGAsYHQ/s1600/1..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-hlIH3kjcHb0/Xo30jaUvg7I/AAAAAAAAOaE/tK3kcyrjS7Y3Ko5aNW1l2yMfH1KADlJ3ACLcBGAsYHQ/s640/1..jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Miten nopealla aikataululla saattoikaan yksi ihmiselämä mennä aivan kokonaisvaltaisesti vituiksi.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-prLVGlFEuEk/Xo30j5JDw9I/AAAAAAAAOaM/5HOm74jCVL0J5JFKnls9CKlzp7RK--WswCLcBGAsYHQ/s1600/2..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-prLVGlFEuEk/Xo30j5JDw9I/AAAAAAAAOaM/5HOm74jCVL0J5JFKnls9CKlzp7RK--WswCLcBGAsYHQ/s640/2..jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kaikki se, mikä oli ennen ollut olemassa vain vanhempien valistuspuheissa ja elokuvissa, joita hän ei ikänsä puolesta saanut katsoa – yhtäkkiä kaikki se olisi hänelle yhtä arkipäiväistä kuin sanomalehden lukeminen tai koulutehtävät olivat ennen olleet. Arkipäiväisiä olisivat myös ne epätoivoiset keinot, joita siinä maailmassa käytettiin aina seuraavan annoksen turvaamiseksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Y4qCwtDa1xQ/Xo30jiGW0HI/AAAAAAAAOaI/4GBqdtpZmeoGfRFkD7JgR8AsetZ3y9a7ACLcBGAsYHQ/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Y4qCwtDa1xQ/Xo30jiGW0HI/AAAAAAAAOaI/4GBqdtpZmeoGfRFkD7JgR8AsetZ3y9a7ACLcBGAsYHQ/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitä sellainen kiltti, kiva ja kunnollinen tyttö edes teki siinä ympäristössä, niiden ihmisten kanssa?<br />
Hän tuskin tietäisi sitä itsekään, tuskin tulisi koskaan tietämään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-IGU0imFgL6o/Xo30kZzZgtI/AAAAAAAAOaQ/6Vfw8bkVd4YJAYJuFBxfW99XQgCVA2S2gCLcBGAsYHQ/s1600/4..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-IGU0imFgL6o/Xo30kZzZgtI/AAAAAAAAOaQ/6Vfw8bkVd4YJAYJuFBxfW99XQgCVA2S2gCLcBGAsYHQ/s640/4..jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Sitä ei suotta kutsuttu lumipalloefektiksi. Yksi virhe, jota seuraisi toinen, kolmas ja neljäs. Pian ei pysyttäisi edes laskuissa. Paska lentäisi tuulettimeen sellaisella voimalla, josta ylemmällä keskiluokalla, jota hän itse oli aiemmin edustanut, ei ollut havainnon palaakaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sx5V-MdubU4/Xo30kuL1TZI/AAAAAAAAOaU/fcOhzVIqo-Yc88WP2xB1NbU8-TDQQmPvQCLcBGAsYHQ/s1600/5..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-sx5V-MdubU4/Xo30kuL1TZI/AAAAAAAAOaU/fcOhzVIqo-Yc88WP2xB1NbU8-TDQQmPvQCLcBGAsYHQ/s640/5..jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Judy oli aina kuvitellut, että kaikki hänen ongelmansa olisivat ratkenneet sinä päivänä, kun oikukas esikoispoika osti yhdensuuntaisen lipun pois hänen elämästään. Mutta mitä ilmeisimmin se oli ollut vasta alkusoittoa sille, mitä oli tulossa. Ja kun hän tajuaisi, mitä oli osaltaan saanut nuoremmassa lapsessaan aikaan – silloin hän ensimmäistä kertaa elämässään katuisi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hJbS7gRuX-Y/Xo30k615I-I/AAAAAAAAOaY/P1ht3PX-gU0TVAp0UKaHBvsX06rb3u6JQCLcBGAsYHQ/s1600/6..jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-hJbS7gRuX-Y/Xo30k615I-I/AAAAAAAAOaY/P1ht3PX-gU0TVAp0UKaHBvsX06rb3u6JQCLcBGAsYHQ/s640/6..jpg" width="640" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mary Shepherd oli tikittävä aikapommi, jonka räjäyttämiseen vaadittiin vain oikeanlainen kipinä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
***</div>
<div>
<br /></div>
Päivää taloon! Melko lyhyen pohdinnan jälkeen totesin, että en ole valmis luopumaan tästä harrastuksesta, joten tääl mä taas! Tällä kertaa pukkaa jatko-osaa, mutta itsenäistä sellaista. Eli L'appel du viden lukeminen antaa tälle hieman kontekstia, mutta pysyy kyllä kärryillä ilmankin. owo<div>
<br /></div>
<div>
Lyhyestä virsi kaunis: tässä prologissa on vain kuusi kuvaa, ja tekstit on tarkoituksella semi pirstaleisia. Halusin tehdä lähinnä pienen maistiaisen ja alustuksen tälle tarinalle. Varsinaiset osat tulevat olemaan varmaan LADV:n tasoa pituuksissaan, sellaista 15-20 kuvaa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sellainen varoituksen sana, että <b>tämä on sitten edeltäjäänsä aika paljon synkempi</b>. Siis oikeasti. Mutta koska ymmärtääkseni lukijakunta (joita on tyyliin 2) on aikuisia, uskallan tarttua rajumpiinkin aiheisiin. Pistän vielä erillisen varoituksen tuonne yläpalkkiin, että on neuloja, vähän verta ja reilusti angstia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Fun fact, joka ei oikein liity mitenkään mihinkään, mutta jonka kerron silti: valoilla leikkiminen on mun uusi rakkaus. Näitä kuvia ei ole siis muokattu tai filtteröity jälkikäteen, vaan tein värimaailmat Simsin omia valoja säätämällä (näiden kuvien tapauksessa laitoin vahvaa lilaa ja aavistuksen keltaista, taustoina kokomusta ja -valkoinen seinä). Opiskelen nykyään siis leffakoulussa, ja vaikka en valaistukseen erikoistukaan, on se silti siistiä oikeassa elämässä, ja näköjään toimii myös Simsissä about samalla logiikalla! :D</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Sit voi alkaa spekuloida! Mikä veikkaatte, että tulee olemaan se ensimmäinen virhe, joka petaa alustan kaikelle muulle schaisselle?</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-75914283935706517532020-03-30T21:33:00.000+03:002020-03-30T22:13:48.289+03:00L'appel du vide — 13. Love me like there’s no tomorrow<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>A wild ending chapter has appeared! Will you catch it?</i><br />
<i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=H1Wbu_AF2e4" target="_blank"><br /></a></i>
<span style="font-size: large;"><i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=H1Wbu_AF2e4" target="_blank">> fiilistelymusaa ♥ <</a></i></span><br />
<span style="font-size: large;"><i><br /></i></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-vm2FHRJAs3w/XoIvqO81UtI/AAAAAAAAOWc/QJFRDP1kzYMVN5of17NepgxvQHO1LhhGgCLcBGAsYHQ/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-vm2FHRJAs3w/XoIvqO81UtI/AAAAAAAAOWc/QJFRDP1kzYMVN5of17NepgxvQHO1LhhGgCLcBGAsYHQ/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— En vittu jaksa enää. En yhtään.<br />
Anthonyn värisevä ääni ja vihaisen kuuloiset nyyhkäykset täyttivät yksiöni hiljaisuuden. Hänen tärisevä kehonsa nytkähteli itkun tahdissa. Vuosien ajan kerätty katkeruus raivasi tietään pojan välinpitämättömän ulkokuoren läpi sellaisella voimalla, jollaista en olisi koskaan osannut odottaa.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Rb8-l4CbkSw/XoIvsyDD2JI/AAAAAAAAOW8/_PaWliWogkwuVKzQA9B_GF2zNGQXSWO1ACLcBGAsYHQ/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Rb8-l4CbkSw/XoIvsyDD2JI/AAAAAAAAOW8/_PaWliWogkwuVKzQA9B_GF2zNGQXSWO1ACLcBGAsYHQ/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
En tiennyt, mitä siinä tilanteessa olisi viisasta sanoa, vai olisiko parempi pitää suu kokonaan kiinni. Anthonyn äiti oli joitain kuukausia aiemmin maininnut minulle Billystä, joka oli lähdöllään särkenyt poikansa sydämen, mahdollisesti loppuelämäksi. Silloin olin muodostanut mielessäni jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista kivun taakkaa Anthony kantoi joka päivä — ja tämä äskeinen näytös todisti, miten vähän hajua minulla oli asiasta todellisuudessa ollut. Silitin toisella kädelläni pojan käsivartta, toinen hyväili hänen hiuksiaan.<br />
— Haluatko puhua siitä? kysyin sitten varovasti. Tunsin Anthonyn kohauttavan olkapäitään. Niiskaukset loppuivat hetkeksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-TQjawvWftJs/XoIvtcCh_YI/AAAAAAAAOXA/MWe1HZgWApsLLjiOG6Z9VSVpjeeDmK6ngCLcBGAsYHQ/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-TQjawvWftJs/XoIvtcCh_YI/AAAAAAAAOXA/MWe1HZgWApsLLjiOG6Z9VSVpjeeDmK6ngCLcBGAsYHQ/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mitä puhuttavaa tässä on? Kaikki on vain paskaa. Ei kummempaa, hän yritti kuulostaa tyyneltä, mutta murtui pian uudestaan kyyneliin. — Kuinka se jätkä kehtaa? Tein niin järjettömästi töitä unohtaakseni sen typerän naaman, ja sitten yksi keksii tuommoista.<br />
Pysyttelin hetken vaiti ja vedin Anthonya lähemmäs itseäni. Toisen keho tärisi yhä.<br />
— Haluatko levätä? kysyin hiljaisella äänellä. Poika nyökkäsi pienesti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-zy6z0Mo74qg/XoIvtzhvZ8I/AAAAAAAAOXI/I8re00jxRlc2OiI-RKxbV9PdwGGpQEFEACLcBGAsYHQ/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-zy6z0Mo74qg/XoIvtzhvZ8I/AAAAAAAAOXI/I8re00jxRlc2OiI-RKxbV9PdwGGpQEFEACLcBGAsYHQ/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Asetuin istumaan sängyn laidalle ja hellästi vedin Anthonyn syliini.<br />
— En vain voi ymmärtää. Se kusiainen otti ja häipyi kaupungista, pysytteli poissa seitsemän pitkää vuotta ja hommasi siinä välissä jonkun uuden perheen. Ja nyt kun se tuli takaisin, se yritti vielä jollain paskatekosyillä selittää tietään ulos tästä. Aneli kuuntelemaan. Ja vitut, hän purki ääni väristen ja piti pienen tauon.<br />
— Sori. En tiedä, mikä ihmeen heikkoilupäivä minulla tänään on. En yleensä kitise tällä lailla asioista, blondi naurahti kuivasti ja yrittäen näyttää vahvalta katsoi minua vettyneillä meripihkasilmillään. Sydämeeni sattui.<br />
— Pää kiinni. Kaikella rakkaudella, Ace. Ei tuo ole mitään kitinää, vaan inhimillistä kipua, mutisin. Toinen hymähti, sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne taas.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-2kpXiN8Ueso/XoIvtxWkC0I/AAAAAAAAOXE/jnVyR1UIOQ87m89tXMJ6zxbOJ7xgagmGgCLcBGAsYHQ/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-2kpXiN8Ueso/XoIvtxWkC0I/AAAAAAAAOXE/jnVyR1UIOQ87m89tXMJ6zxbOJ7xgagmGgCLcBGAsYHQ/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Noah, miksi kohtelet minua niin nätisti? Anthony kysyi hiljaisella äänellä, joka oli tuskin kuiskausta kovempi. — Olet helvetin kusessa, ja se on minun syytäni. Vedit takiani sellaisen stuntin siellä kaupassa, että voit hyvin saada potkut.<br />
Hymyilin pienesti ja silitin kevyesti Anthonyn kaulaa peukalollani. — Eiköhän pomoni ymmärrä. Oli hätätapaus. Ei se kenkää anna noin vähästä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-0qjXQ7gpbLM/XoIvuT-sfvI/AAAAAAAAOXM/aOml0JAShPQv1O3Y5EB0yZjcAjP0Fuk9gCLcBGAsYHQ/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-0qjXQ7gpbLM/XoIvuT-sfvI/AAAAAAAAOXM/aOml0JAShPQv1O3Y5EB0yZjcAjP0Fuk9gCLcBGAsYHQ/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pieni hymynkare kiiri blondin huulille.<br />
— En ansaitse sinua, hän naurahti yhä itkuisella äänellä. — Ei kukaan ansaitse.<br />
— Paraskin puhuja! Itse hommasit itsesi tehohoitoon ja toisen silmäsi lähes sokeaksi, kun silloin aikanaan yritit auttaa minua pakenemaan poliiseja isäsi autonromulla. Muistuuko? kysyin virnistäen. Meripihkasilmiin syttyi lämpö.<br />
— Siitäkin on kohta kolme kuukautta. Jessus, miten nopeasti aika menee, Anthony vastasi kasvoillaan pieni, vino hymy. — Niin, aiemmin harmittelin sen auton kohtaloa. Se oli sellainen konkreettinen muisto faijasta. Mutta nyt tiedän, että se sai arvoisensa lopun sillä, että siitä tuli rusina.<br />
En voinut kuin nauraa Anthonyn kommentille. Tyypillistä sarkasmia jopa suuren surun keskellä. Samalla hetkellä puhelimeni kilahti viestin merkiksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-j5vNnxh6f0k/XoIvvG87OII/AAAAAAAAOXQ/a9GR-4HfAdw8FZxxFng-bAex9m8cwq3xwCLcBGAsYHQ/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-j5vNnxh6f0k/XoIvvG87OII/AAAAAAAAOXQ/a9GR-4HfAdw8FZxxFng-bAex9m8cwq3xwCLcBGAsYHQ/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Avaamattomia viestejä oli puhelimessani kaksi. Ensimmäinen oli äidiltä, eikä se yllättänyt. Toisen luettuani ensimmäinen reaktioni oli joko nauraa, kiroilla tai hypätä ikkunasta läpi.<br />
— Tilanne perkelöityi, totesin lyhyesti. Anthony katsahti minuun säälivä katse silmissään.<br />
— Lue ääneen, hän ehdotti. Huokaisin syvään ja aloin lukea viestiä:<br />
— Noah, muutaman mutkan kautta kuulin tämänpäiväisestä. Mitä oikein ajattelit? Henkilökohtaiset kaunat pidetään poissa työpaikalta. Rikoit useampaa ohjesääntöä tänään. Et puuttunut tiloissamme tapahtuvaan pahoinpitelyyn saati soittanut poliiseja. Tämän lisäksi lähdit vuorostasi omin lupinesi lähes kolme tuntia etuajassa. Sentään lukitsit liikkeen ovet mennessäsi. Tässä tilanteessa ei asiasta enää keskustella: ei tarvitse tulla enää huomenna töihin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-lxrKCjkM3qg/XoIvvKDRi7I/AAAAAAAAOXU/USZhYtVr3_MJKpOqN5iZPIUNy79qfPeEgCLcBGAsYHQ/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-lxrKCjkM3qg/XoIvvKDRi7I/AAAAAAAAOXU/USZhYtVr3_MJKpOqN5iZPIUNy79qfPeEgCLcBGAsYHQ/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Laskin puhelimeni sängylle, nousin ylös ja avasin ikkunaa hieman. Ehkä raitis ilma auttaisi. Nojasin seinään ja yritin olla itkemättä.<br />
— Hevonpaskaa, Anthony ynähti maatessaan sängyllä. Nyökkäsin pienesti.<br />
— Kaikki on tänään juuri sitä. Mistä minä nyt keksin uuden työpaikan? Vuokranmaksupäivä on reilun viikon päästä, parahdin hiljaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-JRDHPo-qqtU/XoIvvSDXOZI/AAAAAAAAOXY/0sPoZbGrNuI6BCuik56KEB3eyWykywCKQCLcBGAsYHQ/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-JRDHPo-qqtU/XoIvvSDXOZI/AAAAAAAAOXY/0sPoZbGrNuI6BCuik56KEB3eyWykywCKQCLcBGAsYHQ/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Olen niin väsynyt. Kaikkeen. Tuon työn takia en nukkunut viikkoihin kunnolla, kouluni kärsi ja jouduin sietämään asiakkaiden perseilyä. Mutta sain sillä sentään vuokran maksettua. Ja se toimi hyvänä harhautuksena kaikelle muulle paskalle, kuten äidin jatkuvalle viestittelylle.<br />
Kuulin Anthonyn nousevan istumaan sängyllä.<br />
— Mitä se tällä kertaa keksi? hän kysyi. Niiskaisin.<br />
— Eheytysleirejä. Se ei voi pakottaa minua menemään sellaiselle, mutta kyllä se sitkeästi yrittää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Pg4Mp4wDdcM/XoIvqCFao9I/AAAAAAAAOWU/aou-4_u6PFY9OI3G0WRulTnvpfuHtwfygCLcBGAsYHQ/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Pg4Mp4wDdcM/XoIvqCFao9I/AAAAAAAAOWU/aou-4_u6PFY9OI3G0WRulTnvpfuHtwfygCLcBGAsYHQ/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitään sanomatta Anthony nousi ylös sängyltä, käveli viereeni ja veti minut syleilyynsä.<br />
— Noah, olen niin pahoillani, hän sanoi hiljaa. Niiskaisin.<br />
— Ei mene perheasiat nyt hyvin meillä kummallakaan, hän lisäsi.<br />
— No ei todellakaan. Tai mitkään muutkaan asiat. Kaikki menee päin helvettiä, mutisin toisen olkapäätä vasten. — Pystyisin tähän, jos vain omat asiani olisivat huonosti. Sama se, jos duunin menettämisen myötä lennän vihdoin ulos koulusta ja muutan sitten spurguksi sillan alle. Mutta en kestä sitä, että myös sinuun sattuu.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Hx8YpcMwAYE/XoIvqNLeb_I/AAAAAAAAOWY/IjOfWFosGB4k9dJvtQNnvNYKlJnixo_DQCLcBGAsYHQ/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Hx8YpcMwAYE/XoIvqNLeb_I/AAAAAAAAOWY/IjOfWFosGB4k9dJvtQNnvNYKlJnixo_DQCLcBGAsYHQ/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony painoi otsansa vasten omaani ja oli hetken hiljaa.<br />
— Voi Noah… miten toivoisinkaan, että voisin sanoa tuohon jotain lohduttavaa. Että kaikki kyllä järjestyy. Mutta totta puhuen en enää tiedä. Tämänpäiväisen jälkeen en osaa sanoa, miten me pärjäämme täällä. Sinä talousvaikeuksissa ja perheesi ristitulessa… minä samassa kaupungissa isäni kanssa.<br />
Nieleskelin kyyneleitä ja mietin. — Voisimmepa vain paeta. Karkuun tätä aivan kaikkea. Mutta minä yritin jo, lähdin porukoiden luota kokonaan. Se ei auttanut, vastasin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. Anthony mietti hetken.<br />
— Ehkä… et vain paennut tarpeeksi kauas. Mitä jos lähtisimme lopullisesti?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-7-d2rITXhd8/XoIvq5P_SfI/AAAAAAAAOWg/kD15Fv4MyDMh7V5-k9TOSDCUlUJNutMuwCLcBGAsYHQ/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-7-d2rITXhd8/XoIvq5P_SfI/AAAAAAAAOWg/kD15Fv4MyDMh7V5-k9TOSDCUlUJNutMuwCLcBGAsYHQ/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ace, en tee kanssasi kaksoisitsemurhaa, tokaisin kuivasti. Anthony virnisti.<br />
— Pönttö, en minä sitä tarkoittanut. Olen hullu, mutta en idiootti, hän naurahti kevyesti ja vakavoitui sitten uudestaan. — Minulla on kavereita Länsi-Virginiassa. Pakataan välttämättömyydet matkalaukkuun ja myydään kaikki loppu, mikä vain irti lähtee. Viikon päästä ollaan lentokoneessa. New Jersey saa haistaa paskan. Samoin kuin Judy Shepherd, Billy vitun Cleveland ja kaikki muutkin, jotka ikinä satuttivat meitä.<br />
Olin hetken hiljaa. Puntaroin. Sitten rikoin hiljaisuuden.<br />
— Meidän täytyy päästä täältä pois. Vaikka se olisi viimeinen tekomme.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
---</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-dKO1ptEB0-E/XoIvrOHbhGI/AAAAAAAAOWk/1ICNSuyInpUETewZwS0wzLOXEIHn_qUgQCLcBGAsYHQ/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-dKO1ptEB0-E/XoIvrOHbhGI/AAAAAAAAOWk/1ICNSuyInpUETewZwS0wzLOXEIHn_qUgQCLcBGAsYHQ/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
En ollut koskaan ajatellut, että maailman kaunein asia olisi Shenandoah-joki ensilumen sataessa, hiutaleiden sulaessa sen sinisenä laineilevaa pintaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ysj2q3KyE4E/XoIvrYROLxI/AAAAAAAAOWo/FYdg3x_LtaUcYm1NoSgW0ZeIWz-cOWjsQCLcBGAsYHQ/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ysj2q3KyE4E/XoIvrYROLxI/AAAAAAAAOWo/FYdg3x_LtaUcYm1NoSgW0ZeIWz-cOWjsQCLcBGAsYHQ/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kaikki yhteydet vanhaan elämään New Jerseyssä oli katkaistu. Täältä, yli 700 kilometrin päästä kukaan ei osaisi meitä etsiä. Ottaisimme itse yhteyttä heihin, jotka jätimme taakse – mikäli joskus kokisimme sen tarpeelliseksi. Joulukortit lähettäisimme ainakin Whitneylle, isälleni ja Marylle. Anthony olisi halunnut lähettää Billylle ja äidilleni paketissa hevosenpaskaa viereiseltä tallilta, mutta minä sain hänet vakuutettua siitä, että radiohiljaisuus olisi kenties tehokkaampi, tai ainakin sivistyneempi taktiikka.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hJVp2QYMaxg/XoIvr4QAuiI/AAAAAAAAOWs/XRCNOX8KO10SkBUnBG143LKzbZ48izqgwCLcBGAsYHQ/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-hJVp2QYMaxg/XoIvr4QAuiI/AAAAAAAAOWs/XRCNOX8KO10SkBUnBG143LKzbZ48izqgwCLcBGAsYHQ/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony maalasi siltoja ja myi pieninä annoksina pilveä teineille, jotka halusivat kapinoida vanhempiaan vastaan. Siinä sivussa hän kävi koulua, jos jaksoi. Minä luin loppukokeisiin ja annoin pianotunteja parille alakouluikäiselle lapselle. Iltaisin katsoimme roskarealitya ja tunsimme itsemme normaaleiksi ja hyvätapaisiksi kansalaisiksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-mnZMduasmas/XoIvsBn80fI/AAAAAAAAOWw/C6J4dVWs05E2YqEhDfvmy-q7pEdxvRDsgCLcBGAsYHQ/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-mnZMduasmas/XoIvsBn80fI/AAAAAAAAOWw/C6J4dVWs05E2YqEhDfvmy-q7pEdxvRDsgCLcBGAsYHQ/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Elämä kulki päivä kerrallaan. Rahaa tuli mistä tuli, mutta vanhan, pienen puutalon vuokra saatiin aina maksettua. Joskus työpäivät olivat perseestä ja koulu tylsää, joskus Anthonya yritettiin huijata kauppojen yhteydessä, joskus hiiret juoksentelivat estoitta talon nurkissa ja söivät kuivakaapin jauhot ja ryynit. Mutta tämä lähes täysin tuntematon osavaltio ja sen pienessä kaupungissa sijaitseva puuhökkeli tuntuivat enemmän kodilta, kuin mikään oli siihenastisessa elämässä tuntunut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-bZ5IyoYG3gc/XoIvsb9V4vI/AAAAAAAAOW0/N6O6zmQLYp8rBJPV68au5OdMoT3PBK7wACLcBGAsYHQ/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-bZ5IyoYG3gc/XoIvsb9V4vI/AAAAAAAAOW0/N6O6zmQLYp8rBJPV68au5OdMoT3PBK7wACLcBGAsYHQ/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Oliko riski karata osavaltiosta ihmisen kanssa, jonka oli tuntenut kunnolla vasta muutaman kuukauden? Aivan ehdottomasti. Kaduinko harkitsematonta toimintaani? En oikeastaan.<br />
Kasvaisimmeko aikanaan yhdessä koiranputkea vai eroaisimmeko huomenna? Kukaan ei voisi sitä tietää, ja saatoimme vain antaa ajan näyttää. Siihen asti halusin päivä kerrallan seistä sen vierellä, josta eniten välitin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-n6MiEPTNDxs/XoIvs4OW2RI/AAAAAAAAOW4/2ja9oiNYbKYl98cyvSYdgHrJccO426mmgCLcBGAsYHQ/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-n6MiEPTNDxs/XoIvs4OW2RI/AAAAAAAAOW4/2ja9oiNYbKYl98cyvSYdgHrJccO426mmgCLcBGAsYHQ/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja kun lumi verhosi maan valkeaan huntuunsa, kylmyys puski läpi talon nurkista ja hiljaisuuden rikkoi vain takkatulen hiljainen rätinä; sitä hetkeä Anthonyn sylissä minä en vaihtaisi mihinkään.<br />
<i><br /></i>
<i>Tomorrow, God knows just where I'll be</i><br />
<i>Tomorrow, who knows just what's in store for me</i><br />
<i>Anything can happen</i><br />
<i>but we only have one more day together</i><br />
<i>Just one more day forever, so</i><br />
<i><br /></i>
<i>Love me like there's no tomorrow</i><br />
<i>Hold me in your arms, tell me you mean it</i><br />
<i>This is our last goodbye and very soon it will be over</i><br />
<i>But today just love me like there's no tomorrow</i><br />
<br />
<br />
<i><span style="font-size: x-large;">Fin ♥</span></i><br />
<span style="font-size: large;"><i><br /></i></span>
***<br />
<br />
First of all: kyllä, se olen minä, yli kahden vuoden blogihiljasuuden jälkeen! Oon pistäny itteni karanteeniin flunssaoireiden takia, ja tässä oli nyt hyvin aikaa avata Sims 3 ekaa kertaa järjettömän pitkään aikaan. Se piti asentaa uudestaan tässä välissä ja mun Iltahuvit-lisäri hukku jonnekin, joten se varsinainen, Bridgeportissa oleva tarinatallennus, jossa oli kaikki lavastukset, ei auennu ollenkaan. Mun piti pistää tän tarinan alkuperänen tallennus toiseen kaupunkiin ja rakentaa esim. Noahin yksiö kokonaan alusta. Mut oli worth it!<br />
<br />
Second of all: uuden osan tekeminen ei sinänsä ollu uus idea. Tajusin jo joskus 2018 alussa, että tätä tarinaa pitää joko jatkaa, tai sit se pitää saattaa loppuunsa kunnolla. Mutta matkassa oli mutkia. Aloin jotenkin kai kasvaa ulos simstarinayhteisöstä, kun ylipäätään ihmiset kirjotti enää vähemmän kun ennen. Mikä on musta tosi sääli, koska simstarinat on oikeesti niin kiva taiteenmuoto! Onneks on vielä jonkun verran aktiivisia tarinoita. On ihanaa, että vaikka ns. simstarinoiden kultakausi saatto jo mennä, silti ihmiset vielä jaksaa tehdä niitä. ♥<br />
<br />
Third of all: jatkosta mun on tosi vaikeeta sanoa mitään. To be honest, kun avasin Simsin, mulle iski ihan järjetön nostalgia ja kaipuu tätä harrastusta kohtaan. Luin vanhojen osien kommentteja ja suunnilleen pyörin mun työtuolilla, kun ne oli niin kivoja. Haluaisin jatkaa tätä blogia, mutta en tiedä, lukeeko tätä kukaan, ja että kuinka tervetullut oon esim. Simsta-foorumille. :D mut aika näyttää! Voi olla, että Noah ja Anthony jatkaa elämäänsä uudessa tarinassa, voi olla että tulee kokonaan uus tarinainspiraatio, voi olla että tää jää blogin viimeseks postaukseks. Who knows? Toistan itseäni, mutta aika näyttää. uwuNettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-36990046747196812282017-11-23T19:04:00.000+02:002017-11-23T19:04:32.710+02:00L'appel du vide — 12. How dare you?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ecC52Gzizws/Whb5l6I4saI/AAAAAAAANJA/R9xzOxulwxoJYSO0Uf8MEzaQN8bY7ZrSgCLcBGAs/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-ecC52Gzizws/Whb5l6I4saI/AAAAAAAANJA/R9xzOxulwxoJYSO0Uf8MEzaQN8bY7ZrSgCLcBGAs/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Paljon ehti tapahtua kuukauden aikana. Elämä sellaisena kuin olin sen aina tuntenut, oli jäänyt taakse.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-jxxP5iJWxxs/Whb5pkHFHcI/AAAAAAAANJs/5I2Xg4k_crcOEAG6Ok0E2NygJF8_XK4HgCLcBGAs/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-jxxP5iJWxxs/Whb5pkHFHcI/AAAAAAAANJs/5I2Xg4k_crcOEAG6Ok0E2NygJF8_XK4HgCLcBGAs/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Vanhemmillani ei ollut minuun enää minkäänlaista lainvoimaista käskyvaltaa. Täytin 18 ja hain vuokrakämppää, jonka lattia narisi ja jonka nurkista vuoti sisään kylmää ilmaa, mutta jonka seinien sisäpuolella ei vallinnut kenenkään toisen johtama diktatuuri vaan se elämisen vapaus, joka oli ollut minulle olemassa vain unissa, jotka olivat aina päättyneet kylmään todellisuuteen heräämiseen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-8PjOs7j_FX0/Whb5qR7OrWI/AAAAAAAANJ4/h03wRp-jwn4qOfytCXTCMKT12f_KoAbKACLcBGAs/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://2.bp.blogspot.com/-8PjOs7j_FX0/Whb5qR7OrWI/AAAAAAAANJ4/h03wRp-jwn4qOfytCXTCMKT12f_KoAbKACLcBGAs/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta kuten kaikki elämässä, myös vapaus tuli hintalappu kaulassaan, mikä tiesi töitä, paljon töitä. Pääsin osa-aikatöihin siihen samaiseen minimarketiin, josta Anthony oli minulle kuukautta aiemmin maininnut. Työskentelin iltaisin ja viikonloppuisin, yleensä kassalla toistamassa samoja lauseita kymmeniä kertoja päivän aikana ja yrittäen samalla peittää turhautumisen aiheuttamaa tattia otsassani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-o5uIYe9nWak/Whb5rOyuCKI/AAAAAAAANJ8/1t9ABe5FBns23XqSGBjFHmldgcNc4QlRACLcBGAs/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://2.bp.blogspot.com/-o5uIYe9nWak/Whb5rOyuCKI/AAAAAAAANJ8/1t9ABe5FBns23XqSGBjFHmldgcNc4QlRACLcBGAs/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Saisiko olla vielä jotain muuta, näytätkö paperit, haluatko kuitin, haluatko muovikassin, kiitos ja hyvää päivänjatkoa, jaa, ei taaskaan vastausta. Suurin osa asiakkaista oli ihan mukavia, mutta joukkoon mahtui myös epäkohteliaita ja töykeitä mätiä omenia. Sellaiset tekivät työvuoroista vaikeita.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-8SIFjRKQKVQ/Whb5rHgtaJI/AAAAAAAANKA/G_UcWQhX9889pBDHkHKWx0OiX7xn0sy8gCLcBGAs/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-8SIFjRKQKVQ/Whb5rHgtaJI/AAAAAAAANKA/G_UcWQhX9889pBDHkHKWx0OiX7xn0sy8gCLcBGAs/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Olin väsynyt. Biologian parityöstä tuli hylätty, ja lensin ulos fysiikan 2. kurssilta. En rehellisesti sanottuna ollut osannut odottaa tällaista elämää. Töitä piti tehdä paljon enemmän kuin olin ajatellut, koska en halunnut ottaa lainaakaan ja olla jatkuvasti velkaa jollekulle. Aina ajoittain olin kateellinen niille lapsille, joiden vanhemmat tukivat heitä rahallisesti maksamalla vuokria ja ostamalla ruokaa. Heillä oli niin paljon helpompaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Samalla minulla oli kamala olo. Äitiä lähtöni ei varmastikaan haitannut — olipahan yksi häpeätahra vähemmän elämän vaatekankaassa — mutta kääntäessäni selkäni perheelleni särjin samalla isäni ja siskoni sydämet. He olivat minulle kilttejä, mutta ainoa vaihtoehtoni oli ollut lähteä kerralla ja kokonaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-1eNoFJvuqmU/Whb5qd88I4I/AAAAAAAANJ0/_t6dRR6xSXMIfZFSwDAdNUG7CQwTUk8WQCLcBGAs/s1600/3%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-1eNoFJvuqmU/Whb5qd88I4I/AAAAAAAANJ0/_t6dRR6xSXMIfZFSwDAdNUG7CQwTUk8WQCLcBGAs/s640/3%2B%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta olin silti onnellinen, että minulla ylipäätään oli perhe edes olemassa ja puhelimen päässä. Olin miettinyt paljon sitä, miltä Anthonysta mahtoi tuntua tulla isänsä hylkäämäksi. Whitneyn kertomat asiat olivat jääneet kummittelemaan mieleeni, mutta en ollut voinut kysyä asiasta pojalta itseltään. Toivoin vain, että hänellä olisi kaikki hyvin.<br />
Elämä oli suurelta osin syvältä ja vei minusta viimeisetkin mehut. Yksin ollessa jäi paljon aikaa ajatuksille, jotka yltyivät joskus hyvinkin raskaiksi.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-WiggB_tFq0M/Whb5rlRBjMI/AAAAAAAANKE/F1NrXzZ_vroz4Clg8_PQptrUwXVXhUpDwCLcBGAs/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://4.bp.blogspot.com/-WiggB_tFq0M/Whb5rlRBjMI/AAAAAAAANKE/F1NrXzZ_vroz4Clg8_PQptrUwXVXhUpDwCLcBGAs/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta ainakin sain olla luupääni kanssa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-amakHdM8n54/Whb5sEON_3I/AAAAAAAANKI/JKvLfqifwRQTmcJTiIwmw1VjJkyKZdSwACLcBGAs/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://4.bp.blogspot.com/-amakHdM8n54/Whb5sEON_3I/AAAAAAAANKI/JKvLfqifwRQTmcJTiIwmw1VjJkyKZdSwACLcBGAs/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Olin taas tekemässä silmäluomet uupumuksesta raskaina iltavuoroa. Asiakkaita ei ollut yhtäkään, ja minua nukutti. Kun kuitenkin näin Anthonyn kävelevän sisälle kauppaan, piristyin hieman.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Hyvää päivää, herra, tervehdin liioitellun asiakaspalveluhenkisesti. — Miten pieni puotimme voisi tänään palvella teitä?<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Sori, minun persettäni nuolemalla et valitettavasti saa kuukauden työntekijän titteliä, Anthony naurahti. Hän vakavoitui sitten hiukan. — Halusin vain tulla katsomaan ja varmistamaan, ettet ole jo kuollut vitutukseen.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-MWSPSrVYzwE/Whb5sHOnr0I/AAAAAAAANKM/9m77c1F5EpU_nJ42MRqz9dCg18bmo9dIgCLcBGAs/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-MWSPSrVYzwE/Whb5sHOnr0I/AAAAAAAANKM/9m77c1F5EpU_nJ42MRqz9dCg18bmo9dIgCLcBGAs/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Haukottelin ja katsoin sitten maahan.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei se vitutuskuolema kovin kaukana ole. Olin tänään koulussa neljään asti, juoksin sieltä tänne ja nyt teen kolmatta tuntia töitä. Edellisistä kunnon yöunista on varmaan viikko, tilitin uupuneena.<br />
Anthony katsoi minua pahoittelevan näköisenä ja virnisti sitten.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>En enää ihmettele, miksi jotkut päättävät palkkatöiden sijaan mieluummin myydä persettä. Helppoa rahaa. Sinuna olisin varmasti harkinnut jo alanvaihtoa, hän tokaisi. Älähdin tuskasta, tuon rääväsuun vitsit olivat välillä niin tajuttoman surkeita, että se miltei sattui fyysisesti.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Ha ha ha, olet sinäkin kyllä välillä yksi koomikko.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-QqRegg9TFmI/Whb5s3q-6kI/AAAAAAAANKQ/qxzjIO0rHw0CQ0vwKab0nTpwgIKIvaCzACLcBGAs/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://4.bp.blogspot.com/-QqRegg9TFmI/Whb5s3q-6kI/AAAAAAAANKQ/qxzjIO0rHw0CQ0vwKab0nTpwgIKIvaCzACLcBGAs/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Nostin sitten katseeni Anthonyn meripihkasilmiin ja hymyilin.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Kiva, että tulit, Ace. Täällä on vähän yksinäistä.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Hei, alat jo oppia tuon nimiasian! Ja anytime, blondi vastasi ja väläytti pienen hymyn. Se kuitenkin hyytyi, kun joku astui sisään ulko-ovesta ja oma, rauhallinen hetkemme pyyhkiytyi pois.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6rJnZ5HbIlA/Whb5l-HYUlI/AAAAAAAANJE/zv7vivz6H2Q5gTsdcVBOQfvsbSVZdV7-wCLcBGAs/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-6rJnZ5HbIlA/Whb5l-HYUlI/AAAAAAAANJE/zv7vivz6H2Q5gTsdcVBOQfvsbSVZdV7-wCLcBGAs/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Hei, tervehdin asiakasta yrittäen kuulostaa pirteältä.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Päivää, asiakas vastasi tyynen kuuloisena. Hänen äänessään oli jotain selittämättömällä tavalla tuttua, mutta en keksinyt, mitä se oli.<br />
Anthony jähmettyi paikalleen kuullessaan äänen. Hän kääntyi katsomaan tulijaa, mutta mies oli jo ehtinyt kadota hyllyjen väliin.<br />
<br />
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-A5f5lkTMpp8/Whb5lwTIUrI/AAAAAAAANJI/DBs6aVhai5gOOgiyBvC6M_bcsL7M1ks_wCLcBGAs/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-A5f5lkTMpp8/Whb5lwTIUrI/AAAAAAAANJI/DBs6aVhai5gOOgiyBvC6M_bcsL7M1ks_wCLcBGAs/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Kaikki hyvin? kysyin Anthonylta kummastuneena hänen reaktiostaan. Poika pudisti päätään.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Olen varmaan vain tulossa hulluksi. Tuon jätkän ääni vain muistutti erehdyttävästi erästä… vanhaa tuttua, hän sanoi mietteliään kuuloisena.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Hassua, minäkin olin kuulevinani siinä jotain tuttua, vastasin, minkä seurauksena Anthony nosti katseensa ja näytti hämmästyneeltä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-4WZAQLJSZ0A/Whb5nG7SnnI/AAAAAAAANJM/7CMa2DK94vIcaNo3Xn5h1UPlsO1pw45lQCLcBGAs/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-4WZAQLJSZ0A/Whb5nG7SnnI/AAAAAAAANJM/7CMa2DK94vIcaNo3Xn5h1UPlsO1pw45lQCLcBGAs/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pian mies käveli kassalle ja alkoi latoa ostoksiaan hihnalle. Pyykinpesuainetta, vaippoja, kahvia, kaikkea, mitä tyypillinen perheenisä nyt ostikaan.<br />
Anthonyn katse oli nauliintunut tähän mieheen. Hän katsoi tuota pitkään hievahtamatta.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span><i>Faija</i>, hän totesi jäätävällä äänellä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-nWDCLuOyglg/Whb5nTmOaEI/AAAAAAAANJQ/v6Nj7wv8zc8BPD-iLcNDVVOeXzlrYElgACLcBGAs/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-nWDCLuOyglg/Whb5nTmOaEI/AAAAAAAANJQ/v6Nj7wv8zc8BPD-iLcNDVVOeXzlrYElgACLcBGAs/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mies kääntyi katsomaan Anthonya ja oli hetken hiljaa.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Poika?<br />
He kumpikin olivat hiljaa ja tuijottivat toisiaan. Viha kiiri Anthonyn katseeseen. Pinnan alla kupli seitsemän vuoden ajan tukahdutettu raivo, joka purkautuisi hetkeä minä hyvänsä.<br />
Siinä hän oli. Isä, joka oli hylännyt perheensä seitsemän vuotta sitten ja häipynyt sanomatta sanaakaan jättäen samalla valtameren kokoisen repeämän poikansa sydämeen. Kaikki nämä vuodet poika oli hiljaa yksin miettinyt, missä hänen isänsä oikein oli, miksi hän oli lähtenyt ja olikohan hän enää edes elossa. Ja siinä hän nyt osti vaippoja ja vauvanruokaa uudelle lapselleen, joka oli Anthonya tärkeämpi.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Anthony, voin selittää--, mies aloitti, mutta lause keskeytyi Anthonyn karjaisuun.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Älä vittu kutsu minua sillä nimellä!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-PeHgLneaSfw/Whb5nkRSUBI/AAAAAAAANJU/O8XLBQ-nKwkw8DhecU-EwOXX4uvZD8fJwCLcBGAs/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://2.bp.blogspot.com/-PeHgLneaSfw/Whb5nkRSUBI/AAAAAAAANJU/O8XLBQ-nKwkw8DhecU-EwOXX4uvZD8fJwCLcBGAs/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony karkasi raivoissaan ja vasen nyrkki edellä vanhemman miehen kimppuun. Ensimmäinen lyönti oli hyvin kova, siihen kulminoitui ensireaktio ja suurimmat patoumat. Vaikka ehkä olisi pitänyt mennä väliin, jätin sen tekemättä. Minusta tuntui, että Anthony tarvitsi tätä.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Saatanan runkku! hän huusi ja löi uudestaan. Mies ulvahti kivusta muttei lyönyt takaisin. Hän yritti torjua iskuja käsillään, mutta tuloksetta.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Kunniaton, itsekäs paskapää! Kuinka oikein kehtaat näyttää petturin naamaasi täällä? Anthony jatkoi karjumistaan raivonkyyneleet silmäkulmiin pyrkien.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-cNf7PEFpUig/Whb5oOX_SGI/AAAAAAAANJY/Zu-bn8vhhkQmDokHDuhymlAShsxiNFhfgCLcBGAs/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://2.bp.blogspot.com/-cNf7PEFpUig/Whb5oOX_SGI/AAAAAAAANJY/Zu-bn8vhhkQmDokHDuhymlAShsxiNFhfgCLcBGAs/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Poika jatkoi isänsä löylyttämistä armotta. Miehen nenästä alkoi vuotaa verta.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Minä voin selittää! Ole kiltti ja kuuntele minua hetki! hän yritti huutaa. Raivon sokaisema poika ei kuitenkaan kuunnellut, saatikka sitten välittänyt.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-p-QQo5GJRVA/Whb5oIDfb1I/AAAAAAAANJc/u6CJk_-hHgINcSzCwJsGOLRq4pLI6TNEwCLcBGAs/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-p-QQo5GJRVA/Whb5oIDfb1I/AAAAAAAANJc/u6CJk_-hHgINcSzCwJsGOLRq4pLI6TNEwCLcBGAs/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hän oli jo isäänsä vahvempi, eikä mies muutenkaan laittanut aktiivisesti vastaan tai yrittänyt lyödä takaisin.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>En halua kuunnella typeriä tekosyitäsi! Anthony sihahti, nosti miehen ilmaan ja paiskasi heitolla maahan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-4v2RI-kSYCI/Whb5onW-xZI/AAAAAAAANJg/VFHtTJadh1UEakd55H7Ywr7CSUg7U7oPACLcBGAs/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-4v2RI-kSYCI/Whb5onW-xZI/AAAAAAAANJg/VFHtTJadh1UEakd55H7Ywr7CSUg7U7oPACLcBGAs/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hän jäi siihen makaamaan vaikeroiden samalla kivusta. Anthony seisoi suorassa ja katsoi isäänsä alaspäin.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Siinä pientä maistiaista sinulle siitä, mitä itse teit, hän sanahti kylmästi.<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Siinä on vain se ero, että mustelmat paranevat, murtuneet luut luutuvat takaisin ja veren voi pyyhkiä kasvoilta pois. Henkiset murtumat ovatkin sitten asia erikseen. Niitä sinä mäiskit minulle oikein ilolla, ilman pienintäkään säälin tai omantunnon ripettä. Miksi minunkaan pitäisi siis sääliä sinua?<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Tiedän, etten voi puolustella tekojani mitenkään, mutta pyydän sinua kuuntelemaan! mies korahti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-reVA84u-xK0/Whb5pI8PtOI/AAAAAAAANJo/mGgVptwwgD4TZe5pLaBxHaL9ehXO1Kj8wCLcBGAs/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-reVA84u-xK0/Whb5pI8PtOI/AAAAAAAANJo/mGgVptwwgD4TZe5pLaBxHaL9ehXO1Kj8wCLcBGAs/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Lopeta. En halua kuunnella yhtäkään omasta mielestäsi hyvää syytä sille, miksi päätit häipyä huitsin helvettiin elämästämme ja rikkoa meidät molemmat, minut ja äidin. Kuvittele, hän odottaa sinua yhä kotiin, seitsemän helvetin pitkän vuoden jälkeen, koska hän ei vieläkään suostu päästämään irti turhasta toivosta, Anthony puhui nyt hillitymmällä äänellä kyyneleet itsepintaisesti poskille valuen. — Ja koska se ei vielä riittänyt, päätit sitten mennä etsimään itsellesi uuden vaimon ja perustaa uuden pikku perheen, vähän kivemman ja tärkeämmän kuin edellinen, ainakin siitä päätellen, ettet ainakaan vielä ole ehtinyt dumpata sitä. Ja sitten tulet vielä tänne. Et pelkästään käännä veistä haavassa, vaan myös suurennat koko paskaa ja teet siitä entistä tulehtuneemman.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RZzCdX79_Gk/Whb5pOP72UI/AAAAAAAANKU/vze4Hb4yrNERrX6jlM07_iFx_pvrbM9ogCEwYBhgL/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://3.bp.blogspot.com/-RZzCdX79_Gk/Whb5pOP72UI/AAAAAAAANKU/vze4Hb4yrNERrX6jlM07_iFx_pvrbM9ogCEwYBhgL/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Katsoin tilannetta järkyttyneenä ja hievahtamatta. En ollut tiennyt, että asia oli Anthonylle noin kipeä. Enkä osannut tehdä tässäkään tilanteessa mitään muuta, kuin antaa asioiden vain tapahtua. Family business.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-g8MMkVclQrE/Whb5qEswgFI/AAAAAAAANJw/1iS-UwdmDHwcQgQUtLGiFacqvsCmW4LxACLcBGAs/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="896" data-original-width="1600" height="358" src="https://1.bp.blogspot.com/-g8MMkVclQrE/Whb5qEswgFI/AAAAAAAANJw/1iS-UwdmDHwcQgQUtLGiFacqvsCmW4LxACLcBGAs/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
—<span style="white-space: pre;"> </span>Toivottavasti olet kiltimpi uusille lapsillesi etkä murskaa heidän sydämiään. Koska niin siinä käy, kun hylkää perheensä ja katoaa kuin tuhka tuuleen. Äläkä enää ikinä yritäkään puhua minulle tai ängetä takaisin elämääni. Se juna meni seitsemän vuotta sitten.<br />
<br />
***<br />
<br />
Ohhoh. Nyt sattuu ja tapahtuu.<br />
Pahoittelut tauosta, ei ollut motivaatiota, koska luulin, ettei ketään enää kiinnosta koko paska ':D mutta ilmeisesti ainakin jotkut oli jäänyt näitä jäbiä kaipailemaan, niinku mä myös. Kyllä mä haluan tätä tarinaa jatkaa.<br />
Ace vähän reagoi. Billy Clevelandin katoamistemppu mainittiin ekan kerran osassa 6, mikäli joku muistaa.Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-27715553568900560982017-05-02T11:08:00.001+03:002017-05-02T13:19:32.545+03:00L'appel du vide — 11. If the truth has been forbidden<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Fiilistelymusaa: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=tzxFSoXj17s" target="_blank">> Click! <</a></span></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-7-txVwjBmkU/WQg7WQbdHgI/AAAAAAAAK24/FdPQhYVNgpYEaTWtWNtWjEFo1UMWuNqCwCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-7-txVwjBmkU/WQg7WQbdHgI/AAAAAAAAK24/FdPQhYVNgpYEaTWtWNtWjEFo1UMWuNqCwCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Erkanimme toisistamme hitaasti. Siinä kohtaa, missä äsken olin tuntenut Anthonyn lämpimät ja aavistuksen karheat huulet, tuntui nyt pojan kevyt uloshengitys. Silmäni olivat kiinni ja ne avautuivat pikkuhiljaa. Tilanne tuntui absurdilta, halusin samaan aikaan huutaa sekä onnesta että kauhusta. Halusin halata Anthonya tiukasti, niin tiukasti, että se ihan pikkuisen sattuisi, ja samaan aikaan kuitenkin oksentaa kaikki sisuskaluni katukivetykseen pelon ja järkytyksen voimasta. Vatsassa tuntui olevan meneillään perhosten ydinsota. Ehkä kehoni yritti kertoa minulle, ettei tämän pitänyt mennä näin?<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Irc1zsh_gOo/WQg7X7rW2CI/AAAAAAAAK3Y/JvgZXjDfRaUQNfi5KZzrodxAKG0QoWHSgCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-Irc1zsh_gOo/WQg7X7rW2CI/AAAAAAAAK3Y/JvgZXjDfRaUQNfi5KZzrodxAKG0QoWHSgCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthonykin avasi silmänsä ja katsoi minua lämpimästi. En hetkeen saanut sanaa suustani, pääni oli luultavasti pahemmin pyörällä kuin koskaan aiemmin siihenastisessa elämässä, enkä juurikaan pystynyt havainnoimaan ympäristöäni. Tasasin hengitystä hetken aikaa ja sain sitten sanottua vain hieman kuiskausta kovemmalla äänellä:<br />
— Olen niin kusessa.<br />
Anthony naurahti. — Niin olet, me molemmat olemme. Niin kusessa, että tekee jo melkein pahaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-tXC4F294EKg/WQg7YAXhtdI/AAAAAAAAK3c/I1dNOwRKcPciJo12-DJtEnY5WWkZtmZnQCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-tXC4F294EKg/WQg7YAXhtdI/AAAAAAAAK3c/I1dNOwRKcPciJo12-DJtEnY5WWkZtmZnQCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mutta ei se haittaa, Anthony sanahti. — Et jää yksin. On syvältä olla yksin liemessä, enkä ole ihan niin kusipää, että jättäisin sinut nyt oman onnesi nojaan.<br />
Hymyilin pienesti hänen jaloudelleen ja aloin sitten miettiä hiukan tarkemmin, millaisen sopan olin juuri keittänyt.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-aiwSTthCpoA/WQg7YPVkz8I/AAAAAAAAK3g/ZUd8ObE_eCoClgvGdg10z6VeJLY1pyQEACLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-aiwSTthCpoA/WQg7YPVkz8I/AAAAAAAAK3g/ZUd8ObE_eCoClgvGdg10z6VeJLY1pyQEACLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Voi helvetin helvetti… tämän ei olisi pitänyt tapahtua, ei todellakaan olisi! vaikeroin liikkuessani hiukan vasemmalle, pois Anthonyn otteesta. — Perheeni ei tule sietämään tätä. En voi mennä kotiin, he nirhaavat minut porukalla ja syöttävät piraijoille.<br />
— Ei New Jerseyssä ole piraijoita, Anthony tokaisi tyynesti.<br />
— No vaikka krokotiileille sitten.<br />
— Mistä ajattelit löytää niitäkään?<br />
— Äh, se ei ollut se pointti!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-1eZHdF3NQQ4/WQg7YQyCmgI/AAAAAAAAK3k/h0_PbaCojEIQbVyThKrFLOE2k8p4EnBIgCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-1eZHdF3NQQ4/WQg7YQyCmgI/AAAAAAAAK3k/h0_PbaCojEIQbVyThKrFLOE2k8p4EnBIgCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Okei, myönnetään. Tilanne on aika FUBAR, Anthony totesi ja taputti minua kevyesti selkään.<br />
— FUBAR? Mitä se tarkoittaa? kysyin pitäen katseen edelleen maassa.<br />
— Fucked Up Beyond All Recognition. Armeijaslangia.<br />
— Siinä olet kyllä oikeassa, naurahdin.<br />
— Olen aina oikeassa, vaaleahiuksinen totesi mukamas vaatimattomasti. — Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Vähän matkan päässä on eräs motelli, mennään sinne yöksi ja mietitään sitten, mitä hittoa oikein teemme, hän ehdotti. Nyökkäsin pienesti, olin melkoisen kujalla vähän kaikesta enkä luultavasti olisi laittanut vastaan, vaikka Anthony olisi juuri ehdottanut piraija-altaaseen kävelemistä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-PnkY1zLhQmY/WQg7Yp9cWVI/AAAAAAAAK3o/dyPabhXP9I0onIPIDULNvNgTVBobHS6UgCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-PnkY1zLhQmY/WQg7Yp9cWVI/AAAAAAAAK3o/dyPabhXP9I0onIPIDULNvNgTVBobHS6UgCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja me menimme motelliin. Ruuhkaa ei ollut, oikeastaan meneillään oli melko hiljainen kausi. Huoneet eivät olleet kalliita ja saimme sellaisen nopeasti, vaikka oli jo yö eikä kaduilla liikkunut ristin sielua. Vastaanottovirkailija valloittavine eleineen oli kuin takapuoleen ammuttu karhu, mutta niinhän me kaikki aina välillä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-RVvV35-3XAw/WQg7Yv0yHjI/AAAAAAAAK3s/4aT5Ae__LT4gA-RRraM6n4VEs1SqCTcSwCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-RVvV35-3XAw/WQg7Yv0yHjI/AAAAAAAAK3s/4aT5Ae__LT4gA-RRraM6n4VEs1SqCTcSwCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Huone oli melko yksinkertainen, mutta yllättävän kiva. Tällä kertaa samassa sängyssä nukkuminen rääväsuun kanssa ei ollut ongelma, vaan oikeastaan ihan mukavaa. Ja samalla aivan kammottavaa. En kuitenkaan jaksanut juurikaan ajatella mitään, kunhan olin ja tein, mitä käskettiin. Lastu pieni lainehilla, sellainen olo minulla oli, mutta ei se juurikaan haitannut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-IyMq1GElr-s/WQg7Yz3rs2I/AAAAAAAAK3w/BX0ug0I8YIkfFzDrqd2YjSRKwgQoEx4VgCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-IyMq1GElr-s/WQg7Yz3rs2I/AAAAAAAAK3w/BX0ug0I8YIkfFzDrqd2YjSRKwgQoEx4VgCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Rojahdin sängylle väsyneenä. Anthony asettui viereeni ja silitti kevyesti hiuksiani. Jos olisin ollut kissa, olisin luultavasti kehrännyt. Tai repinyt hiuksiani silittävän käden irti, en tiedä. Minulla ei ollut energiaa tehdä yhtään mitään, ei osoittaa hellyyttä, mutta ei myöskään tapella päässäni kiljuvaa järjen ääntä vastaan. 99% soluistani huusi, että tämä oli väärin, niin väärin kuin mikään saattoi maailmassa olla, mutta ohitin ne kaikki tyynen rauhallisesti. Halusin vain nukkua.<br />
— Öitä, urpo, sanahdin unisena.<br />
— Öitä, mäntti, Anthony vastasi huvittuneena ja jatkoi hiusteni silittämistä. — Kyllä me tästä vielä selvitään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-QVZ991yTLFg/WQg7ZEhL7XI/AAAAAAAAK30/g5HhGvkFr0oEOrPIgMTJaIaVXsJ33X0vQCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-QVZ991yTLFg/WQg7ZEhL7XI/AAAAAAAAK30/g5HhGvkFr0oEOrPIgMTJaIaVXsJ33X0vQCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Otin vaivalloisesti puseroni pois, ja Anthony teki samoin omalle paidalleen. Ei mennyt kauaakaan, kun tuon suunnasta alkoi kuulua hiljaista kuorsausta. Itse en jostain syystä saanut nukahdettua, en tiennyt, mikä kehoani oikein vaivasi tänään. Olin kuolemanväsynyt ja makasin hiljaa silmät kiinni vatsallani, mutta uni ei vain tullut, ei sitten millään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-pf6zuTHdmII/WQg7WSnjMBI/AAAAAAAAK20/OYM0FBw3kMo_M8dmTqbCliGTwD-8iGYIgCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-pf6zuTHdmII/WQg7WSnjMBI/AAAAAAAAK20/OYM0FBw3kMo_M8dmTqbCliGTwD-8iGYIgCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Minun täytyi yrittää selvittää hiukan ajatuksiani, ja sitä varten minun piti olla yksin. Motellin uima-allasalueella ei liikkunut ketään, joten kävelin muoviset portaat alas ja asetuin istumaan valkoiselle laatoitukselle altaan reunalle.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-wZLxyl_ZV5Y/WQg7WqcH0zI/AAAAAAAAK28/T5qDrBskQXE7T0pEJGptCF6ho1wp6_5tACLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-wZLxyl_ZV5Y/WQg7WqcH0zI/AAAAAAAAK28/T5qDrBskQXE7T0pEJGptCF6ho1wp6_5tACLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tajusin puoli sekuntia liian myöhään, ettei jalkoja olisi kannattanut laskea normaalin istuma-asennon mukaisesti, mikäli halusi pitää räpylänsä kuivana. Liian myöhäistä nyt, mutta mitäpä tuolla väliä muutenkaan. Se ei ehkä ollut ongelmistani suurin tällä hetkellä.<br />
Totta puhuakseni en tiennyt, mikä sitten oli. Se, että olin vastoin tahtoani mennyt kehittämään jonkinasteista kiintymystä tuohon vaaleahiuksiseen idioottiin? Se, että olin taas enemmän tai vähemmän karkuteillä kotoa? Se, ettei minulla ylipäätään ollut mitään asiaa kotiin enää tämän jälkeen? Se, että jopa niin ymmärtäväisen isänikin kärsivällisyys loppuisi jossain kohtaa, äidistä nyt puhumattakaan?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-WVDsg3ntlps/WQg7WwrST1I/AAAAAAAAK3A/IEUKkp3IPX4SQJHA6gNBN99ZaS5ZdXocwCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-WVDsg3ntlps/WQg7WwrST1I/AAAAAAAAK3A/IEUKkp3IPX4SQJHA6gNBN99ZaS5ZdXocwCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta mitä hyötyä oli laittaa ongelmia suuruusjärjestykseen? Ei se tosiasiaa muuttaisi. Sitä tosiasiaa, että olin ihan saatanan kusessa, eikä tästä olisi enää paluuta. Ei enää paluuta siihen elämään, joka oli epämukavaa, mutta sentään siedettävää.<br />
Oli helpompaa, kun vihollisena oli pelkästään äiti. Nyt se tuntui olevan koko maailma, minä itse mukaan lukien. ”Tuhoa se, mikä tuhoaa sinut”, mutta entä, jos olet itse itsesi pahin vihollinen?<br />
<i>L’appel du vide</i>, tyhjyyden kutsu. Yhtäkkinen, selittämätön halu tehdä jotain typerää ja vaarallista, joka johtaisi kuolemaan. Altaan pohja näytti kutsuvalta. Kauankohan aikaa kuolema kestäisi, jos onnistuisi pitämään itsensä sinnikkäästi pinnan alla?<br />
Havahduin ajatuksistani askeliin takanani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-fbUQ0Fcy9fw/WQg7XOPaocI/AAAAAAAAK3E/50OQnLU3SR4V0zUBfqSEqIvPKFvm0O3fACLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-fbUQ0Fcy9fw/WQg7XOPaocI/AAAAAAAAK3E/50OQnLU3SR4V0zUBfqSEqIvPKFvm0O3fACLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Hei, mitä sinä siellä teet? Anthony kysyi kyykistyessään viereeeni. Hymähdin.<br />
— Kunhan mietin.<br />
— Mitä mietit?<br />
— Elämää, kuolemaa, vähän kaikkea.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Ik7I8emySic/WQg7XD-7WkI/AAAAAAAAK3I/xo4D_pHSjfsqeBEMdMR9UinTiMSxhxMEwCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-Ik7I8emySic/WQg7XD-7WkI/AAAAAAAAK3I/xo4D_pHSjfsqeBEMdMR9UinTiMSxhxMEwCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Äh, parempi, että unohdat koko jutun. Ei tässä ole enää mitään järkeä. Ei missään ole enää mitään järkeä. Olisi ollut parempi, jos emme olisi koskaan joutuneet työpareiksi sillä bilsan kurssilla. Kaikki olisi niin paljon helpompaa ja sattuisi niin paljon vähemmän, huokaisin ilmeettömänä tyhjyyteen tuijottaen ja pidin pienen tauon. — Sinä selviät tästä kyllä, mutta minun kohdallani se ei ole niin sanottua.<br />
— Et halua mennä enää kotiisi, eikö totta? Anthony luki ajatukseni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-__02HU_agzU/WQg7XblvSBI/AAAAAAAAK3M/5beeREoc62YD9si_p7DYShStJAkZkwtZACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-__02HU_agzU/WQg7XblvSBI/AAAAAAAAK3M/5beeREoc62YD9si_p7DYShStJAkZkwtZACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Nyökkäsin pienesti. Anthony istuutui ja nojasi kädellään maahan.<br />
— Annat yhdelle ihmiselle aivan liikaa valtaa päättää sinun elämästäsi. Kai tiedät sen?<br />
Nyökkäsin hiukan epävarmasti.<br />
— Lopeta se. Päätä, että tästä päivästä lähtien päätät itse, mitä teet, millainen olet ja mitä rakastat. Ja jos joku ei siitä pidä, kansainvälinen käsimerkki toimii hyvin alkajaisiksi. Those who mind, don’t matter. And those who matter, don’t mind.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-DH3rUGB8PWc/WQg7Xh-hTDI/AAAAAAAAK3Q/5ImJfP0a2kMCsSNM_I8B5zRqWCWPjRLuQCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-DH3rUGB8PWc/WQg7Xh-hTDI/AAAAAAAAK3Q/5ImJfP0a2kMCsSNM_I8B5zRqWCWPjRLuQCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Eikä sinun tarvitse enää mennä sinne.<br />
— Miten niin ei tarvitse? keskeytin. — Totta kai tarvitsee, ei minulla ole mitään muutakaan paikkaa. En minä voi teilläkään punkata loputtomiin. Sinulle tämä on ehkä helppoa, ei sinun äitisi ole sellainen, joka mättää sinua henkisesti turpaan, jos et täytä hänen odotuksiaan. Mutta minulle tämä ei ole niin yksinkertaista, että voisin vain yhtäkkiä päättää olla menemättä kotiin.<br />
— Itse asiassa se voi ollakin, Anthony totesi, ihmetyksekseni äänessään vakavuutta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Dwa-qDp0958/WQg7XuQgsFI/AAAAAAAAK3U/rnIAtIL_DE4-8lVlM1FKDbmJ0Ow2nIyxwCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-Dwa-qDp0958/WQg7XuQgsFI/AAAAAAAAK3U/rnIAtIL_DE4-8lVlM1FKDbmJ0Ow2nIyxwCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Supermarketiin etsitään osa-aikatyöläisiä ja tämän seudun asuntojen vuokrat ovat kohtuullisia. Sellainen elämä ei ole helppoa, mutta jos oikeasti haluat pois kotoasi, ei ole mitään, mikä pidättelisi sinua, poika selitti.<br />
Olin hetken hiljaa ja nostin sitten jalkani ylös vedestä.<br />
— Tuo on itse asiassa erittäinkin varteenotettava ajatus.<br />
<br />
***<br />
<br />
Yiss, vihdoin! Pahoittelut siitä, että laitoin teidät oottamaan, syytän koulukiireitä ja elämää siitä, että se on bitch. Elämä on sarja epäonnistumisia, ja aina välissä on lyhitä onnellisuuden mainoskatkoja. Nyt ollaan taas ohjelman parissa.<br />
En muista, miten toi sanantarkasti meni, mutta Deadpoolin viisauksia kuitenkin. Mutta toivottavasti tykkäsitte osasta, nyt on taas kunnon drive päällä. :D<br />
Motelli on ladattu täältä: <a href="https://www.thesimsresource.com/downloads/details/category/sims3-lots-residential/title/seaside-motel/id/1219138/" target="_blank">TSR</a>Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-4277317666838268412017-01-01T18:57:00.000+02:002017-01-01T18:57:43.429+02:00L'appel du vide — 10. Nonsensical<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-wcfDHTshegQ/WGkryjb0FQI/AAAAAAAAGlc/2sQ6VFpb31UOkQwhOJ3ae1EgiSbfmtz-ACLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-wcfDHTshegQ/WGkryjb0FQI/AAAAAAAAGlc/2sQ6VFpb31UOkQwhOJ3ae1EgiSbfmtz-ACLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan?<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-5KNXo1p1Dn4/WGkrzkHRh0I/AAAAAAAAGl4/n8jKzGMc1kEfWwticaLu_eXCn-RrZY3zACLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-5KNXo1p1Dn4/WGkrzkHRh0I/AAAAAAAAGl4/n8jKzGMc1kEfWwticaLu_eXCn-RrZY3zACLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Olin pilannut kaiken, aivan kaiken, ihan vain omalla tyhmyydelläni ja loputtomalla jääräpäisyydelläni. Olin käyttäytynyt kuin pahemman luokan mänttipää ja ajattelematon idiootti, sekä äskeisen tunnemyrskyn kourissa että sitä edeltävänä aikana.<br />
Olin sanonut kamalia asioita, eikä Anthony luultavasti antaisi niitä enää anteeksi.<br />
Minut oltiin aina kasvatettu olemaan kiltti ja kunnollinen, enkä aiemmin elämässäni ollut juurikaan joutunut ihmisten kanssa ongelmiin. Mutta juuri puoli tuntia sitten olin sylkenyt hirvittäviä loukkauksia sekä Anthonysta, että hänen äidistään, joka ei minulle mitään pahaa ollut koskaan edes tehnyt. Mikä oli mennyt pieleen?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-hURWw3Ptk5E/WGkrz3O4GtI/AAAAAAAAGmA/IdpAS0CAV24615IAhFheM8IcLJH0P0-ygCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-hURWw3Ptk5E/WGkrz3O4GtI/AAAAAAAAGmA/IdpAS0CAV24615IAhFheM8IcLJH0P0-ygCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kaupunki alhaalla näytti autiolta ja hiljaiselta betoniviidakolta, miltei ristin sielua ei liikkunut sen harmailla kaduilla. Okei, ymmärrettävää, kello oli vasta varttia vaille kymmenen, ei kukaan liikkunut tähän aikaan kaupungilla. Kaikki olivat joko töissä, koulussa tai tekemässä jotain muuta hyödyllistä. Sitten olin minä, joka istui 9. kerroksen parvekkeen lattialla itkemässä ja surkuttelemassa omaa, kurjaa kohtaloaan.<br />
Se ei auttaisi mitään, ei yhtään mitään, tiesin sen itsekin. Minun pitäisi tehdä asioille jotain, soittaa tai laittaa viesti Anthonylle, pyytää anteeksi suutuspäissäni laukomiani solvauksia, yrittää palauttaa kaikki taas hyväksi, korjata se, mikä oli mennyt rikki. Mutta olisiko minusta siihen?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ywhkCJvKyRw/WGkr0EZ81YI/AAAAAAAAGmE/Gi6vboczp24torTvMAZ26CCazC1CljyZwCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ywhkCJvKyRw/WGkr0EZ81YI/AAAAAAAAGmE/Gi6vboczp24torTvMAZ26CCazC1CljyZwCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kaivoin kännykkäni taskustani, aikeenani kirjoittaa Anthonylle lyhyt anteeksipyyntöviesti ilman sen kummempaa selittelyä. Olisin mies ja ottaisin vastuun typeryyksistäni niitä enää enempää pakoilematta. En kuitenkaan ehtinyt tehdä niin, kun huomioni kiinnittyi tuntemattomasta numerosta tulleeseen WhatsApp-viestiin.<br />
”<i>Hei, Noah. Tässä on Sandra. Ace pyysi minua välittämään viestin, että haluaisi nähdä sinut koulun viereisessä leikkipuistossa kahdeksalta tänä iltana. Hän olisi ilmoittanut itse, mutta häneltä oli akku loppu</i>.”<br />
Nyt haiskahti kyllä kusetus. Katsoin viestiä vettynein, mutta epäilevin silmin. En ollut aivan varma, mikä tässä oli outoa, mutta joku ei nyt täsmännyt.<br />
Mutta toisaalta, mitä hävittävää minulla olisi? Korkeintaan Anthony tekisi minulle vain oharit, enkä minä nyt niihin kuolisi. Päätin mennä.<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-s3y3yJZksNg/WGkr0BGYeDI/AAAAAAAAGmI/hMVsMJ8scokC4BKwabfWw4vhHTkI1i9kwCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-s3y3yJZksNg/WGkr0BGYeDI/AAAAAAAAGmI/hMVsMJ8scokC4BKwabfWw4vhHTkI1i9kwCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kello oli kymmentä vaille kahdeksan, ja aurinko oli jo alkanut painua horisontin taakse maalaten taivasta punaisen ja keltaisen eri sävyillä. Valoa kuitenkin riitti vielä niin, etteivät katulamput olleet syttyneet. Odotus tuntui ikuisuudelta, ja epätietoisuuteni oli miltei käsinkosketeltavan tukahduttavaa.<br />
Odotin noin kymmenen minuuttia hiljaa paikallani, kunnes kuulin vastakkaisesta suunnasta tuttujen askelien ääniä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-82Xo8A6y4Pc/WGkr0ahr4bI/AAAAAAAAGmM/t__9zpqD_5kbJSXlq1rWy0l712AFF_c4ACLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-82Xo8A6y4Pc/WGkr0ahr4bI/AAAAAAAAGmM/t__9zpqD_5kbJSXlq1rWy0l712AFF_c4ACLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Halusit ihan välttämättä, että tulisin tänne, joten tässä sitä ollaan. Raahasin luuni tänne, vaikka en kyllä rehellisesti sanottuna tiedä, miksi edes vaivauduin. Mitä asiaa sinulla oli? Anthony kysyi turhautuminen äänessään paistaen. Kurtistin kulmiani.<br />
— Miten niin minä halusin? Sinähän se minut tänne pyysit. Sandra sanoi, sanahdin ihmetellen.<br />
— Häh? Hän sanoi minulle, että sinulla oli akku loppu, joten hän välitti viestin, että halusit minut tänne, Anthony tokaisi vastaukseksi. Huokaisin tuskaisesti, miltei dramaattisen kuuloisena, kun tajusin meidän tulleen huijatuiksi. Mutta millä ihmeen motiivilla?<br />
— Sandra perkele…!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-X4JYJ4mF40I/WGkr0qnyEDI/AAAAAAAAGmQ/sBMSOBsmFk0QX2qTUuv3DRwNvznDP7hcACLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-X4JYJ4mF40I/WGkr0qnyEDI/AAAAAAAAGmQ/sBMSOBsmFk0QX2qTUuv3DRwNvznDP7hcACLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hengitin kerran hitaasti sisään, sitten hitaasti ulos.<br />
— No, nyt kun kerran olemme täällä, niin mitä jos puhuttaisiin asiat läpi, eikä jätettäisi niitä roikkumaan tällä lailla tyhmästi? Melkein aikuisiahan tässä ollaan, ei lastentarhaikäisiä.<br />
— Hmph, miten vain, Anthony hymähti ja istui vastahakoisesti penkin toiselle laidalle.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6qyln3Ovs-E/WGkr0nZbXzI/AAAAAAAAGmU/Xr7K63ETadQdqHsGR-tUH4-9AmjpaBnIACLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-6qyln3Ovs-E/WGkr0nZbXzI/AAAAAAAAGmU/Xr7K63ETadQdqHsGR-tUH4-9AmjpaBnIACLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony istui penkillä nojaten toisella kädellään vihreäksi maalattuun, metalliseen käsinojaan. Minä tuijotin jonnekin kaukaisuuteen. Istuimme kumpikin hiljaa jonkin aikaa. En aivan tarkkaan tiedä, kuinka kauan, mutta minulle se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Koko tämän ikuisuuden ajan tunnelma oli painostava ja kiusallinen.<br />
— Kuule, rikoin sitten hiljaisuuden. — Se, mitä sanoin silloin koulussa… sen ei ollut tarkoitus kuulostaa niin pahalta, kuin miten se loppujen lopuksi tuli ulos. Käyttäydyin kuin idiootti, myönnän sen. Itse asia oli totta, mutta muotoilin sen päin…<br />
Lauseeni keskeytyi. En keksinyt oikeaa sanaa. En halunnut kiroilla enää enempää, hyvän maun rajat oli kielenkäytössäni ylitetty jo ajat sitten.<br />
— Kiroile vain, vedit pajatson jo muutenkin aika lailla tyhjäksi aiemmin tänään, Anthony luki ajatukseni.<br />
— … muotoilin sen aivan päin helvettiä. Ja olen siitä pahoillani. Ei sinun pitäisi joutua kuulemaan sellaisia solvauksia.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VX4u93q66XA/WGkr07nPoKI/AAAAAAAAGmY/j01TUttvCKAeWSVPefUYIAQwCP3MnoXLACLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-VX4u93q66XA/WGkr07nPoKI/AAAAAAAAGmY/j01TUttvCKAeWSVPefUYIAQwCP3MnoXLACLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Katseeni painautui hitaasti kengänkärkiini.<br />
— Mutta oli sille ihan syykin, miksi otin sen asian niin raskaasti, sanoin sitten hiljaa.<br />
Anthony kääntyi hiukan minuun päin, ilme kysyvän näköisenä.<br />
— Se, mitä sanoin, oli totta. Et ole häipynyt mielestäni ja ajatuksistani koko tänä aikana. Et yhden yhtä kertaa. Ja se ajaa minut ihan aikuisten oikeasti hulluksi. En ennen tätä päivää tiennyt, mikä juttu siinä oli, mutta nyt pelkään, että ymmärrän vihdoin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-rv_bw4-Euak/WGkry-GpDOI/AAAAAAAAGlk/2YV5sGYBXUEbkKWhXWSdVVwIREhfBUlgwCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-rv_bw4-Euak/WGkry-GpDOI/AAAAAAAAGlk/2YV5sGYBXUEbkKWhXWSdVVwIREhfBUlgwCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony kääntyi hiukan poispäin, ja hetken aikaa oli hiljaista.<br />
— En minäkään mitenkään mallikelpoisesti ole viime aikoina käyttäytynyt, myönnetään, hän naurahti sitten kevyesti. — Olen käyttäytynyt kuin mikäkin persehermanni runkkari ja A-luokan mulkvisti, eikä sekään ole oikein.<br />
En voinut pidättää nauruntyrskähdystäni lapsellisille solvauksille, joita Anthony itsestään käytti.<br />
— Neh, ansaitsin sen, sanahdin.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">(musiikkia! <a href="https://www.youtube.com/watch?v=L1eqqV9fQ78" target="_blank">> Click! <</a> )</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-ORG7vuQv8bI/WGkryzthrpI/AAAAAAAAGlg/cKJ2jtBEN2Qs1idgSz3xCJIoMnHsjpMZQCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-ORG7vuQv8bI/WGkryzthrpI/AAAAAAAAGlg/cKJ2jtBEN2Qs1idgSz3xCJIoMnHsjpMZQCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony kääntyi hitaasti minuun päin ja laski kädet syliinsä lepäämään.<br />
— En minä sinua vihaa, vaikka saatankin välillä näyttää siltä. Ja oikeasti, sori siitä, mitä sanoin aiemmin, hän sanoi rauhallisesti. Hymyilin pienesti, mutta painoin sitten katseeni takaisin kenkiini.<br />
— Tämä on ihan typerää. En minä halua olla sinusta erossa, mutisin. — Olet sinä loppujen lopuksi ihan ok jätkä.<br />
Anthony hymähti, ja hänen seuraava siirtonsa meni kategoriaan ”<i>didn’t see that one coming</i>”.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-g6tiMu1S6L0/WGkrzBdwRgI/AAAAAAAAGlo/sqXra7zfi24SqInKlPs1fAPIh1sjyl0BQCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-g6tiMu1S6L0/WGkrzBdwRgI/AAAAAAAAGlo/sqXra7zfi24SqInKlPs1fAPIh1sjyl0BQCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Älä sitten ole, hän sanahti aavistuksen verran ilkikurisesti ja nappasi kiinni kädestäni. Säikähdin ja miltei huitaisin tuota kasvoihin pelästyksissäni.<br />
— Pakko olla, lähes huudahdin aukoen suutani kuin kuivalle maalle kiskaistu kala. — Vanhemmat eivät sietäisi sitä, jos olisin vielä sen autoepisodin jälkeen kanssasi tekemisissä. He vihaavat sinua, tai ainakin äiti vihaa. Ja vielä enemmän hän vihaisi minua, jos saisi tietää, että olen nytkin sinun kanssasi!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-OXjT84NC0J8/WGkrzLdlFtI/AAAAAAAAGls/BtXo74P2jawluCggpBjuDmZV8QDYaWVtQCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-OXjT84NC0J8/WGkrzLdlFtI/AAAAAAAAGls/BtXo74P2jawluCggpBjuDmZV8QDYaWVtQCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony katsoi minua rauhallisin silmin.<br />
— Pro tip: haistata pitkät heidän natseilulleen. Ajattele kerrankin omilla aivoillasi, kasvata itse oma selkärankasi, katkaise jo se hiton napanuora. Yllättävän vapauttavaa, suosittelen, poika sanahti edelleen ilkikurisesti hymyillen.<br />
— M-mutta eihän siinä olisi mitään järkeä! huudahdin aavistuksen katkonaisesti.<br />
Anthony hymähti pienesti. — Annas, kun kerron sinulle salaisuuden.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-qz3oZ3Q9o1Q/WGkrzatLDWI/AAAAAAAAGlw/EHuJSQQvy4wupDux34iVIH4YIYc29fhTACLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-qz3oZ3Q9o1Q/WGkrzatLDWI/AAAAAAAAGlw/EHuJSQQvy4wupDux34iVIH4YIYc29fhTACLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ei kaikessa tarvitse aina ollakaan.<br />
Anthonyn kädet kiertyivät ympärilleni. Hetken aikaa oli lähellä, etten suoraan hypännyt ylös penkiltä ja juossut pää kolmantena jalkana karkuun. Oikea käteni melkein nousi vastustamaan, mutta jäi sitten aloilleen ja laskeutui takaisin reidelleni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-I-CbyQrVw_w/WGkrzfj-TdI/AAAAAAAAGl0/r2eKEzP-Ki4Al-YWnS0v-e84yLNvDf-TACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-I-CbyQrVw_w/WGkrzfj-TdI/AAAAAAAAGl0/r2eKEzP-Ki4Al-YWnS0v-e84yLNvDf-TACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Olisin voinut perääntyä.<br />
<i>Minun olisi pitänyt perääntyä.</i> Todellakin olisi pitänyt. Olisin tämän seurauksena niin kuollut.<br />
Mutta jokin pieni osa minusta käski jäämään. Mitä hyötyä olisi juosta pakoon jälleen kerran? Tämä oli se, mitä halusin, mikä teki minut onnelliseksi. Miksi siis kieltää se ja jatkuvasti uhmata sitä, minkä sydämessään tiesi todeksi?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-KJJqgrOJED4/WGkrzhNq2tI/AAAAAAAAGl8/Hr19mKGkq2MXrkMx8q5n3zjWsdltKWwDgCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-KJJqgrOJED4/WGkrzhNq2tI/AAAAAAAAGl8/Hr19mKGkq2MXrkMx8q5n3zjWsdltKWwDgCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja se pieni osa voitti.<br />
<br />
<i>Sinä oot se päätös jonka pyörrän,</i><br />
<i>takki jonka käännän, vaikka pelottaa.</i><br />
<i>Sinä oot se mihin loppuu kohtuus,</i><br />
<i>mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.</i><br />
<br />
***<br />
<br />
Muahahaa. Sandra shippaa. Ajatus ei kulje. Paljon kuuemojeita. Hyvää uutta vuotta kaikille, toivotaan, ettei 2017 ole yhtä perseestä kuin edeltäjänsä. <3Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-18714779006062330882016-12-19T15:55:00.000+02:002016-12-19T15:55:14.686+02:00L'appel du vide — 9. Driving me crazy<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=kncRC96q8tA" target="_blank">Musiikkia! > Click! <</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-OVCD7CR9fPc/WFfhe5shBEI/AAAAAAAAGWE/1BCR7TyYOEEubyPTcYV-KgjAyMzIOcriQCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-OVCD7CR9fPc/WFfhe5shBEI/AAAAAAAAGWE/1BCR7TyYOEEubyPTcYV-KgjAyMzIOcriQCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
On kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun viimeksi puhuin Anthony Clevelandille.<br />
Ensin en olisi halunnut katkaista välejämme, en todellakaan. Mutta perheen suunnalta oli alkanut tulla painostusta asiaan liittyen, ja se oli muuttunut koko ajan vahvemmaksi ja vaativammaksi. ”Hän ei ole sinulle hyvää seuraa, on parempi, ettet ole hänen kanssaan missään tekemisissä.”<br />
Olin tänä aikana pyrkinyt keskittämään energiani ja patoutuneet tunteeni pianonsoittoon ja siinä kehittymiseen, harjoittelu oli ennen autovälikohtausta jäänyt muutenkin vähemmälle. Sormet löivät kuitenkin vähän väliä vääriin koskettimiin, jolloin soittoni täyttyi korviin terävästi särähtävistä virhesävelistä.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-TX4bjJ27hKE/WFfhglEz_NI/AAAAAAAAGWw/KQZ6TCsbbPkyZRqCHMi-coEAIyF1zdn-QCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-TX4bjJ27hKE/WFfhglEz_NI/AAAAAAAAGWw/KQZ6TCsbbPkyZRqCHMi-coEAIyF1zdn-QCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Päiväni kuluivat nykyään aina saman kaavan mukaan, jokainen päivä oli miltei identtinen kaksonen edellisensä kanssa. Aamulla heräsin, kävin suihkussa, menin kouluun, välttelin Anthonya. Yritin opiskella, mutta keskittyminen ei jaksanut pysytellä opittavassa asiassa, vaan lähti usein harhailemaan tuohon kirottuun, vaaleahiuksiseen rääväsuuhun, jonka olisin halunnut unohtaa, mutta mieleni ei siihen suostunut. Koulun jälkeen pyöräilin kotiin, kotona harjoittelin soittoa, kunnes sormet tulivat kipeiksi eivätkä suostuneet enää tanssimaan koskettimilla hallitusti, vaan liikkuivat juuri sinne, minne itse halusivat, kysymättä minulta yhtään mitään. Jossain vaiheessa aina luovutin ja vietin huoneessani loppuillan.<br />
Näin jatkui reilut kuusi viikkoa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RYGoq-lyZH0/WFfhgh2Y4HI/AAAAAAAAGW0/R-92hf5a7IQs0Ms7jPsTroWhnTAUAyGtwCLcB/s1600/3%2B%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-RYGoq-lyZH0/WFfhgh2Y4HI/AAAAAAAAGW0/R-92hf5a7IQs0Ms7jPsTroWhnTAUAyGtwCLcB/s640/3%2B%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Muutama viikko onnettomuuden jälkeen olin kuullut joltain luokkakaverilta, että Anthonyn vasemmanpuoleinen silmä oli menettänyt suuren osan näkökyvystään. Miten se oli tapahtunut ja kuinka suuri osa näöstä oli pystytty säilyttämään, sitä en tiennyt. Tiesin muiden puheiden perusteella vain sen, että oikea silmä oli säilynyt ehjänä, eikä vasenkaan oikeastaan näyttänyt erilaiselta verrattuna aikaisempaan. Muiden onnettomuudesta aiheutuneiden vammojen parannuttua Anthonyn ulkonäössä ei ollut mitään pysyviä muutoksia.<br />
Tunsin pojan vammautuneesta silmästä hirvittäviä tunnontuskia, vaikka kuulemma rajoittunut näkökyky ei juurikaan haitannut tuon elämää.<br />
Mutta silti. Kaikki minun takiani. Olisin pyytänyt Anthonylta anteeksi, jos olisin uskaltanut.<br />
<br />
***<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-bacU-U94CTs/WFfhg2FoQ2I/AAAAAAAAGW4/LtwvsAEDzRE3-ZGRMEOE-kJBirZ-nXTDgCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-bacU-U94CTs/WFfhg2FoQ2I/AAAAAAAAGW4/LtwvsAEDzRE3-ZGRMEOE-kJBirZ-nXTDgCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Eräänä ihan tavallisena, sen saman kaavan mukaan etenevänä päivänä, kesken ihan tavallisen matematiikan tunnin, pyysin lupaa käydä kesken tunnin vessassa. Hampaitaan kiristellen Herra Webster oli antanut luvan, vaikka minun olisi ollut parempi käyttää jokainen mahdollinen minuutti tehtävien laskemiseen. Olin niissä jäljessä.<br />
Luulin olevani käytävässä yksin, kunnes näin ihmisen, joka — ilmeisesti sattumalta — käveli minua vastaan vastakkaisesta suunnasta. Kasvot, joita en olisi halunnut nähdä.<br />
Tai no… ketä yritin huijata? Halusin. En vain saanut haluta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-p8w99sNxDPg/WFfhg8hkmBI/AAAAAAAAGW8/4-Cs7gNF0_8jfRuxp7X7dWUnNpg5FXjwACLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-p8w99sNxDPg/WFfhg8hkmBI/AAAAAAAAGW8/4-Cs7gNF0_8jfRuxp7X7dWUnNpg5FXjwACLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ai, hei Noah. Olisi vähän asiaa.<br />
Ensin ritin juosta pakoon, mutta Anthony oli minua nopeampi. Hän tarttui ranteeseeni ja hellästi, mutta päättäväisesti ja kiskaisi minut takaisin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-o6YWV1V0q1M/WFfhhKg8UtI/AAAAAAAAGXA/dJ_1TzhYZLIWtZficENngBtu699QK7c0QCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-o6YWV1V0q1M/WFfhhKg8UtI/AAAAAAAAGXA/dJ_1TzhYZLIWtZficENngBtu699QK7c0QCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Jätkä, kuuntele. Tätä mykkäkoulupelleily on jatkunut nyt jo reilusti yli kuukauden. Et ole sen autoepisodin jälkeen puhua pukahtanut minulle halaistua sanaa, väistelet katsettani ja on sanomattakin selvää, että sinulla on jotain hampaankolossa ja välttelet minua. Alan ihan oikeasti olla jo kypsä tähän touhuun. Bilsan esitelmän deadline häämöttää, eikä meillä ole kuin johdanto valmiina. Ei ihan tyypillisintä sinua.<br />
Poika piti tauon puheessaan. — En tiedä, mitä olen tehnyt väärin, joten voitko kertoa, niin ehkä voin tehdä asialle jotain?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-zKm-7FVOJlQ/WFfhhGjE0xI/AAAAAAAAGXE/dQWyc5PFnQcAfG_zQiOam6Rm4qXRt7m1wCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-zKm-7FVOJlQ/WFfhhGjE0xI/AAAAAAAAGXE/dQWyc5PFnQcAfG_zQiOam6Rm4qXRt7m1wCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Suljin silmäni hetkeksi ja taitoin käteni puuskaan. Avasin silmäni ja välttelin Anthonyn meripihkasilmien pistävää ja ärtynyttä, mutta kuitenkin jonkinasteista lämpöä hohkaavaa katsetta.<br />
— Ei tämä sinun vikasi ole, et ole tehnyt mitään väärää. Toimit ihailtavan rohkeasti silloin, ehkä jopa tyhmänrohkeasti, mutta arvostan sitä. Ja kuulin silmästäsi… anteeksi, mutisin kuitenkin tarkoittaen sanojani.<br />
— Älä murehdi siitä, ei se silmäjuttu ole niin paha, Anthony vähätteli. — Vähän on etäisyyksien kanssa vaikeaa, koska kolmiulotteinen näkö ei toimi enää samalla lailla kuin se ennen toimi. Mutta mikä sitten on syysi tälle pelleilylle? hän jatkoi.<br />
Ähkäisin. — Se on vain… äiti ja isä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-dGp8AWTZTJs/WFfhhQ8-JNI/AAAAAAAAGXI/bYn4FMboH_0mjIS8cch3slOH1v0zFaGfgCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-dGp8AWTZTJs/WFfhhQ8-JNI/AAAAAAAAGXI/bYn4FMboH_0mjIS8cch3slOH1v0zFaGfgCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Vittu, Noah! Oikeasti! Joo, tiedän kyllä itsekin, etten minä ole kukaan antamaan sinulle elämänohjeita, mutta lakkaa nyt herranjumala olemasta joku äitisi sätkynukke ja ajattele kerrankin omilla aivoillasi! Kasvata itsellesi jonkinasteinen henkinen selkäranka, on yllättävän vapauttavaa tehdä joskus itse omat päätöksensä! vaaleahiuksinen melkein huusi päin kasvojani.<br />
Ärsyynnyin.<br />
— Anthony, turpa kiinni! Kuule, en välttämättä ota hirveän tosissani sinun neuvojasi perheasioissa. Oma äitisikin on joku budipää!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-8mPWRrSqApM/WFfhhf0dzQI/AAAAAAAAGXM/8x5Op7c3HgAm5payvmlSoQmS6iBDbJiFgCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-8mPWRrSqApM/WFfhhf0dzQI/AAAAAAAAGXM/8x5Op7c3HgAm5payvmlSoQmS6iBDbJiFgCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthonyn ilme koveni, ja meripihkasilmiin syttyi nyt aivan uudenlainen raivo.<br />
— Älä saatana vedä äitiä tähän! hän sähähti hampaidensa välistä. — Hän ehkä terästää maailmankatsomustaan ruoholla, mutta ei sentään pakota minua marionetikseen tai täydelliseksi kopioksi itsestään ja sitten rankaise, jos en sellaista kohtaloa halua!<br />
Olin hetken hiljaa.<br />
— Hei, arvaa mitä? kysyin sitten retorisesti, sillä hetkellä hallittu viha äänessäni tihkuen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-4jJn6l6D0JA/WFfhhshzKiI/AAAAAAAAGXQ/43ePHWYHycsThudv3xzGwjjPX6n1askBwCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-4jJn6l6D0JA/WFfhhshzKiI/AAAAAAAAGXQ/43ePHWYHycsThudv3xzGwjjPX6n1askBwCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Sait minut juuri tajuamaan jotain. Oikeastaan tämä koko sotku alkaen karkureissustani ja päättyen tähän päivään on sinun syytäsi. En tiedä, mitä oikein teet ja mistä tämä johtuu, mutta et ole häipynyt mielestäni koko tänä helvetin aikana. Ja se on raivostuttavaa ja turhauttavaa, koska olet ihan saatanan ärsyttävä ja haluaisin vain unohtaa sinut ja olemassaolosi, koska jokainen ajatus ja muisto sinusta repii minua sisältä rikki. Mutta jostain syystä se ei onnistu, ja voilà, tässä sitä ollaan, aivan järjen ja hulluuden rajamailla! Aiemmin olen syyttänyt kaikesta äitiä, mutta nyt tajuan, että sinä se tässä minut hulluksi teet, ei äiti! sylkäisin sanat päin silminnähden raivostuneen Anthonyn kasvoja.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZRgsXkbc_YM/WFfhexm8DJI/AAAAAAAAGWI/zkRc1Ssw7o8n7PyXujO3B8cfY-B6ze85ACLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZRgsXkbc_YM/WFfhexm8DJI/AAAAAAAAGWI/zkRc1Ssw7o8n7PyXujO3B8cfY-B6ze85ACLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ai, nyt ruvetaan sitten puhumaan hulluuden partaalle ajamisesta? poika karjaisi. — Hyvä sinä olet siitä aiheesta minulle saarnaamaan yhtään mitään, itse teet ihan täsmälleen samaa koko ajan! Käyttäydyt niin, että sinua on ihan helvetin vaikeaa lukea. Ensin sairaalassa sanoit, ettet ole lähdössä minnekään, muistatko? En tiedä, merkitsikö se sinulle mitään, mutta minulle merkitsi, ja aika hitosti merkitsikin! Luotin siihen sinulle ehkä mitättömään lauseeseen. Ja se oli selvästi virhe, koska sitten katkaisitkin välit sanomatta sanaakaan ja nyt välttelet minua kuin pahinta syöpäläistä, jonka voi vain maan päältä löytää! Jos joku tässä ajaa jonkun hulluksi, niin sinä minut tuolla pelleilylläsi! hän huusi nyt suoraan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-sfmWVhql9io/WFfhezSvhGI/AAAAAAAAGWM/GcIPH7pMLkYLX5yoD1RPXbL1CPdyDSXbgCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-sfmWVhql9io/WFfhezSvhGI/AAAAAAAAGWM/GcIPH7pMLkYLX5yoD1RPXbL1CPdyDSXbgCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Selvä, ollaan sitten hulluja vaikka molemmat!<br />
Se oli viimeinen lause, jonka huusin ennen kuin käännyin takaisin tulosuuntaani ja juoksin koulun ovesta ulos. Anthony ei juossut perääni, ja hyvä niin. Otin pyöräni pyörätelineestä ja lähdin polkemaan lujaa vauhtia kotiin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-napzUJ4yJoI/WFfhfkYSzgI/AAAAAAAAGWY/2FGIMUyTpoUGdFxVVJHKWeUk9jnaSPFdgCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-napzUJ4yJoI/WFfhfkYSzgI/AAAAAAAAGWY/2FGIMUyTpoUGdFxVVJHKWeUk9jnaSPFdgCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Poljin niin, että jalkoihin alkoi nopeasti sattua. Halusin kotiin. Äkkiä.<br />
Kello oli vasta hiukan yli yhdeksän, ja pahin aamuruuhka oli mennyt jo ohi. Teillä ei liikkunut minun lisäkseni juuri ketään. Toisaalta, oli aivan se ja sama, olisiko liikkunut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-1z-HMIK-II0/WFfhfdBnL-I/AAAAAAAAGWQ/g4Nwra9PfdYJ_jhFMJUBpLx-mOLOElsIgCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-1z-HMIK-II0/WFfhfdBnL-I/AAAAAAAAGWQ/g4Nwra9PfdYJ_jhFMJUBpLx-mOLOElsIgCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kyyneleet pyrkivät itsepintaisesti valumaan poskille. Ensin yritin sipaista ne vain nopeasti pois ja jatkaa eteenpäin, mutta jossain vaiheessa luovutin ja annoin suolaisen veden virrata taistelematta vastaan sen enempää. En tiedä, miksi niin tapahtui, miksi aloin itkeä juuri nyt.<br />
Ehkä yksi kamalimmista tunteista maailmassa on se, kun viha ja raivo tulevat tahattomasti ulos kyynelten muodossa. En minä ollut surullinen, olin pikemminkin raivoissani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-UWd_ueymDk4/WFfhfqj25MI/AAAAAAAAGWU/Q5j-f1mIdHsdJ2VGTZoNJBVA135hnsAvACLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-UWd_ueymDk4/WFfhfqj25MI/AAAAAAAAGWU/Q5j-f1mIdHsdJ2VGTZoNJBVA135hnsAvACLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ajoin leikkipuiston ohi. Se saman leikkipuiston, jossa vietin kerran Anthonyn kanssa aikaa ja nukuin hänen kanssaan yön ulkona. Mieleen tulvahti muistoja, joita en sillä hetkellä olisi halunnut muistaa.<br />
Okei, olin surullinen. Raskaat sadepisarat putoilivat poskilleni, ja taivas tuntui itkevän kanssani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-iC5d16phjHE/WFfhf2QfpHI/AAAAAAAAGWc/Co2e6t8BSxIPNxcy2Dp5y5OmkRQgZe3-ACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-iC5d16phjHE/WFfhf2QfpHI/AAAAAAAAGWc/Co2e6t8BSxIPNxcy2Dp5y5OmkRQgZe3-ACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<i>”Tiedätkös, ei sinua olekaan aivan niin helppoa vihata.”</i><br />
<i>”Ehkä ei sinuakaan, vaikka oletkin välillä ihan semiärsyttävä.”</i><br />
Haluaisin vihata häntä ja unohtaa hänen typerän naamansa ja koko olemassaolonsa, mutta jokin osa minussa ei kykene siihen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-3F7k0qNwV7w/WFfhgPiDXnI/AAAAAAAAGWk/HOmRCng8_A0KxVfTE0_-V6L8H8513FLzwCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-3F7k0qNwV7w/WFfhgPiDXnI/AAAAAAAAGWk/HOmRCng8_A0KxVfTE0_-V6L8H8513FLzwCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jokin osa minussa ei kyennyt jättämään häntä silloin yhtenä iltana katukivetykselle makaamaan, vaikka osasin odottaa minulle koituvien seurausten olevan kovia. Vaikka hän ei merkinnyt minulle mitään. Hän oli vain yksi ihminen muiden joukossa, siinä kaikki. <i>Vai oliko sittenkään?</i><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-fiSuYCmV94g/WFfhgKHWvqI/AAAAAAAAGWg/WhSZqvgsQNQqWZzbB03wE9DasAzBzLY1ACLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-fiSuYCmV94g/WFfhgKHWvqI/AAAAAAAAGWg/WhSZqvgsQNQqWZzbB03wE9DasAzBzLY1ACLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hän otti minun vuokseni aivan jäätävän riskin tehdessään päätöksen lähteä ajamaan ruosteisella autonromulla poliiseja karkuun. Aivan tuhoon tuomittu idea, jossa hänellä itsellään ei ollut mitään muuta kuin hävittävää, mutta hetkeäkään miettimättä hän teki niin. <i>Minun vuokseni.</i><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-sY5SuEBK9gQ/WFfhgGzfizI/AAAAAAAAGWo/ICWZaWutTyM7_V1CQfuV-jaGsQmS_0VdACLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-sY5SuEBK9gQ/WFfhgGzfizI/AAAAAAAAGWo/ICWZaWutTyM7_V1CQfuV-jaGsQmS_0VdACLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja siitä hyvästä hän joutui tehohoitoon ja menetti lähes kokonaan toisen silmänsä.<br />
Mutta oliko hän vihainen minulle sen takia?<br />
Ei.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-t640UGfBr1I/WFfhgWnl6pI/AAAAAAAAGWs/UMCePh6Z614txf7jIog-RFF3533TIww7ACLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-t640UGfBr1I/WFfhgWnl6pI/AAAAAAAAGWs/UMCePh6Z614txf7jIog-RFF3533TIww7ACLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Aloin vihdoin ymmärtää, miksi en pystynyt vain yksinkertaisesti unohtamaan tuota ärsyttävää, mutta ihailtavan lämminsydämistä ja pyyteetöntä luupäätä.<br />
Ja olin juuri omalla idioottimaisuudellani pilannut kaiken, aivan kaiken.<br />
Itkuni karkasi kevyiden pilvien täyttämälle, sinisen ja haalean punaisen väreissä hehkuvalle aamutaivaalle.<br />
<br />
***<br />
<br />
Hyi, oon kamala! >.< I seriously feel bad for those two.<br />
En uskalla luvata seuraavan osan julkaisuajankohdasta mitään, mutta nyt näyttää siltä, että se on aika pian. Kunnon inspiraatiovyöry. :DNettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-86451753858372863452016-12-15T10:32:00.000+02:002016-12-15T10:32:55.100+02:00L'appel du vide — 8. In a deep trouble<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Woop woop, back in business. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-IP0sanlfyDg/WFJRQjqAOeI/AAAAAAAAGTM/CpibfEknBlQifz3weetxDbgWl-0zOqlcACLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-IP0sanlfyDg/WFJRQjqAOeI/AAAAAAAAGTM/CpibfEknBlQifz3weetxDbgWl-0zOqlcACLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Valo, joka tuntuu porautuvan läpi silmistä ja polttavan ne tuhkaksi kirkkaudellaan. Vaaleanharmaa katto, läpinäkyvää nestettä sisältävä, tangossa roikkuva pussi. Puristava kipu ylävartalossa.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-FnjuvOL9ygU/WFJRSUM3VXI/AAAAAAAAGT0/GxI5GBDOj1MhqdumDxpMZqZL_c9LRX8ogCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-FnjuvOL9ygU/WFJRSUM3VXI/AAAAAAAAGT0/GxI5GBDOj1MhqdumDxpMZqZL_c9LRX8ogCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pään nostaminen sattuu ja on vaivalloista. Teen niin kuitenkin.<br />
Hahmoja. Erittäin sumeita, miltei tunnistamattomia hahmoja, joiden muodot sumentuvat ja ääriviivat vääristyvät. Silti tunnistan heidät lähes heti. Perhe.<br />
— Äiti…<br />
Maryn ääni, se on ainoa, mitä ymmärrän. Korvissani kaikuu. Sanat katkeilevat keskeltä ja muuttuvat puuroksi.<br />
— Noah… hereillä… saanko… halata?<br />
Lisää kaikuvaa, katkonaista sotkua korvissani. Osa sanoista lauseiden keskellä jää minulta täysin kuulematta.<br />
— Ei…<br />
Äidin harvinaisen tiukka ääni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-e00fnU2AkJU/WFJRTNZzVDI/AAAAAAAAGUA/2sLmstZFXckdbKVT3RFmJPXTo6wZS5E3wCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-e00fnU2AkJU/WFJRTNZzVDI/AAAAAAAAGUA/2sLmstZFXckdbKVT3RFmJPXTo6wZS5E3wCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitä minulla on päälläni? Ja ennen kaikkea, miksi en pysty liikkumaan?<br />
Yritän nostaa jalkaani, mutta se on kuin täytetty lyijyllä. Se nousisi ehkä kovalla taistelulla, mutta oloni on uuvuttava, miltei kuolemanväsynyt. Kädetkään eivät tahdo liikkua. Aivan, kuin kehoni päälle olisi laskettu suuri ja raskas hiekkasäkki, joka tukahduttaa alleen kaiken liikkeen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-4RNzkip9oMA/WFJRTPVE20I/AAAAAAAAGUE/a4PPLnfOuVINOXLA0L6cE2pGKx588gqagCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-4RNzkip9oMA/WFJRTPVE20I/AAAAAAAAGUE/a4PPLnfOuVINOXLA0L6cE2pGKx588gqagCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Valo polttaa yhä silmiäni.<br />
Mitä täällä oikein tapahtuu?<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-G5Uunz3XghM/WFJRTo7ip6I/AAAAAAAAGUI/ESAUOd-9bEkFt_ssl2efkTD_m4S5B5nqwCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-G5Uunz3XghM/WFJRTo7ip6I/AAAAAAAAGUI/ESAUOd-9bEkFt_ssl2efkTD_m4S5B5nqwCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
En tiennyt, kuinka kauan aikaa oli mennyt. En tiennyt, kuinka kauan perheeni oli seisonut siinä. Äidin kasvoilla oli hyvin tiukka, miltei ärtynyt ilme, ja hän seisoi kädet puuskassa, vaihtaen silloin tällöin painon toiselle jalalleen. Isän ilmeestä ei voinut päätellä oikein mitään; hän oli melko poissaolevan ja tunteettoman näköinen, mutta niin hän usein oli, se oli hänelle tyypillistä. Mary näytti hämmästyneeltä ja seisoi paikallaan.<br />
— Noah Benedict Shepherd, kuuletko minua? äiti sanoi äänellä, josta aktiivisen vihan sijaan hohkasi kylmä, hallittu raivo.<br />
Nyökkäsin vastaukseksi. Kuulin sanat nyt selvästi.<br />
— En ole sinulle vihainen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-EWiRXqH8qwQ/WFJRTjDLrXI/AAAAAAAAGUM/jUuEoKvaNWw6lzkgy4wwoqZgWDM_lWCigCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-EWiRXqH8qwQ/WFJRTjDLrXI/AAAAAAAAGUM/jUuEoKvaNWw6lzkgy4wwoqZgWDM_lWCigCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ennen kuin olin ihmettelemässä äidin sanoja ääneen, hän lisäsi jäätävällä äänellä:<br />
— Olen sinuun vain suunnattoman pettynyt.<br />
Sitten hän otti Marya kädestä ja käveli hitaasti huoneen ovesta ulos. Tyttö katsoi minuun päin hämmentyneesti, ja ohikiitävän sekunnin ajan näytti siltä, kuin hän olisi aikonut riuhtaista kätensä irti ja jäädä. Mutta se kesti vain sen pienen hetken.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-paVTjuxIDMk/WFJRTrqtY_I/AAAAAAAAGUQ/KbgsHIYjN0MQ3v3JqpPJj-w5fxk88cO4gCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-paVTjuxIDMk/WFJRTrqtY_I/AAAAAAAAGUQ/KbgsHIYjN0MQ3v3JqpPJj-w5fxk88cO4gCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Käänsin katseeni takaisin kattoon, kun äiti ja Mary olivat lähteneet. Niskaan sattui, mutta enemmän sattui ylävartaloon. Tarkemmin sanottuna jokaisella hengenvedolla.<br />
— Älä yritä nousta, sinulta murtui kaksi vasemmanpuoleista kylkiluuta ja heräsit juuri nukutuksesta, huoneeseen jäänyt Harvey sanahti. — Kyllä äitisi tuosta vielä leppyy, hän jatkoi.<br />
En vastannut isälle mitään. En osannut. En oikeasti tiennyt, leppyisikö äiti koskaan tämän tason tempauksen jälkeen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-W3V7QENgql4/WFJRT_o6BSI/AAAAAAAAGUU/fINK0twUygwV7epCGiQsNSY8xBXNC6gywCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-W3V7QENgql4/WFJRT_o6BSI/AAAAAAAAGUU/fINK0twUygwV7epCGiQsNSY8xBXNC6gywCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Olen ollut hänen kanssaan naimisissa kohta kaksikymmentä vuotta. Tunnen hänet melko hyvin, niin kuin sinäkin varmasti. Hän saattaa nyt vaikuttaa kylmän passiivis-aggressiiviselta, mutta tosiasiassa hän oli vain suunniltaan huolesta.<br />
— Noinkohan…, mutisin hädin tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-fPg0HdggoEQ/WFJRUHgizHI/AAAAAAAAGUY/1SYE7bEOQEkJDR3FkUHgDAM3EUEmkh5YACLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-fPg0HdggoEQ/WFJRUHgizHI/AAAAAAAAGUY/1SYE7bEOQEkJDR3FkUHgDAM3EUEmkh5YACLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Isä käveli sänkyni luokse ja istuutui viereiseen tuoliin.<br />
— Noah, en minäkään riemusta hypi tämän episodin takia, kuten varmasti näet. Olen sinuun pettynyt. Luotin, että olisit osannut toimia, niin kuin sovimme. Lupasit pitää puhelimen päällä ja pitää minut ajan tasalla siitä, missä olet, hän puhui rauhallisesti.<br />
Nielaisin. — Minä vain…<br />
— Mutta ymmärrän ratkaisusi jollain tasolla. En ole siitä mielissäni, mutta tavallaan ymmärrän. Ei ole meilläkään kotona aivan kaikkein helpointa, ja tiedän itsekin tuon tunteen. Olen minäkin ollut joskus lukiolainen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-7aLBYWF6D0Q/WFJRQ10IVFI/AAAAAAAAGTQ/ButejfkM2RgJRpdzsP4h1RXtLhTuCAkgwCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-7aLBYWF6D0Q/WFJRQ10IVFI/AAAAAAAAGTQ/ButejfkM2RgJRpdzsP4h1RXtLhTuCAkgwCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Isä piti puhuessaan pienen tauon. — Mutta talon säännöt ovat silti sääntöjä, ja niiden kanssa eletään, kunnes ollaan valmiita elämään omillaan. Ymmärräthän sen?<br />
Nyökkäsin hiljaa ja vaihdoin puheenaihetta. — Missä Anthony on?<br />
Isä huokaisi. — En valitettavasti tiedä. Emme ole hänen omaisiaan, emmehän edes tunne häntä, joten luonnollisestikaan hänen tilastaan ei ole kerrottu meille halaistua sanaa. Epäilisin kuitenkin teho-osastoa, koska hän ilmeisesti oli kuskina, ja ensihoitajien raportin mukaan pahimmat vauriot tulivat nimen omaan siihen osaan autoa.<br />
Nielaisin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-dymNVbd0-xI/WFJRQhVQbXI/AAAAAAAAGTI/l37K5rthLKE1UrWE-o3LanuzwBbcK0a7QCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-dymNVbd0-xI/WFJRQhVQbXI/AAAAAAAAGTI/l37K5rthLKE1UrWE-o3LanuzwBbcK0a7QCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Kai hän sentään selvisi? kuiskasin.<br />
Isä oli hetken hiljaa. — Uskon niin. Meille kerrottiin loukkaantuneita olleen kaksi. Jos autossa ei ollut kyydissä teidän lisäksenne muita, ne kaksi loukkaantunutta olette te, eli kumpikin selvisi turmasta hengissä, hän selitti.<br />
— Mitä hänelle tapahtuu tämän jälkeen? jatkoin kyselyäni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-SNVo9gj-UOI/WFJRRUZHRTI/AAAAAAAAGTc/ztxOj52ZR3Q0_KyVV_ciBM26yvqmhN3iACLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-SNVo9gj-UOI/WFJRRUZHRTI/AAAAAAAAGTc/ztxOj52ZR3Q0_KyVV_ciBM26yvqmhN3iACLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Sakot virkavallan vastustamisesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta nyt ainakin, kun kerran vauhtia on poliisin nopeuskameran mukaan ollut törmäyshetkellä lähes 70 km/h alueella, jossa rajoitus on 40 km/h. Ja korttinsa hän luultavasti menettää, jos hänellä sellaista edes on, isä totesi ensimmäisenä. — Jos ei, hän saa luultavasti sakot tai syytteen ilman korttia ajamisesta.<br />
Molemmat meistä olivat hetken hiljaa.<br />
— Noah, kuule… en haluaisi joutua sanomaan näin, mutta suosittelisin sinua ottamaan vähän etäisyyttä tähän Anthonyyn. En tiedä, onko hän sinulle hyvää seuraa, isä sanoi sitten aavistuksen verran tiukemmin.<br />
Olin juuri alkamassa väittää vastaan, kun sairaanhoitaja koputti oveen ja kertoi vierailuajan päättyneen.<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-bgY6UYN6VeI/WFJRRF5SfGI/AAAAAAAAGTU/Q5JERRqAbVw70DYMjP9ey7ud_KOaOiwLACLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-bgY6UYN6VeI/WFJRRF5SfGI/AAAAAAAAGTU/Q5JERRqAbVw70DYMjP9ey7ud_KOaOiwLACLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Yksi hoitajista oli — ehkä epähuomiossa — kertonut minulle, missä päin sairaalaa Anthonya pidettiin. Se ei ollut kovin kaukana minun huoneestani, ja päätin käydä katsomassa häntä. Halusin nähdä hänet, jotta voisin oikeasti tietää kaiken olevan kunnossa, enkä olla vain muiden sanomisten varassa. Lääkäreiltä siihen kuitenkaan ei herunut lupaa, joten lähdin omin luvin. Sopivan välin tultua livahdin huoneestani kenenkään huomaamatta ja lähdin etsimään Anthonyn huonetta. Kävelin erittäin hitaasti kipulääkkeistä huolimatta tuskallisen kipeiden kylkieni takia, mutta pian löysin etsimäni.<br />
Painoin kahvaa ja astuin sisään huoneeseen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Vbx0IKyw8Eo/WFJRRc-78wI/AAAAAAAAGTY/09K3yRe__uQyo5RsCWhIaSX6fiiCrfW_wCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-Vbx0IKyw8Eo/WFJRRc-78wI/AAAAAAAAGTY/09K3yRe__uQyo5RsCWhIaSX6fiiCrfW_wCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony makasi vuoteellaan melko lailla tajuttoman näköisenä. Tuon käsistä roikkui pari erilaista letkua, kasvoja en nähnyt. Elintoimintoja graafisesti kuvaava monitori piippasi tasaiseen tahtiin, ja ilmastointilaite hurisi hiljaa taustalla. Muuten oli lähes hiljaista, ja kirkas keinovalo tuntui polttavan silmiä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-P4Chcho_Qho/WFJRRopHnvI/AAAAAAAAGTg/0g-I5RunJ4Y5mw8vnP9ZsG7vMdvFAc0pACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-P4Chcho_Qho/WFJRRopHnvI/AAAAAAAAGTg/0g-I5RunJ4Y5mw8vnP9ZsG7vMdvFAc0pACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kävelin Anthonyn sängyn luokse ja istuin viereiseen tuoliin. En voinut nojautua poikaan päin, koska murtuneet kylkiluuni eivät kestäneet minkäänlaista taivutusta.<br />
Näin vasta nyt, että Anthonyn kasvojen yläosaa peittivät valkoiset, pään ympäri kieputetut siteet, ja alaosaa happinaamari, jonka läpinäkyvä putki yhdisti lisähappisäiliöön. En tiennyt, oliko hän tajuissaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-6U5qEqliOkg/WFJRR8VXNKI/AAAAAAAAGTk/LHDTRTySXiwd5z7pNyyvucxPTGsbxSB2QCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-6U5qEqliOkg/WFJRR8VXNKI/AAAAAAAAGTk/LHDTRTySXiwd5z7pNyyvucxPTGsbxSB2QCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Hei… en varmastikaan saisi olla täällä, mutta jostain syystä halusin nähdä sinut silti, sanahdin pienesti. Anthony ei vastannut. Sykettä kuvaava monitori kuitenkin nopeutti hiukan piippaustensa tempoa.<br />
— Et luultavasti kuule minua, mutta sanani saattavat ehkä jotenkin iskostua alitajuntaasi. Arvostan sitä, mitä teit, vaikka olemmekin nyt molemmat korviamme myöten liemessä.<br />
Pidin pienen tauon. — Se oli urheaa, oikeastaan ehkä jopa tyhmänrohkeaa. Mutta kukaan muu ei olisi tehnyt mitään vastaavaa minun vuokseni. En olisi uskonut sinunkaan tekevän, mutta niin sinä vain teit.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GwpejJrxR7g/WFJRR3V2SgI/AAAAAAAAGTo/Wh6r2wTcUTAKJjsmb130VzU7IKUGB02LACLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-GwpejJrxR7g/WFJRR3V2SgI/AAAAAAAAGTo/Wh6r2wTcUTAKJjsmb130VzU7IKUGB02LACLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthonyn suunnalta kuului pieni ynähdys. Tietysti ensimmäisenä säikähdin ja tarkistin, etten vahingossa ollut istunut hengitysletkun päälle. En onneksi istunut.<br />
— Olet kiva… kiva, kiltti Noah…, hän mumisi katkonaisia ja epäselviä sanoja maskin läpi. — Älä mene… pois.<br />
— En ole menossa minnekään, vastasin hiljaa ihmetellen Anthonyn sanoja, mutta kuitenkin lempeyttä äänessäni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-BU9bXb9gqSs/WFJRSMJW5PI/AAAAAAAAGTs/Wf94FO7i28AHqnHi1H8qfXenYA8ydMtAgCLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-BU9bXb9gqSs/WFJRSMJW5PI/AAAAAAAAGTs/Wf94FO7i28AHqnHi1H8qfXenYA8ydMtAgCLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
En siinä hetkessä oikein tajunnut, mitä tein seuraavaksi. Tartuin nimittäin Anthonya kevyesti kädestä.<br />
— Kaikki on ihan hyvin. Pääsemme täältä pian pois, me molemmat.<br />
Anthonyn sormet puristuivat höyhenenkevyesti omiani vasten. Sitten hän hyvin hitaasti käänsi päätään minua kohti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-jeZtkefg95g/WFJRSVEzJlI/AAAAAAAAGTw/MLiCdeYkjAYvAzaFB-eyVrNF-X4L9nViACLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-jeZtkefg95g/WFJRSVEzJlI/AAAAAAAAGTw/MLiCdeYkjAYvAzaFB-eyVrNF-X4L9nViACLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Sinulla on… paljon pisamia. Ne ovat söpöjä…<br />
Kuuntelin hämmentyneenä toisen juttuja. Luultavasti vahvoilla kipulääkkeillä saattoi olla osuutta asiaan.<br />
— Pisamia kasvoissa… olkavarsissa… perseessä… pidän niistä. Söpöt pisamat… söpö Noah…<br />
Tunsin lehahtavani punaiseksi sillä sekunnilla. Noinko selvästi kuva minusta hyppäämässä suihkusta alasti oli syöpynyt Anthonyn mieleen, että tuo muisti sen ensimmäisenä jopa tällaisen lääketokkuran keskellä?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-06SWNynK7hI/WFJRSir8NrI/AAAAAAAAGT4/4KvfquIS3j8iS0BbOWOfUhNLET2bfjYvgCLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-06SWNynK7hI/WFJRSir8NrI/AAAAAAAAGT4/4KvfquIS3j8iS0BbOWOfUhNLET2bfjYvgCLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ehkä sinun kannattaisi yrittää levätä… olet selvästi lääkkeiden vaikutuksen alaisena, etkä välttämättä ajattele tällä hetkellä kovin selkeästi, sanahdin aavistuksen kiusaantuneena.<br />
Anthony mumisi jotain vastaukseksi.<br />
Silloin takaani kuului oven raksahdus. Sydämeni jätti lyönnin välistä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Gf_x18cE8MY/WFJRS-o9GpI/AAAAAAAAGT8/NmPWVISuZn8furGt1Kc7L9KOocs1BxAgQCLcB/s1600/21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-Gf_x18cE8MY/WFJRS-o9GpI/AAAAAAAAGT8/NmPWVISuZn8furGt1Kc7L9KOocs1BxAgQCLcB/s640/21.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hoitaja astui huoneeseen mukanaan joku kansia ja kasvoillaan aavistuksen pelästynyt ilme. Hän katsoi ensin minua, sitten Anthonya, ja sitten taas minua.<br />
— Minun tietääkseni sinun ei kuuluisi olla täällä, hän sanoi sitten varovasti.<br />
En voinut väittää naiselle vastaan, koska se oli totta. En olisi saanut olla täällä.<br />
— Tulepa mukaani, viedään sinut takaisin omaan huoneeseesi.<br />
Kuuliaisesti lähdin hoitajan mukana ulos Anthonyn huoneesta. Tulin samalla ajatelleeksi isäni sanoja.<br />
Minun ei olisi pitänyt tulla Anthonyn luo. Minun ei olisi pitänyt puhua hänelle tai olla hänen kanssaan missään tekemisissä. En olisi <i>saanut</i> olla hänen kanssaan missään tekemisissä.<br />
Enkä saisi tulla olemaankaan, en enää tämän jälkeen. Minulla ei ollut vaihtoehtoja.<br />
<br />
***<br />
<br />
Jooh, luulen, että tää tauko on nyt ohi. Osien julkaisutahti saattaa silti olla vähän turhan verkkainen, lukio vie aika paljon energiaa. Pitää yrittää uusien kurssien tehtävien lisäksi paikkailla viime jakson breakdownin seurauksena tippuneita arvosanoja, hups.Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-24724247165090919692016-11-18T18:52:00.000+02:002016-11-18T18:55:37.267+02:00Oneshot: Särkän yli<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: large;">Lukumusiikkia: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=2-LQqnyNYiQ" target="_blank">>Click<</a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Tw_yxJcC-TQ/WC8tM_M7joI/AAAAAAAAF7U/CcdkF-iaJiQATq8MglY3lDwDHtuYY-0GwCLcB/s1600/1%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-Tw_yxJcC-TQ/WC8tM_M7joI/AAAAAAAAF7U/CcdkF-iaJiQATq8MglY3lDwDHtuYY-0GwCLcB/s640/1%2B%25282%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<i>”Tähti syttyy - on illankoitto,</i><br />
<i>ja kutsu kajahtaa.</i><br />
<i>Vaimentukoon särkän surusoitto,</i><br />
<i>kun lähdön hetki saa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Virratkoon kuin uneen vaipunut meri, </i><br />
<i>liian täysi tyrskyämään,</i><br />
<i>kun syvyydestä kerran saapunut</i><br />
<i>kääntyy kotiin äärettömään</i><i>.</i><i>”</i><br />
<i><br /></i>
- Alfred Tennyson<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_yQkgu3aZ8g/WC8tOyiCXtI/AAAAAAAAF7Y/rOPEIDGwNfMoQZxGobTx1g3lHxkoaDLfgCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-_yQkgu3aZ8g/WC8tOyiCXtI/AAAAAAAAF7Y/rOPEIDGwNfMoQZxGobTx1g3lHxkoaDLfgCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Siitä on kohta kuukausi.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Kaikki ympärillä jatkaa kulkuaan, mutta minä olen jäätynyt paikoilleni.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4Wh7Ex6ott8/WC8sxu4YNQI/AAAAAAAAF7E/RaMI3Xfl8ccqxa9UAGzyaZVK89GYjkLTQCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-4Wh7Ex6ott8/WC8sxu4YNQI/AAAAAAAAF7E/RaMI3Xfl8ccqxa9UAGzyaZVK89GYjkLTQCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Enää ei ole edes juurikaan kyyneleitä tai tukahdutettuja itkukohtauksia yhdeltä yöllä.<br />
On vain huutava ikävä sekä hajoamispisteessään kituva sydän.<br />
Ulkokuori näyttää päässeen jo yli, mutta sydän itkee tauotta hiljaista itkuaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-FbWckcKakg4/WC8sxkESxFI/AAAAAAAAF68/wa9YaBAIm9sH3mHMJkbfN509UydI7d2zACLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-FbWckcKakg4/WC8sxkESxFI/AAAAAAAAF68/wa9YaBAIm9sH3mHMJkbfN509UydI7d2zACLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Yhtenä päivänä olit vain poissa.<br />
Lähdit odottamatta, ilman varoitusta, ilman hyvästejä.<br />
Jos yritän puhua sinulle, kuuletko, vai hukkuvatko sanani pimeään yöhön?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZK7euyQw82U/WC8sxgvO8jI/AAAAAAAAF7A/qsofhVxX9uM6OmxUlmr4o_H4dkpeQh50QCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZK7euyQw82U/WC8sxgvO8jI/AAAAAAAAF7A/qsofhVxX9uM6OmxUlmr4o_H4dkpeQh50QCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta vaikka kuinka sinua ikävöin tai huudan tuskaani, mikään ei muutu.<br />
Silmät ovat sameat kyynelistä, keuhkot väsyneet huudosta, sydän haljennut ikävästä.<br />
Tahdon sinne, missä sinäkin olet nyt, tahdon niin kovasti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-RME9KX1louY/WC8syF8PRqI/AAAAAAAAF7I/rHz-dRzqr-0m5ZVm9Ixolnjpk4mvJg5BACLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-RME9KX1louY/WC8syF8PRqI/AAAAAAAAF7I/rHz-dRzqr-0m5ZVm9Ixolnjpk4mvJg5BACLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta minulla ei ole sitä vaihtoehtoa.<br />
En voi seurata sinua, vaikka haluaisin sitä itse.<br />
Voin vain huutaa sinulle etäisyyksien päästä ja toivoa, että joskus vielä kuulet.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-EEkqmwGHpoo/WC8wGv8USVI/AAAAAAAAF7k/3I0RJ7OFv6gxsBRKLjBRf06mzLdT45cXwCLcB/s1600/Screenshot-47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-EEkqmwGHpoo/WC8wGv8USVI/AAAAAAAAF7k/3I0RJ7OFv6gxsBRKLjBRf06mzLdT45cXwCLcB/s640/Screenshot-47.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta vaikka olet fyysisesti poissa, muistosi säilyy.<br />
Se, mitä teit, on minulle ja monelle muulle täysin korvaamatonta.<br />
Olen sinulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-9DGsxaltBhA/WC8syE-XL8I/AAAAAAAAF7Q/mDu1fQwtzdMNKrOIlRMTRKx_uPzUxMJiwCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-9DGsxaltBhA/WC8syE-XL8I/AAAAAAAAF7Q/mDu1fQwtzdMNKrOIlRMTRKx_uPzUxMJiwCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kauniita, kalliita muistojamme on vähän, mutta ne antavat minulle voimaa.<br />
Talletan ne sydämeeni, kannan niitä aina mukanani.<br />
Ja niiden avulla yritän selvitä aina uuteen huomiseen, joka alkaa ilman sinua.<br />
<br />
<i>"</i><i>Hämärässä iltakellon sointi,</i><br />
<i>ja pimeys lankeaa.</i><br />
<i>Älköön soiko itku, vaikerointi,</i><br />
<i>kun hyvästien aika saa.</i><br />
<i><br /></i>
<i>Sillä vaikka ajan, paikan taa</i><br />
<i>vie minut virran syli, </i><br />
<i>kenties luotsin nähdä saa</i><br />
<i>se, ken kulkee särkän yli."</i><br />
<i><br /></i>
***Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-47105064134712998892016-10-25T23:12:00.001+03:002016-10-25T23:12:54.476+03:00tauko.blogi on tauolla kunnes ilmoitan toisin. elämä ja kuolema potkaisivat tänään niin lujaa naamaan, että tästä kestää hetken aikaa toipua.<br />
<br />
en ole vastannut kommentteihin, koska en ole osannut. vastaan heti kun revin jostain energiaa ja motivaatiota tehdä ylipäätään yhtään mitään. nyt juuri sitä ei riitä edes silmien sulkemiseen, vaikka niihin sattuu.<br />
kiitos kuitenkin kauniista sanoistanne, ne todella lämmittävät ja kannustavat jatkamaan vielä joku vähän kauniimpi päivä.Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-61274266413324258182016-10-20T00:27:00.000+03:002016-10-20T00:27:45.886+03:00L'appel du vide — 7. Crush<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZS1hl_YmyPU/WAffYs9_ZDI/AAAAAAAAEYk/agX4BO04uAEhjQdkOm9UYpi6Ml4VjJE7ACLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZS1hl_YmyPU/WAffYs9_ZDI/AAAAAAAAEYk/agX4BO04uAEhjQdkOm9UYpi6Ml4VjJE7ACLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kevyt puoliuni, jossa olin periaatteessa unessa, mutta pystyin silti havainnoimaan ympäristöäni. Pystyin näkemään, miten verhojen raoista tulvi hiljalleen auringonvaloa sisälle pieneen, melko pelkistetysti sisustettuun huoneeseen. Valonsäteet tanssivat hitaasti ympäriinsä, ne osuivat lattiaan ja seinille valaisten koko huonetta. Ne valaisivat maton, sohvan, kirjahyllyn, vähitellen kaiken.<br />
Anthonyn käsivarret ympärilläni, hänen rento vartalonsa selkääni vasten. Hänen tasainen hengityksensä, hänen ruumiinsa lämpö.<br />
Sitten äkillinen tönäisy Anthonyn suunnasta, pään kolahdus patjan vieressä seisovaan kirjahyllyyn ja putoaminen ryminällä.<br />
— Mitä vit-?!<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sJcSwZNCPiY/WAffb6gQJgI/AAAAAAAAEZE/6HplegQ2--YGOE6h49Y4fiJ9mYW3xdZkwCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-sJcSwZNCPiY/WAffb6gQJgI/AAAAAAAAEZE/6HplegQ2--YGOE6h49Y4fiJ9mYW3xdZkwCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hän vain jatkoi nukkumistaan ilmeisesti edes havahtumatta unestaan. Jätkä aivan pokkana oli — luultavasti unissaan kääntyessään — potkinut minut lattialle. Reilusta kerhosta päivää!<br />
Päähän sattui äskeisen iskun ansiosta. Puinen kirjahylly tervehtimässä päälakea heti aamusta ei ollut ehkä se kaikkein mieluisin aamuherätys.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-y5_pRrTcjAw/WAffcdxc15I/AAAAAAAAEZI/VTlYt7rBWSk0WpaWTNV3iwLFmTqCAdfpACLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-y5_pRrTcjAw/WAffcdxc15I/AAAAAAAAEZI/VTlYt7rBWSk0WpaWTNV3iwLFmTqCAdfpACLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Anthony, olipa taas tosi reilua, mutisin sarkastisesti väsyneisyyttä äänessäni ja hieraisin silmiäni. Anthonyssa alkoi näkyä joitain elonmerkkejä.<br />
— Häh? hän mumisi vielä selvästi aivan unessa. Hänen äänensä kuulosti väsymyksestä huolimatta — tai ehkä juuri sen ansiosta — jollain kieroutuneella tavalla niin söpöltä… hetkinen, mitä minä oikein ajattelin? Pudistin nopeasti päätäni. No homo.<br />
— Niin että olet kyllä harvinaisen reilu jätkä, naurahdin väsyneenä.<br />
Anthony avasi silmänsä puolittain auki ja näki minut lattialla. Hän nousi kyynärpäidensa varaan makaamaan ja kampesi siitä itsensä istumaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-ugyVSWZch7s/WAffc0kOtPI/AAAAAAAAEZM/XU2SxVcj1cgRB4sbCoCdrjMePLE-JBcLgCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-ugyVSWZch7s/WAffc0kOtPI/AAAAAAAAEZM/XU2SxVcj1cgRB4sbCoCdrjMePLE-JBcLgCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Urpo, mitä sinä siellä lattialla teet? hän kysyi huvittuneena, yhä väsymys äänessään kuuluen. Katsoin toista ’et voi olla tosissasi’-ilmeellä.<br />
— Eikä… pyörinkö taas unissani? poika jatkoi sitten naurahtaen, aavistuksen nolostunut sävy äänessään.<br />
— Et suinkaan, nukun täällä lattialla muuten vaan, tuhahdin sarkastisesti.<br />
— Hahaa, alat vihdoin oppia kunnon sarkasmia! Olen ylpeä sinusta, Anthony kehui huvittuneena. — Ja mitä tulee siihen, että olet juuri nyt lattialla etkä patjalla, selitys on yksinkertainen.: minun talo, minä määrään, hän julisti sitten ylpeän kuuloisena. Naurahdin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-QR0JfwIt5qM/WAffdidZY5I/AAAAAAAAEZQ/VHOdMxcTUxsIgWYdc4fhGa-XArc0uv_PwCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-QR0JfwIt5qM/WAffdidZY5I/AAAAAAAAEZQ/VHOdMxcTUxsIgWYdc4fhGa-XArc0uv_PwCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— No, ei vaiskaan. Sori, se oli vahinko, nukun välillä vähän levottomasti, Anthony jatkoi sitten pahoitellen. Hymähdin.<br />
— Joo, ei se mitään. Mitä kello on? sanahdin. Anthony otti puhelimensa taskustaan ja katsoi kelloa.<br />
— Varttia yli yhdeksän. Äiti on varmaan jo hereillä, mennäänkö syömään aamupalaa?<br />
Nyökkäsin vastaukseksi, ja lähdimme kävelemään alakertaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-J9JjJinrcWs/WAffd0xHLoI/AAAAAAAAEZU/KZqn7Jiy0xs84Y65SlwEQayMOgjlE69awCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-J9JjJinrcWs/WAffd0xHLoI/AAAAAAAAEZU/KZqn7Jiy0xs84Y65SlwEQayMOgjlE69awCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Whitney istui jo keittiön pöydän ääressä edessään teekuppi ja yllään löysä, valkoinen paita. Meidät nähdessään hän toivotti iloisesti hyvää huomenta.<br />
— Nukuitteko hyvin? hän kysyi iloisen kuuloisena.<br />
Anthony lysähti tuolille istumaan äitiään vastapäätä, minä istuin heidän väliinsä hiukan rauhallisemmin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-pum9eByxuww/WAffenRf7qI/AAAAAAAAEZY/6deyWKM-Py8GZZDYS_GZJdjpQEr2DP6iACLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-pum9eByxuww/WAffenRf7qI/AAAAAAAAEZY/6deyWKM-Py8GZZDYS_GZJdjpQEr2DP6iACLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Ainakin Noah nukkui varmaan hyvin. Kuten varmaan tiedätkin, nukun tosi rauhallisesti enkä juurikaan vie tilaa sängyssä, Anthony kuittasi ääni sarkasmia tihkuen.<br />
— Joo, hän on aivan oikeassa. Minua ei suinkaan kesken unien potkittu lattialle tai mitään, lähdin juttuun mukaan.<br />
Whitney kuunteli kevytmielistä läpänheittoa tarkkaavaisen oloisena, mitä hiukan ihmettelin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-uergU3KadmM/WAfffD3MpqI/AAAAAAAAEZc/SaeTpq6rS9cyNmGW5JlWcEyrPSin9UFfQCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-uergU3KadmM/WAfffD3MpqI/AAAAAAAAEZc/SaeTpq6rS9cyNmGW5JlWcEyrPSin9UFfQCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Siis te kaksi nukuitte samassa sängyssä? hän kysyi sitten samaan aikaan hämmästyneen ja iloisen kuuloisena. Anthony nyökkäsi itsevarma virnistys kasvoillaan. Minä lehahdin punaiseksi sekä hämmennyksestä että ärtymyksestä. En minä ollut mikään homo!<br />
— No ohhoh, sehän eskaloitui nopeasti! Kai te nyt olette sentään yhdessä? nainen jatkoi kyselyään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-2RfqhRfKu_g/WAffflbb51I/AAAAAAAAEZg/OYjRDGajPDQHbXmzFAKVmhBAADpTeU0bgCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-2RfqhRfKu_g/WAffflbb51I/AAAAAAAAEZg/OYjRDGajPDQHbXmzFAKVmhBAADpTeU0bgCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Damn äiti, ei nyt sentään! Kunhan vain nukuimme yhden yön vierekkäin, ja sekin siksi, että oli ihan pirun kylmä, Anthony naurahti.<br />
Oikeastaan nukuimme kaksi perättäistä yötä vierekkäin… mutta sitä ensimmäistä ei lasketa, olin unessa ja näin ollen syyntakeeton! Eikä eilistäkään lasketa miksikään sen ihmeellisemmäksi, se oli minulta vain jokin väsynyt, typerä päähänpisto!<br />
— Hitto, olisitte söpöjä yhdessä, Whitney totesi viattomasti. Keskityin tiiviisti tuijottamaan kahvikuppia edessäni. Poskeni hehkuivat varmasti tulipunaisena.<br />
Sain kuutenkin muuta ajateltavaa hyvinkin pian. Me kaikki kolme saimme.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-HgYclMxVRzM/WAffYTTsdGI/AAAAAAAAEYg/vKYK5g294vQw_zqEgIrBHsMUarwTPU4xwCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-HgYclMxVRzM/WAffYTTsdGI/AAAAAAAAEYg/vKYK5g294vQw_zqEgIrBHsMUarwTPU4xwCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Poliisiauton sireenin kimeä ujellus ulkona.<br />
Me kaikki tiesimme, mitä ne olivat tulleet hakemaan.<br />
Ne eivät olleet Whitneyn kannabisviljelmien perässä.<br />
Ne olivat tulleet hakemaan minua.<br />
— Noah Shepherd, kävele rauhassa ulos talosta, niin meidän ei tarvitse tulla sinne, kuului ehkä noin keski-ikäisen miespoliisin ääni megafonin läpi talon ulkopuolelta. Äsken poskillani kuumottanut puna oli nyt vaihtunut kalmankalpeudeksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-DQ0JhfDXJUY/WAffYiWk-rI/AAAAAAAAEYo/GrKyF87paCwQwupbkM5B7V4s8ioC7aOiwCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-DQ0JhfDXJUY/WAffYiWk-rI/AAAAAAAAEYo/GrKyF87paCwQwupbkM5B7V4s8ioC7aOiwCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mitä tämä on? Etsitäänkö sinua? Whitney kysyi minulta pitäen äänensä rauhallisena. Katsoin häntä tietämättä, mitä sanoa.<br />
— Noah on vähän niin kuin hatkoilla vähän aikaa. Hänen vanhempansa ovat ilmeisesti aika vihaisia, joten ajattelimme antaa tilanteen vähän rauhoittua niin, että he ehtivät tässä välissä hiukan rauhoittua, ettei Noahin tarvitse kävellä suoraan miinakentälle, Anthony selitti puolestani totuudenmukaisesti. Whitney nyökkäsi.<br />
— Selvä, ymmärrän. Miten he tietävät, että olet täällä? nainen jatkoi yhä rauhallisena. Minulla ei ollut aavistustakaan.<br />
— Jätitkö jotain johtolankoja lähtiessäsi? Onko sinulla puhelin mukana? Jäljityslaite sukassa? hän luetteli esimerkkejä.<br />
— On minulla puhelin…, sanoin epävarmana.<br />
— Poliisit pystyvät paikantamaan puhelimia, vaikka ne olisivat pois päältä. Sen avulla sinut on luultavasti jäljitetty… et ilmeisesti halua jäädä heidän haaviinsa? nainen mietti ääneen. Pudistin päätäni.<br />
— Minulla on idea, Anthony tokaisi. — Se on maailman typerin ja vaarallisin idea, mutta se saattaisi ehkä jossain todellisuudessa toimia. Ainakin se näyttää hienolta leffoissa. Missä isän auton avaimet ovat?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-1PmmmikCuQY/WAffZOMZiNI/AAAAAAAAEYs/RmBgrTG_uOcccnxItMPy1oD6ot8lx2dFgCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-1PmmmikCuQY/WAffZOMZiNI/AAAAAAAAEYs/RmBgrTG_uOcccnxItMPy1oD6ot8lx2dFgCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ennen kuin ehdin sanoa vastaan, Anthony veti minut ylös tuolista ja lähti juoksemaan autotalliin vievää sivuovea kohti. Mennessään hän nappasi seinällä roikkuvasta avaintaulusta ilmeisesti auton avaimet. Edelleen häkeltyneenä ja uskaltamatta väittää vastaan juoksin hänen kannoillaan.<br />
— Anthony, tuo ei nyt ole kovin viisasta! Whitney huudahti hänen peräänsä. — Ihan oikeasti, et ota sitä autoa, ei se luultavasti ole edes ajokunnossa!<br />
— Älä huoli, tiedän, mitä teen, poika sanoi aivan uusi päättäväisyyden sävy äänessään ja avasi autotallin oven.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-fNh1lTSwHXs/WAffZhrdRNI/AAAAAAAAEYw/B6iVJ-g-8-w9hW7noT80e-CIRhFI4Xc4ACLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-fNh1lTSwHXs/WAffZhrdRNI/AAAAAAAAEYw/B6iVJ-g-8-w9hW7noT80e-CIRhFI4Xc4ACLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Nopeasti hän avasi auton lukituksen, hyppäsi kuskin paikalle ja käynnisti moottorin, joka oli äänestään päätellen hyvin vanha eikä luultavasti menisi katsastuksesta läpi edes hyvällä tuurilla. Auto oli muutenkin vanhan ja heikon näköinen; ilmeisesti sillä ei oltu ajettu pitkiin aikoihin. Hyppäsin itse pelkääjän paikalle. Miten ironisen osuva nimitys.<br />
Anthony peruutti auton ulos autotallista, käänsi sen terävästi 90 astetta vasemmalle ja painoi kaasua. Näin hänen käsiensä tärinän, kun hän yritti pitää auton tasaisesti tiellä. Poliisiauto lähti ajamaan kannoillamme.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-JfhRgKSoxGk/WAffZ7rQG4I/AAAAAAAAEY0/J3bHBopNOKUnSlX6kImpK5S4vvzVigZmwCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-JfhRgKSoxGk/WAffZ7rQG4I/AAAAAAAAEY0/J3bHBopNOKUnSlX6kImpK5S4vvzVigZmwCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Tiedätkö, miten tällaistä ajetaan? kysyin ääni väristen sekä kauhusta että jännityksestä. Anthony piti katseensa visusti tiessä ja yritti selvästi parhaansa mukaan keskittyä. Sireenien ääni kuului takaamme.<br />
— Faija opetti jotain perusteita kun olin 10. Ja pelasin joskus pleikkarilla jotain ajopeliä, lasketaanko se? hän vastasi kysymykseeni kysymyksellä ja kiihdytti vauhtia entisestään.<br />
— Miten meni?<br />
— Onnistuin suistamaan auton alas kallionkielekkeeltä.<br />
— Et ole tosissasi…. enhän minä ole kukaan sanomaan yhtään mitään, mutta tämä on sekopäistä.<br />
— Onko meillä hirveästi vaihtoehtoja? Talossa ei olisi ollut piilopaikkoja, eikä äitikään osaa tai uskalla ajaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hk6_xlB8MqY/WAffaZekCvI/AAAAAAAAEY4/g3zc2WBPpc8VGoxgdsotNbYEbA9rwbYyACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-hk6_xlB8MqY/WAffaZekCvI/AAAAAAAAEY4/g3zc2WBPpc8VGoxgdsotNbYEbA9rwbYyACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mutta on meillä mahdollisuus päästä karkuun, tunnen nämä tiet ihan kohtuuhyvin. Jos pääsemme tämän suoran poliiseja nopeammin, voimme koukata harvapuisen metsän kautta kaupungin pienemmille sivukujille, jolloin meidän on helppo harhauttaa. En usko, että nuo lähtevät seuraamaan meitä metsään.<br />
Nyökkäsin ja rukoilin sydämeni pohjasta, että Anthonyn suunnitelma toimisi ja hän vain kykenisi pitämään auton tiellä. Hän onneksi näytti pystyvänsä pitämään auton hallinnassa ja tietävänsä, mitä teki.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-DyZJrKgPX80/WAffbVfNeOI/AAAAAAAAEY8/kjQ9E5bzMb4SsjNHmnrlQSMPRrrMZpEFQCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-DyZJrKgPX80/WAffbVfNeOI/AAAAAAAAEY8/kjQ9E5bzMb4SsjNHmnrlQSMPRrrMZpEFQCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Katsoin taaksepäin nähdäkseni, että poliisiauto ajoi perässämme sireenit ujeltaen. Meidän epäonneksemme sen uudenmallinen moottori oli paljon tehokkaampi ja kesti suurempia nopeuksia kuin meidän uhkaavasti rämisevän automme vanha koneisto. Välimatka hupeni koko ajan.<br />
— Missä se metsä on? Se, minne pitää kääntyä? kysyin Anthonylta pelokkaan kuuloisena.<br />
— Siihen on noin sata metriä. Kuinka niin? Lähestyvätkö poliisit? hän sanoi vakavana, pitäen katseensa tiessä.<br />
— Lähestyvät, ja aika uhkaavasti, vastasin. Anthonyn ilme näytti tuskastuneelta.<br />
— Kiltti moottori…, hän ähkäisi lisätessään kaasua entisestään. — Kestä vielä hetki, ole kiltti. Älä hajoa nyt, älä helvetissä hajoa nyt.<br />
Näin pian itsekin metsän kulman, johon Anthony suunnitteli äkkikäännöstä. Olisimme oikealla kohdalla aivan kohta. Poliisiauto oli enää muuutaman vaivaisen metrin päässä auton takapuskurista. Nämä sekunnit ratkaisisivat.<br />
— Me selviämme tästä, Anthony sanahti puoliääneen. Pelkäsin ja puristin penkkiäni. Suljin silmäni. Nopeutta oli liikaa, aivan liikaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-26mA_CGdE50/WAffbs2SkAI/AAAAAAAAEZA/RXByezvRpc4eoXQ17GrKRKHZBpesES1bACLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-26mA_CGdE50/WAffbs2SkAI/AAAAAAAAEZA/RXByezvRpc4eoXQ17GrKRKHZBpesES1bACLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kun metsä tuli kohdalle, Anthony käänsi rattia jyrkästi oikealle sadasosasekunnin liian aikaisin.<br />
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<br />
Joo moi. Sori, että tässä osassa kesti <strike>vähän</strike> ihan perkeleen kauan. En oo voinu olla koneella melkeen yhtään, koska menin hukkaamaan mun laturipiuhan. Saan kuitenki silloin tällöin lainata mun broidin koneen laturia kun se käy tähänkin läppäriin. Ehkä jossain kohtaa ostan oman. :D<br />
<br />
Also, sori, että tää oli näin lyhyt. En voinu vastustaa kiusausta jättää cliffhangeriin. Hyi, oon julma.Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-5345107784259332562016-08-05T04:11:00.002+03:002016-08-05T04:11:12.858+03:00L'appel du vide — 6. Place like home<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Kuuntelin tätä biisiä aivan liikaa tätä kirjoittaessa, linkkaan sen nyt tähän. </div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=8d7F5ikbajU">>Click!<</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-LXULL26843I/V6PhRheUYLI/AAAAAAAAEBk/BYt69EZ5SCMw-wqc13JWvheQgQjz-4_0gCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-LXULL26843I/V6PhRheUYLI/AAAAAAAAEBk/BYt69EZ5SCMw-wqc13JWvheQgQjz-4_0gCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Lämpö.<br />
Yöllä nukahtaessa oli ollut suoraan sanottuna aivan jäätävän kylmä. En ollut aiemmin nukkunut ulkona, joten en tietenkään ollut tietoinen siitä, että lämpötila laskisi aina yöllä, vaikka päivällä lämpötila olisikin kohtuullinen. Nukahtaminen oli ollut miltei mahdotonta. Nyt oli kuitenkin lämmin.<br />
<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-hzkDsLRuCOc/V6PhXwVDrmI/AAAAAAAAECQ/Q1eoqqwGgHEASVuRnSPCMsFyqVN673VtQCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-hzkDsLRuCOc/V6PhXwVDrmI/AAAAAAAAECQ/Q1eoqqwGgHEASVuRnSPCMsFyqVN673VtQCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ja sillä sekunnilla kun tajusin, mistä lämpö oli peräisin, olisin mieluummin ollut missä tahansa muualla, kuin siinä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-5PC0wBC_IeI/V6Pha8EY-cI/AAAAAAAAECg/QCuv0he-iLw-HbvdVP3Wm_80Vj9Wr6f9gCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-5PC0wBC_IeI/V6Pha8EY-cI/AAAAAAAAECg/QCuv0he-iLw-HbvdVP3Wm_80Vj9Wr6f9gCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kähean miniatyyriluokan karjaisun säestämänä singahdin ylös kuin vieteri ja jäin istumaan noin metrin päähän Anthonysta. Poika kääntyi vatsalleen ja haukotteli.<br />
— Ai, oletkin jo hereillä, hän totesi tyynen rauhallisena. Katsoin toista järkyttyneenä ja auoin suutani kuin kala, joka oltiin juuri kiskaistu ylös vedestä.<br />
— Rauhoitu, jätkä! Täällä oli vain hiton kylmä, minullakin oli. Enkä raaskinut herättää sinua, nukuit niin sikeästi, Anthony selitti samalla selvästi pidätellen naurua.<br />
— Voidaanko sopia, ettei tätä koskaan tapahtunut? kysyin tulipunaisena. Anthony naurahti.<br />
— Tylsimys! No okei, sovitaan vaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-qzLj0bwZx9s/V6PhbpW8scI/AAAAAAAAECk/ORTEJk8XYQwVlWkbLICP9G9gAJ8I3cZywCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-qzLj0bwZx9s/V6PhbpW8scI/AAAAAAAAECk/ORTEJk8XYQwVlWkbLICP9G9gAJ8I3cZywCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony nousi istumaan pitäen samalla katseensa minussa.<br />
— Mikä päivä nyt on? hän kysyi.<br />
— Lauantai, vastasin hieman hämmentyneenä.<br />
— Aah, niin se olikin. Joo. Mitään uutta tietoa porukoistasi? Onko vieläkin verattavissa itsemurhaan yrittää mennä kotiisi? poika jatkoi kyselyään. Kohautin olkapäitäni.<br />
— Suoraan sanottuna luulen, että on. Äiti on yön aikana lähettänyt aika monta melko näennäisen rauhallista ”tulisit-nyt-kotiin”-viestiä, mutta niistä kyllä paistaa läpi se fakta, että hän on vihainen kuin ampiainen. Ja believe me, äiti vihaisena on aika… vihainen, selitin väsyneenä. Aivoni eivät olleet vielä täysin heränneet.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VdWVtVXCHSM/V6PhcKJJjFI/AAAAAAAAECo/Y8T3SNbkwdA4UNf8lCVsrHi5R2LqWqJFwCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-VdWVtVXCHSM/V6PhcKJJjFI/AAAAAAAAECo/Y8T3SNbkwdA4UNf8lCVsrHi5R2LqWqJFwCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Sinähän majoitit minut kotiisi yhdeksi yöksi? Anthony kysyi. Nyökkäsin hämmentyneen näköisenä.<br />
— Jos haluat, voit punkata minun kämpilläni jonkin aikaa. Sinne ei eilen illalla luultavasti olisi ollut minunkaan järkevää mennä, mutta nyt varmaan äiti on vähän rauhoittunut. Jos siis tarvitset jotain mestaa missä piilotella, niin se ovi on auki, hän selitti pienesti hymyillen.<br />
— Oikeastiko? kysyin ihmetystä äänessäni. Anthony nyökkäsi.<br />
— Niin että ollaan tasoissa. Ettet myöhemmin voi tulla vaatimaan minulta mitään yllättävää palvelusta vedoten vanhoihin velkoihin, hän sanoi naurahtaen. Naurahdin itsekin.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-7ub_Fur1go0/V6Phc7MBItI/AAAAAAAAECs/BGAOyQV-_CAik_kGJmPcLv9T5aZNaBdfQCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-7ub_Fur1go0/V6Phc7MBItI/AAAAAAAAECs/BGAOyQV-_CAik_kGJmPcLv9T5aZNaBdfQCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony asui aika kaukana, asuinalueella, jossa en ollut käynyt kertaakaan aiemmin. Täällä ei ollut korkeuksiin kohoavia kerrostaloja, vaan lähinnä rivi- ja omakotitaloja. Päättelin meidän olevan jossain kaupungin länsilaidalla, vaikka olin mennyt reitin kanssa sekaisin jo hyvä tovi sitten.<br />
Saavuttuamme erään vaaleanvihreän puutalon kohdalle, Anthony hidasti askeliaan ja pysähtyi.<br />
— Se ei sitten ole yhtä fancy kuin sinun asuntosi, mutta toivottavasti kelpaa, hän sanahti aavistuksen hermostuneen kuuloisena. — Ai niin, älä säikähdä hajua.<br />
Ennen kuin ehdin kysyä tarkemmin, mistä hajusta toinen oikein puhui, Anthony otti farkkujensa taskusta avaimen ja sovitti sitä etuoven lukkoon. Ovi aukeni raksahtaen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-spzGSMWTSVY/V6PhdjH-r5I/AAAAAAAAECw/afICG1ZXf34Lpe5oNZUODHYN-q2q-qkqQCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-spzGSMWTSVY/V6PhdjH-r5I/AAAAAAAAECw/afICG1ZXf34Lpe5oNZUODHYN-q2q-qkqQCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Asunto oli melko pieni, ulko-ovelta näki olohuoneen ja keittiön kokonaan. Ilmassa leijaili kevyt, makeahko haju, josta en tiennyt, mitä se oli. Ehkä jokin eksoottinen yrtti?<br />
Keittiön tuolilla istui pöytään nojaten nainen, ehkä noin 35-vuotias. Ainakin reilusti nuorempi kuin oma äitini. Nainen istui rennon näköisenä tuolilla, mutta kasvojen ilme kieli kaikesta muusta kuin rentoudesta. Siitä, kun Anthony avasi oven, meni pari sekuntia siihen, että nainen käänsi katseensa ja hänen silmänsä levisivät.<br />
— Anthony, missä olet ollut? Et ole ollut kotona toissapäivästä lähtien! Ja mitä nuo mustelmat ovat?nainen ilmeisesti yritti huudahtaa, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa, jolloin lause oli vain käheä kuiskaus. Hänen äänensä oli karhea, karheampi kuin mitä hänen ulkonäöstään olisi voinut päätellä aluksi päätellä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-oj5my3l0XQs/V6PhefD5yEI/AAAAAAAAEC0/aOZB9x73wTckUekG0vhzHG10Xx_FcU7KgCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-oj5my3l0XQs/V6PhefD5yEI/AAAAAAAAEC0/aOZB9x73wTckUekG0vhzHG10Xx_FcU7KgCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony heitti kengät jalastaan eteiseen ja asteli muutaman askeleen lähemmäs naista. Tein samoin, paitsi että en heittänyt kenkiäni, vaan asetin ne siististi eteiseen.<br />
— Joo joo, sori äiti. Olen ollut… vähän kaikkialla. Riittääkö tieto siitä, etten tehnyt mitään erityisen tyhmää enkä päässyt hengestäni? Ja nämä mustelmat… ne ovat vain jälkiä pienestä… välienselvittelystä, Anthony selitti vaivaantuneena.<br />
— Selvä, puhutaan siitä sitten joskus myöhemmin, nainen sanahti ja katsoi sitten minua. — Onko hän ystäväsi?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ikSKVnW-c5A/V6Phe9Py7VI/AAAAAAAAEC8/CIrAgJreF_MeRMZ55X5COoAysO0qMNjEQCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ikSKVnW-c5A/V6Phe9Py7VI/AAAAAAAAEC8/CIrAgJreF_MeRMZ55X5COoAysO0qMNjEQCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Päivää, olen Noah, Noah Shepherd. Olen Anthonyn… ystävä, sanoin hiukan epäröiden. Voisinko kutsua Anthonya ystäväkseni? En tiedä. Sovitaan, että voisin.<br />
— Olen Whitney Cleveland, Anthonyn äiti. Hauska tavata, nainen esittäytyi hymyillen.<br />
— Ace, ei Anthony… , Anthony mutisi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-MRIoIRxxsWE/V6PhScj1YlI/AAAAAAAAEBo/gJ7FMg0Iv-QdURURjE_mZGMMvbK_BvkgQCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-MRIoIRxxsWE/V6PhScj1YlI/AAAAAAAAEBo/gJ7FMg0Iv-QdURURjE_mZGMMvbK_BvkgQCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jäin katsomaan hetkeksi Whitneyn kasvoja. Naisen silmät punoittivat hiukan. Olikohan hänellä silmätulehdus? Tai roskia silmissä?<br />
Katsahdin sitten ympärilleni, ja olin pian varma, ettei kyse ollut mistään silmätulehduksesta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Hz9BmZGXvrU/V6PhSle_y7I/AAAAAAAAEBs/iJJd32By1L8HleRH3Cmo4709pMtBU9R3QCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Hz9BmZGXvrU/V6PhSle_y7I/AAAAAAAAEBs/iJJd32By1L8HleRH3Cmo4709pMtBU9R3QCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Keittiön pöydällä lojui luottokortti, pari läpinäkyvää Minigrip-pussia sekä erilaisia, ilmeisesti itse käärittyjä sätkiä. Ikkunaa peitti valkoinen verho, jonka läpi näkyi muutamia ruukkuja, joiden kasvit olivat vasta itämisvaiheessa. Tarkoittiko tämä, että…?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-R_xZDMxaH2Q/V6PhTMmEYdI/AAAAAAAAEBw/wWcAuFlAceAV-5jmqyZPW8iEW04gYvF0gCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-R_xZDMxaH2Q/V6PhTMmEYdI/AAAAAAAAEBw/wWcAuFlAceAV-5jmqyZPW8iEW04gYvF0gCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Whitney selvästi huomasi hämmästykseni, ja naurahti vaivaantuneesti.<br />
— Olette varmaan väsyneitä. Suihku on tässä alakerrassa heti portaiden alapäässä, ja jääkaapista saa hakea ruokaa milloin vain. Ja mitä tulee näihin… tavaroihin… älä säikähdä, en ole mikään diileri tai huumeparoni… tämä on vain tälläinen… harrastus, nainen takelteli naurahtaen lopussa.<br />
Nyökkäsin epäröiden. Minne hittoon olin oikein tullut? Pitäisikö tästä ilmoittaa poliisille?<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
***</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-CQrJdNB8neo/V6PhUQPDXmI/AAAAAAAAEB0/hZWleHQcua40wBMPMdR0HejYQnwHgWTIACLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-CQrJdNB8neo/V6PhUQPDXmI/AAAAAAAAEB0/hZWleHQcua40wBMPMdR0HejYQnwHgWTIACLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kello näytti melkein kahtatoista illalla. Anthony oli mennyt suihkuun, minä taas istuin jäykkänä sohvalla ja katsoin TV:stä jotain dokumenttia, joka kertoi jostain uudenaikaisista lastenkasvatusmetodeista. Anthony oli lainannut minulle pyjamaa, ja näytin lievästi sanottuna naurettavalta, mutta en valittanut.<br />
Whitney käveli keittiöstä olohuoneeseen ja katsahti TV:hen.<br />
— Sopiiko liittyä seuraan?<br />
Nyökkäsin, ja nainen istui sohvalle, huomattavasti rennommin kuin minä. Hänen silmänsä punoittivat taas hiukan. Hän oli tainnut käydä polttamassa uuden sätkän.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-pWp9EiOJnyk/V6PhUt2KWoI/AAAAAAAAEB4/rMhuSuSl1dIv-CD7zDqelNs0IkXIk2pQwCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-pWp9EiOJnyk/V6PhUt2KWoI/AAAAAAAAEB4/rMhuSuSl1dIv-CD7zDqelNs0IkXIk2pQwCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Hetken oli hiljaista. Katsoimme molemmat dokumenttia, jossa nainen paraikaa selitti uusimmista tutkimustuloksista, lapselle optimaalisesta kasvatusympäristöstä sekä tehokkaimmista kurinpitomenetelmistä. Whitney huokaisi.<br />
— Hohhoijaa, eihän tuossa nyt ole mitään järkeä. Tunkekaa hanuriinne kaikki optimaaliset laskelmanne, hän kommentoi huvittuneena. — Rauhaa, rakkautta ja yhteisymmärrystä, niillä se maailma pyörii eikä tälläisellä schaissella.<br />
— On noilla ihan hyviä pointteja, sanahdin.<br />
— Ehkä, mutta nuo ihmiset, jotka ovat olevinaan niin viisaita ja tietävänsä kaiken, väittävät jonkin yksittäisen rangaistusmetodin olevan kovinkin tärkeä sen kannalta, millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Ehei, ei se niin mene. On olemassa vain kaksi oikeasti merkittävää asiaa. Rakkaus ja arvostus, ne ovat ne asiat, joilla on väliä, kaikki muu on toissijaista, nainen jatkoi julistustaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-fmBnqaqtzJA/V6PhVJ0C8pI/AAAAAAAAEB8/F_5B2giURSQA2Cjuz_zL4FKdeE_7Cq9wQCLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-fmBnqaqtzJA/V6PhVJ0C8pI/AAAAAAAAEB8/F_5B2giURSQA2Cjuz_zL4FKdeE_7Cq9wQCLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Jos äitinä olo on minulle jotain opettanut, niin sen, että lasta pitää kunnioittaa ihmisenä, vertaisenaan, ja rakastaa, vaikka hän ei käyttäytyisikään aina täydellisesti. Huono numero kokeesta tai jälki-istunto tunnilla pelleilystä, whatever. Myös huonot asiat ovat osa elämää, ja kyllä lasten pitää antaa olla lapsia. Lastenkasvatus ei ole mikään projekti, jonka on pakko onnistua. Se on pikemminkin matka, tie ilman karttaa, josta ei koskaan tiedä, mitä se tuo tullessaan, Whitney selitti hiukan sekavan oloisena.<br />
Naisen puheet saivat minut miettimään omia vanhempiani. Lastenkasvatus ei ole mikään projekti, jonka on pakko onnistua. Ainakin äidille se selvästi oli.<br />
— Katso vaikka Anthonya. Hän ei juurikaan menesty koulussa tai käyttäydy aina hyvin, mutta on pirun onnellinen. Hän kunnioittaa itseään, koska häntä on aina arvostettu kotona. Vaikka koti on rikkinäinen, se voi olla silti rakastava…, Whitney jatkoi hivenen sekavaa selitystään, muuttuen loppua kohti aavistuksen vakavammaksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-mGpWiZvWZxw/V6PhVwRFl0I/AAAAAAAAECA/r9zNLVtLchodhKVWCr09urNjnx4nl2YHQCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-mGpWiZvWZxw/V6PhVwRFl0I/AAAAAAAAECA/r9zNLVtLchodhKVWCr09urNjnx4nl2YHQCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Miksi hän ei halua itseään kutsuttavan Anthonyksi? Onko siinä jokin juttu? kysyin hiukan epäröiden. Whitney mietti hetken.<br />
— En ole aivan täysin varma. Luultavasti se johtuu siitä, että hänen isänsä nimesi hänet sillä nimellä.<br />
Hämmästyin hiukan. En oikein tajunnut, miksi se häiritsi Anthonya.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4IOMpFqAZYA/V6PhWMeRadI/AAAAAAAAECE/ulmWBjDBB6w1g6qUo3Ju7E66iEI1t7GoQCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-4IOMpFqAZYA/V6PhWMeRadI/AAAAAAAAECE/ulmWBjDBB6w1g6qUo3Ju7E66iEI1t7GoQCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Se vain… jos Billy ei olisi koskaan lähtenyt, asiat olisivat nyt luultavasti toisin. Mutta hän teki ratkaisunsa ja lähti vain eräänä päivänä jälkiä jättämättä, eikä Anthony oikein koskaan sulattanut asiaa, Whitney selitti nyt hiljempaa. Kuuntelin sanomatta sanaakaan.<br />
— Emme ole näiden vuosien aikana paljoakaan puhuneet tapauksesta, se on Anthonylle aika arka paikka. Suosittelen, että vältät kysymästä aiheesta häneltä. Mitä tulee ihmisten lukemiseen, en ole mikään ekspertti, mutta näen kyllä, milloin jotkut haavat eivät ole kunnolla parantuneet.<br />
En osannut sanoa mitään, en yksinkertaisesti mitään. Tyydyin nyökkäämään pienesti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-6-g4alLAxug/V6PhWtKFQpI/AAAAAAAAECI/KVsyBxPL5pMSN1QGVEZCJltxff6kojTEwCLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-6-g4alLAxug/V6PhWtKFQpI/AAAAAAAAECI/KVsyBxPL5pMSN1QGVEZCJltxff6kojTEwCLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Whitney vei käteensä vaivihkaa yhteen, minkä seurauksena huomasin naisen vasemmassa nimettömässä sormuksen.<br />
— On luultavasti aika lapsellista ajatella näin, mutta jokin pieni osa minussa uskoo, että ehkä jonain päivänä Billy vielä palaa, hän naurahti. — Toivon sitä myös Anthonyn takia, että hänen ei tarvitsisi kantaa sellaista epätietoisuuden aiheuttamaa taakkaa jatkuvasti mukanaan. Hän on kuitenkin vasta poika…<br />
Hymähdin. Sanoja ei ollut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-mS5fL4SyyW8/V6PhXFF1QTI/AAAAAAAAECM/xgNzLIEXZ4gdYk909AnKxb8Z77BgYPOggCLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-mS5fL4SyyW8/V6PhXFF1QTI/AAAAAAAAECM/xgNzLIEXZ4gdYk909AnKxb8Z77BgYPOggCLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pian kylpyhuoneen ovi avautui, ja Anthony tuli ulos. Hän lähti kävelemään ylös portaita.<br />
— Menen nukkumaan. Noah, voit sitten nukkua vaikka minun huoneessani, kun päätät mennä nukkumaan. Öitä, hän huikkasi väsyneenä. Hän ei ilmeisesti ollut kuullut keskusteluamme. Ihan hyvä niin.<br />
— Minäkin taidan mennä nukkumaan. Öitä, sanahdin sitten itsekin.<br />
— Hyvää yötä, Whitney vastasi nyt pirteämmin.<br />
Kävelin Anthonyn perässä yläkertaan, joka oikeastaan koostui pelkästään hänen huoneestaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-VL8vIH5kYKs/V6PhY9ID2bI/AAAAAAAAECU/PGRBAGEU8L8bZQDQ3hLSpRPcgVsuk5BNQCLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-VL8vIH5kYKs/V6PhY9ID2bI/AAAAAAAAECU/PGRBAGEU8L8bZQDQ3hLSpRPcgVsuk5BNQCLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony istui sängylleen ja kävi makuulle. Jäin seisomaan vähän matkan päähän tyhmän näköisenä.<br />
— Missä voin nukkua? kysyin epävarmana.<br />
— Missä haluat. Lattia saattaa olla ihan semiepämukava ja sohva vähän pieni, mutta miten itse haluat. Myös patjalla on tilaa, en pure päätäsi irti, Anthony naurahti.<br />
— Okei, ängen sitten sinne, naurahdin takaisin.<br />
Anthony sammutti kattovalon, minkä seurauksena huoneeseen laskeutui hämärä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-DwnqUrc3Fw0/V6PhZVobakI/AAAAAAAAECY/d-hwEcSQJIMMVADbekcOS5R67W73G3Q0gCLcB/s1600/21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-DwnqUrc3Fw0/V6PhZVobakI/AAAAAAAAECY/d-hwEcSQJIMMVADbekcOS5R67W73G3Q0gCLcB/s640/21.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Istuin sängynkulmalle ja vein käteni niskani taakse. Anthony makasi vatsallaan ja haukotteli.<br />
— Hei… mehän sovimme, että se, mitä tapahtui puistossa… sitä ei koskaan tapahtunut? kysyin vaivaantuneena.<br />
— Jep, niin me sovimme, Anthony vahvisti hiukan hämmästyneen kuuloisena.<br />
— Päteekö se sääntö, jos se sama tapahtuu uudestaan? esitin jatkokysymyksen.<br />
— Mitä tarkoitat? Anthony kysyi naurahtaen. Hän luultavasti aavisti jo, mutta halusi minun sanovan sen itse.<br />
— Minulla on kylmä, sanahdin huvittuneena.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-THmdV6jID-E/V6PhZ3Y8bTI/AAAAAAAAECc/I4RSoYE1BMw-1FNI14yf_2PWL1kO_a7rwCLcB/s1600/22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-THmdV6jID-E/V6PhZ3Y8bTI/AAAAAAAAECc/I4RSoYE1BMw-1FNI14yf_2PWL1kO_a7rwCLcB/s640/22.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Okei. Tätä ei siis koskaan tapahtunut?<br />
— Jep. Ei tapahtunut.<br />
<br />
***<br />
<br />
Ottakaa vielä loppuun meemi, jonka meme service <a href="http://shinysnowcandystoryblog.blogspot.fi/">Ritsu/Nagisa</a> loihti ennen osan julkaisua, kun menin paljastamaan evil planejani kuvan muodossa. En siis ainakaan käkättänyt tuolle viittä minuuttia putkeen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-1_ndaSJtbaA/V6PhewKaoFI/AAAAAAAAEDA/i7TYpJNvWucDgYZFhUZVoNE2FX9e8APCQCEw/s1600/WhatsApp%2BImage%2B2016-08-02%2Bat%2B21.29.06.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="313" src="https://4.bp.blogspot.com/-1_ndaSJtbaA/V6PhewKaoFI/AAAAAAAAEDA/i7TYpJNvWucDgYZFhUZVoNE2FX9e8APCQCEw/s320/WhatsApp%2BImage%2B2016-08-02%2Bat%2B21.29.06.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<u><strike></strike></u></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jooh. Vähän nopea tahti ehkä (?), mutta toisaalta noiden kahden olis syytäkin laittaa jo vähän vauhtia. :D</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Idea Whitneyn luonteeseen ja elämäntapaan tuli oikeastaan vasta vähän ennen kun aloin kuvaamaan. Alkuperäisajatus oli aivan toinen, mutta tein nyt näin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Aloin muuten vihdoin oikeasti panostaa siihen, että muokkaan jokasta kuvaa vähän. Oliko näissä kuvissa liikaa tai liian vähän muokkausta teidän mielestä? C:</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-26641117698926349202016-07-31T15:38:00.000+03:002016-07-31T15:55:37.883+03:00Oneshot: Silence<br />
Taas yksi oneshot ilman mitään sen ihmeellisempää juonta. Nauttikaa, jos voitte.<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ruZI7oTz8bk/V53ui4s48lI/AAAAAAAAD_8/LyVHoKvMLRwntjODeZ1kQOkmHkQzxynuwCLcB/s1600/Screenshot-27.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ruZI7oTz8bk/V53ui4s48lI/AAAAAAAAD_8/LyVHoKvMLRwntjODeZ1kQOkmHkQzxynuwCLcB/s640/Screenshot-27.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
He olivat tienneet sen aina, lähes syntymästäni alkaen. Minulle ei kerrottu mitään, ei ainakaan suoraan.<br />
<br />
<br />
<div>
<a name='more'></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0HhwaeQK0QE/V53ujPNvXlI/AAAAAAAAEAE/8KD_zvu8fsI5ZWJZHThpAGUDoEBvj-Q6ACLcB/s1600/Screenshot-28.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-0HhwaeQK0QE/V53ujPNvXlI/AAAAAAAAEAE/8KD_zvu8fsI5ZWJZHThpAGUDoEBvj-Q6ACLcB/s640/Screenshot-28.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jossain vaiheessa aloin itse huomata merkkejä siitä, ettei kaikki ollut niin kuin piti. Ja kun kysyin asiasta vanhemmiltani, he vain käänsivät katseensa tyhjyyteen ja selittivät jotain siitä, että kertoisivat, kun olisin vähän vanhempi.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-vsvRD6ieXmU/V53ujNZhxgI/AAAAAAAAEAA/7yxLaznMrSkYekSojPZOUEVg__B0M7a8ACLcB/s1600/Screenshot-29.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-vsvRD6ieXmU/V53ujNZhxgI/AAAAAAAAEAA/7yxLaznMrSkYekSojPZOUEVg__B0M7a8ACLcB/s640/Screenshot-29.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ajan myötä se paheni. Oireet alkoivat näkyä elämässäni yhä voimakkaammin, vaikka olin vasta pieni. En saanut enää samalla tavalla selvää ihmisten puheesta ja minun piti pinnistellä kuullakseni, mitä ihmiset minulle yrittivät sanoa. Korvissani soi, ja TV:n äänenvoimakkuutta piti lisätä jatkuvasti. Ystävilläni ei tälläisia vaikeuksia ollut, ja aloin käytännössä pommittaa vanhempiani kysymyksillä, jotka ikävuosieni karttuessa muuttuivat yhä vaativammiksi ja painostavammiksi.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-gupmV4-tSeI/V53ukgoQvbI/AAAAAAAAEAM/zz0XsHbt7ZcnK13nHHb2e84uugXNg3kNACLcB/s1600/Screenshot-30.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-gupmV4-tSeI/V53ukgoQvbI/AAAAAAAAEAM/zz0XsHbt7ZcnK13nHHb2e84uugXNg3kNACLcB/s640/Screenshot-30.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
7-vuotiaana sain vihdoin tietää.<br />
Vuosien mittaan etenevä, synnynnäinen kuulovika, joka johtaisi asteittain täydelliseen kuuroutumiseen, luultavasti noin 10-vuotiaaksi mennessä. Kuulolaitteetkaan eivät auttaisi.<br />
<i>Murtumispiste.</i><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-IrL2-WYTk20/V53ulhJ-tII/AAAAAAAAEAQ/TQfOB2-1OPskr8y2QxldF452YiDvBQO4gCLcB/s1600/Screenshot-31.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-IrL2-WYTk20/V53ulhJ-tII/AAAAAAAAEAQ/TQfOB2-1OPskr8y2QxldF452YiDvBQO4gCLcB/s640/Screenshot-31.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ei tulisi olemaan enää puhetta, ei äänenpainoja, ei puhuttuja sanoja. Muut ihmiset kyllä ymmärtäisivät puhetta ja kommunikoisivat keskenään niin kuin aina ennenkin. Juttelisivat ystäviensä kanssa puistossa tai kovaan ääneen huutaen vaatisivat kaupungintalon edessä muutoksia läpimätään politiikkaan. Mutta minä olisin ulkona siitä leikistä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-YbQfrQ4AYdc/V53ukbRq6XI/AAAAAAAAEAI/Mb_i6yXMAnE-o0ZdsNoDRoC6BEP5vgnQACLcB/s1600/Screenshot-32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-YbQfrQ4AYdc/V53ukbRq6XI/AAAAAAAAEAI/Mb_i6yXMAnE-o0ZdsNoDRoC6BEP5vgnQACLcB/s640/Screenshot-32.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ei tulisi olemaan musiikkia, ei säveliä, ei melodioita, ei lauluharrastusta, josta pidin ennen niin paljon. Kaverini jatkaisivat kuorossa laulamista tai pianonsoittoa niin kuin aina ennenkin, tavoitellen unelmiaan, mutta se juna tulisi kulkemaan minun ohitseni täysin säälittä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-h0OsGkxGPlY/V53unGZXI_I/AAAAAAAAEAc/KoJHWi2T_RQrb4rL7tVHQUl7LQ30dCUgQCLcB/s1600/Screenshot-34.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-h0OsGkxGPlY/V53unGZXI_I/AAAAAAAAEAc/KoJHWi2T_RQrb4rL7tVHQUl7LQ30dCUgQCLcB/s640/Screenshot-34.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ne kaikki asiat olisivat vielä olemassa muille ihmisille. Niille jotka pystyivät kuulemaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-CS-0JpMeZCA/V53unLoX_wI/AAAAAAAAEAU/mdDh9jHz6qgYoeQixoG8PybX8SbqFguwgCLcB/s1600/Screenshot-36.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-CS-0JpMeZCA/V53unLoX_wI/AAAAAAAAEAU/mdDh9jHz6qgYoeQixoG8PybX8SbqFguwgCLcB/s640/Screenshot-36.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mutta entä minä?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-zBdCotLD-uw/V53unHckreI/AAAAAAAAEAY/9XtertSwTkk0G5tuOSclMZw2IBK1AjL2wCLcB/s1600/Screenshot-37.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-zBdCotLD-uw/V53unHckreI/AAAAAAAAEAY/9XtertSwTkk0G5tuOSclMZw2IBK1AjL2wCLcB/s640/Screenshot-37.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Minulle oli vain<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-0EJFqcvfcgE/V53unkEMmTI/AAAAAAAAEAg/-P73km271-4vQVlGydIxuJdYziAVZF4wQCLcB/s1600/Screenshot-38.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-0EJFqcvfcgE/V53unkEMmTI/AAAAAAAAEAg/-P73km271-4vQVlGydIxuJdYziAVZF4wQCLcB/s640/Screenshot-38.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<i>hiljaisuus.</i><br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>
<i>***</i><br />
<i><br /></i>
Joo joo, teen seuraavaksi osan L'appel du videen! :D tuli vaan yhtäkkiä inspiraatio tehdä taas joku oneshot ilman päätä tai häntää.Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-14584339160297125702016-07-17T15:06:00.000+03:002016-07-17T15:06:44.835+03:00L'appel du vide — 5. I don't know anymore<br />
Melkein ajoissa! :D lupasin siis yrittää saada tän valmiiks eilen. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-TEWRTMGQ-mA/V4tw7KrNyGI/AAAAAAAAD-g/WgcdfcIHfvYzUeM8HGiTMVYrGDQZY8pZACLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-TEWRTMGQ-mA/V4tw7KrNyGI/AAAAAAAAD-g/WgcdfcIHfvYzUeM8HGiTMVYrGDQZY8pZACLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jätin pyörän pyöräkellariin, menin hissillä ylös yhdeksänteen kerrokseen ja harpoin sisälle asuntoon. Tempaisin oven kiinni perässäni ehkä hiukan kovemmalla voimalla kuin oli alunperin tarkoitus. En jaksanut edes potkaista kenkiä jaloistani, vaan jäin istumaan selkä ovea vasten.<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-zzBac_FP2QM/V4txAFtJMiI/AAAAAAAAD_E/SEEQJ6ja9gcECRKaTbVUyMW0rEhXkocsQCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-zzBac_FP2QM/V4txAFtJMiI/AAAAAAAAD_E/SEEQJ6ja9gcECRKaTbVUyMW0rEhXkocsQCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Miksi ihmiset olivat päättäneet keksiä tuollaista hölynpölyä ja sitten levittäneet sitä ympäri koulua? Oliko se heidän mielestään hauskaa? Oliko hauskaa saada meidät kaksi näyttämään perversseiltä kummajaisilta, ihan vain huvin vuoksi? Melko kieroa huumoria, etten sanoisi.<br />
Ja Anthony. Helvetin Anthony. Jätkä oikein sinkosi bensaa liekkeihin heittämällä vain läppää koko aiheesta edes yrittämättä kiistää väitettä.<br />
En silti jostain syystä osannut olla hänelle vihainen. En tiedä, mitä sieniä olin taas syönyt aamupalaksi vai mistä moinen hourailu, mutta en vain jaksanut vihata häntä juuri nyt.<br />
Äh, tyhmä Anthony, häivy ajatuksistani!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-7mhSx-ec5VM/V4txBK3HAJI/AAAAAAAAD_M/zZRgotuEwOgIURsPfUZ-0Tl_yFiHCXhqQCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-7mhSx-ec5VM/V4txBK3HAJI/AAAAAAAAD_M/zZRgotuEwOgIURsPfUZ-0Tl_yFiHCXhqQCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pian ovelta kuului koputus.<br />
— Jätkä, oletko siellä?<br />
Ei voinut olla todellista!<br />
— Mitä haluat? kysyin Anthonylta tuskastuneella äänellä.<br />
— Avaa nyt se ovi, Anthony sanoi oven takaa.<br />
En jaksanut nyt alkaa vääntää tuon teinin mitoissa olevan pikkukakaran kanssa, en vain jaksanut. En jaksanut enää yhtään mitään!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-xX7aFCmVB9A/V4txBhkuF4I/AAAAAAAAD_Q/2hUd4elWJoo_2KfUea-0inGzC4J44GIVQCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-xX7aFCmVB9A/V4txBhkuF4I/AAAAAAAAD_Q/2hUd4elWJoo_2KfUea-0inGzC4J44GIVQCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Avasin oven tympääntyneen näköisenä. Oven takana seisoi Anthony kantaen mukanaan punaista kartonkilaatikkoa.<br />
— Anthony, mitä hit-<br />
— Olen Ace, please älä käytä Anthonya, en tykkää siitä nimestä yhtään. Skippasit ruokatunnin, joten olet varmaan nälkäinen. Ja koska tämä episodi johtui osittain minun hölmöilystäni, toin sinulle siitä hyvästä safkaa á la McDonalds, poika sanoi pokerinaamalla. Katsoin häntä hetken tyhmän näköisenä.<br />
— Mitä tämä on? En edes syö mäkkiruokaa, ihmettelin. — Ja olet minulle Anthony.<br />
— Nyt syöt, Anthony totesi ja ojensi laatikon minulle. — Saanko tulla hetkeksi sisään? Lähden kyllä heti kohta.<br />
Kohautin olkapäitäni ja viitoin toisen käymään peremmälle.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Rmz_wu10hJQ/V4txCWAegvI/AAAAAAAAD_U/z1gH_MQgH5cQHuQbhMZNlkEzcE1_M9UtgCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-Rmz_wu10hJQ/V4txCWAegvI/AAAAAAAAD_U/z1gH_MQgH5cQHuQbhMZNlkEzcE1_M9UtgCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Laskin ruokalaatikon olohuoneen pöydälle ja istuin sohvalle. Anthony istui myös.<br />
— Oliko sinulla jotain, mitä halusit sanoa, vai miksi halusit tulla sisään? Kysyin. Anthony oli hetken hiljaa ennen kuin avasi suunsa.<br />
— Joo. Halusin vain sanoa kiitos. Kiitos, ettet jättänyt minua sinne ulos. Moni olisi jättänyt, ja siinä olisi voinut käydä tosi huonosti. Oikeastaan, nyt kun mietin tarkemmin, ei lähes kukaan olisi siinä tilanteessa auttanut, ja vieläpä ottanut siitä hyvästä vastaan omien vanhempiensa raivon. Ehkä oma äitini olisi, ja nyt sinä, Anthony puhui hiljaa katsoen jonnekin tyhjyyteen.<br />
— Hei, eipäs nyt ruveta tunteilemaan. En vain halunnut olla vastuussa, jos olisit vaikka kuollut sinne, en yksinkertaisesti halunnut syytettä heitteillejätöstä, sanahdin väliin.<br />
— Miten vain, Anthony naurahti. — Ne burgerit oli muten tarkoitettu syötäväksi, hän jatkoi sitten ja osoitti laatikkoa pöydällä. Katsoin laatikkoon. Viisi juustohampurilaista. Naurahdin ja otin yhden.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-89Zp4B8bdNU/V4txC7EFDOI/AAAAAAAAD_Y/r2UskdTQCEc0GAJGrpvQvDO-eT_95KD8gCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-89Zp4B8bdNU/V4txC7EFDOI/AAAAAAAAD_Y/r2UskdTQCEc0GAJGrpvQvDO-eT_95KD8gCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 16px;">— Millainen äitisi on? kysyin uteliaisuudesta. Anthony kohotti olkapäitään.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 16px;">— Aika sellainen perusmutsi, mutta ei kuitenkaan ihan. Kaikki opettajat ja muut itseään niin hirveän sivistyneinä pitävät aikuiset aina kauhistelevat äitiä, koska hän on aika erilainen, kuin mitä sanasta ”äiti” yleensä tulee mieleen. Hän ei sovi heidän muottiinsa, mutta on silti kiva, poika selitti.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 16px;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 16px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_tLpe1m4wDQ/V4txDS1kY5I/AAAAAAAAD_c/FNYS3SFllGc8N_bLvLLxTueaL6uwvhiNACLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-_tLpe1m4wDQ/V4txDS1kY5I/AAAAAAAAD_c/FNYS3SFllGc8N_bLvLLxTueaL6uwvhiNACLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Äiti on aika badass, ei ole vielä kertaakaan jäänyt poliisien haaviin, Anthony naurahti. Tässä kohtaa aloin jo vähän ihmetellä.<br />
— Miksi hän joutuisi poliisien kanssa tekemisiin? kysyin.<br />
— Haha, kuitenkin lavertelet jos kerron, Anthony sanoi.<br />
— En olisi laverrellut, mutta ei sitten, sanoin kohauttaen samalla olkapäitäni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-oORxWK0hkjY/V4txD9cDilI/AAAAAAAAD_g/BUVCy5Upa9Qajjh_uXc0Bo9Vc8HP49AygCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-oORxWK0hkjY/V4txD9cDilI/AAAAAAAAD_g/BUVCy5Upa9Qajjh_uXc0Bo9Vc8HP49AygCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Silloin joskus aikoja sitten äiti oli onnellisempi ja you know, elinvoimaisempi. Sinä aikana, kun faija oli vielä mukana kuvioissa… mutta ei siitä sen enempää, Anthony sanoi hiljempaa ja käänsi sitten katseensa minuun. — Saanko minäkin kysyä jotain?<br />
Nyökkäsin.<br />
— Miksi vanhempasi ovat niin hullun ankaria? Tai en tiedä, saattaa olla että tulkitsen vain taas mitä sattuu, mutta siltä se vaikuttaa ulkopuolisen silmin, Anthony kysyi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-yOrrMVvbv6g/V4txEeqxQtI/AAAAAAAAD_k/odBp_krtpHIFxKVToiqXc-bhk4NYT-lrQCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-yOrrMVvbv6g/V4txEeqxQtI/AAAAAAAAD_k/odBp_krtpHIFxKVToiqXc-bhk4NYT-lrQCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Eivät he minun mielestäni ole liian ankaria, mutta ymmärrän pointtisi. En osaa täysin sanoa, mutta luulen, että se johtuu isovanhemmista. Ainakin äidin vanhemmat ovat molemmat jopa pahempia kuin-<br />
Lauseeni keskeytyi, kun kuulin ulko-oven lukon raksahtavan. Sydämeni jätti välistä pari lyöntiä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-59pw_b8eKLs/V4tw7NJBJ9I/AAAAAAAAD-Y/rU-CAkEf_Bwfs6vzays1qM-gE9ugRPnSwCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-59pw_b8eKLs/V4tw7NJBJ9I/AAAAAAAAD-Y/rU-CAkEf_Bwfs6vzays1qM-gE9ugRPnSwCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Hei, onko ketään kotona? isän ääni kaikui voimakkaana asunnossa. Mieti kuumeisesti, mitä tehdä, kun pakoreittiä ei ollut ja olin jo valmiiksi korviani myöten sanonko missä.<br />
— Noah?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-S_8fdA3gOdU/V4tw7ChLH-I/AAAAAAAAD-c/fi2i5W5ItCUkXXjlzIuNIxgpZJrL4WcPQCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-S_8fdA3gOdU/V4tw7ChLH-I/AAAAAAAAD-c/fi2i5W5ItCUkXXjlzIuNIxgpZJrL4WcPQCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Voin selittää, vastasin isäni hämmentyneeseen reaktioon. Se oli valetta. En voinut selittää.<br />
— Etkö sinä ollut kotiarestissa? Äitisi sanoi niin, isä kysyi. Nielaisin. Anthony oli hiljaa.<br />
— Kyllä olen, vastasin häpeää äänessäni. Olin niin kuollut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-kBYqGEQOugc/V4tw8LzbBrI/AAAAAAAAD-k/2VkC-68uSNAjGOE6hG-XTTYv3RMcznGpACLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-kBYqGEQOugc/V4tw8LzbBrI/AAAAAAAAD-k/2VkC-68uSNAjGOE6hG-XTTYv3RMcznGpACLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Isä naurahti.<br />
— Hei, älä huoli, en aio kannella sinusta. Mielestäni rangaistus on melko kohtuuton, mutta sille en valitettavasti voi mitään. Äitisi kanssa on vähän paha neuvotella, jos hän on vakaasti päättänyt jotain. Judy ei kyllä varmastikaan ilahdu, jos näkee teidät kaksi täällä.<br />
Katsoin isää hämmästyneenä. Tiesin kyllä, että hän oli hiukan lepsumpi kuin äiti, mutta mitä tämä nyt oli?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-KuLzHughTbk/V4tw9EwhCoI/AAAAAAAAD-o/63uAF6P7k0IjbdkigD8tIdZ_g-fDbQR_wCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-KuLzHughTbk/V4tw9EwhCoI/AAAAAAAAD-o/63uAF6P7k0IjbdkigD8tIdZ_g-fDbQR_wCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kävelin isän luokse.<br />
— Siis… etkö ole vihainen? kysyin.<br />
— Äsh, on sitä maailmassa pahempiakin rikkeitä tehty kuin yksi kotiarestin rikkominen. Jos haluatte, voitte mennä vaikka puistoon tai johonkin. Sanon äidillesi, että sinulla on minun lupani, isä puhui rauhallisesti. Olin vieläkin kuin puulla päähän lyöty.<br />
— K-kiitos, sanahdin hämmästyneen kuuloisena.<br />
— Ilmoittele sitten vähän, missä menet ja pidä puhelin päällä, isä lisäsi vielä.<br />
Nyökkäsin ja viitoin Anthonyn tulemaan mukaan. Lähdimme talosta, kumpikin enemmän tai vähemmän hämmentyneenä äskeisestä.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
***</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-QjzhNSxKZTc/V4tw9V3CHlI/AAAAAAAAD-s/8Rm1hD3hk2cjDhL7-JdOLiLUV2AO-hd9gCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-QjzhNSxKZTc/V4tw9V3CHlI/AAAAAAAAD-s/8Rm1hD3hk2cjDhL7-JdOLiLUV2AO-hd9gCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ai miten niin reissu vähän venyi?<br />
Kello näytti puolta yhdeksää. Olimme menneet puistoon ja puhuneet monta tuntia lähes kaikesta mahdollisesta. Puistossa ei ollut ketään muita, joten saimme puhua rauhassa. Maailmankuvamme eivät tietenkään aina täysin kohdanneet ja välillä keskustelu muuttui jopa väittelyksi, mutta Anthonyn kanssa oli yllättävän mielenkiintoista puhua. Ehkäpä juuri siksi, että hän oli niin erilainen kuin minä. Pääsin välillä omasta kuplastani ulos keskustelemalla myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät olleet samanlaisia kuin minä.<br />
Äiti oli soittanut monta kertaa, mutta olin vain tyynen rauhallisesti laittanut puhelimeni äänettömälle enkä vastannut yhteenkään puheluun.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZglOWL9dHqQ/V4tw9x5i0-I/AAAAAAAAD-w/W2fIMMVWRMInd0FBy5HkM3dtl8I_LZQ6QCLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZglOWL9dHqQ/V4tw9x5i0-I/AAAAAAAAD-w/W2fIMMVWRMInd0FBy5HkM3dtl8I_LZQ6QCLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Tiedätkös, ei sinua olekaan aivan niin helppoa vihata, Anthony naurahti, kun keskustelu oli tauonnut hetkeksi. Hymähdin.<br />
— Ehkä ei sinuakaan, vaikka oletkin välillä ihan semiärsyttävä, vastasin huvittuneen kuuloisena.<br />
— Saanko kysyä vielä yhtä asiaa? Anthony kysyi aavistuksen vakavampi häivähdys äänessään. Nyökkäsin.<br />
— Miksi otit sen juoruepisodin niin hiton raskaasti? Sehän on vain tyhmä huhu, joka ei ole edes totta. Tai ainakin niin sanoit.<br />
— Koska ajatuskin ällöttää minua, vastasin hiljaa. — Ja mielestäni on loukkaavaa, että ihmiset voivat tosissaan edes kuvitella minun olevan sellainen… no… luonnonoikku, vastasin takellellen.<br />
— Oletko varma, että tuo on oma mielipiteesi? Ettet ole vain sokeasti uskonut, mitä vanhempasi ovat sinulle opettaneet?<br />
En ehtinyt vastata mitään, kun huomasin valonsäteitä puiston toisella laidalla. Jäin katsomaan niitä, ja pian tunnistin niiden aiheuttajan autoksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-6QbPdmoiaZA/V4tw-jUCcmI/AAAAAAAAD-4/stVYTSk4alEIpR95WVbamXeV8PfRw8AswCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-6QbPdmoiaZA/V4tw-jUCcmI/AAAAAAAAD-4/stVYTSk4alEIpR95WVbamXeV8PfRw8AswCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Auto kulki tiellä hiljaa, miltei kävelyvauhtia, aivan kuin etsien jotain.<br />
Sitten tajusin jotain.<br />
Harmaa BMW. Etsimässä jotain.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-9SGFaHX0-qY/V4tw-TJdFKI/AAAAAAAAD-0/yQa8Ll9BQpst18YJmhHWowtLx9wZhvrzQCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-9SGFaHX0-qY/V4tw-TJdFKI/AAAAAAAAD-0/yQa8Ll9BQpst18YJmhHWowtLx9wZhvrzQCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Olin kusessa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-EDXOoNllohI/V4tw_HeCI2I/AAAAAAAAD-8/V2JMsaoa4jsB7yedvMkZGtUgqs83apqTACLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-EDXOoNllohI/V4tw_HeCI2I/AAAAAAAAD-8/V2JMsaoa4jsB7yedvMkZGtUgqs83apqTACLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitään sanomatta hyppäsin ylös keinusta, nappasin Anthonya ranteesta ja vedin hänet mukanani viereiseen pusikkoon. Oksat pistelivät, mutta sillä ei ollut nyt väliä.<br />
— Jätkä, mitä sinä teet? Anthony ihmetteli.<br />
— Äiti, vastasin lyhyesti. — Hän etsii minua. Minun on pakko pysyä piilossa, ettei hän löydä minua, kuiskasin.<br />
— Aah, ymmärrän, Anthony kuiskasi takaisin. Hän kääntyi katsomaan oksien läpi sinne suuntaan, mistä olimme äsken juosseet. Täydellistä hiljaisuutta kesti noin minuutin ajan.<br />
— Vaara ohi, hän meni jo, hän sanoi sitten enää hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-n1KNbnrc4gQ/V4tw_nHLXOI/AAAAAAAAD_A/6UaMM1onGbINJn2ftQYPL_0FEmxBKtlzACLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-n1KNbnrc4gQ/V4tw_nHLXOI/AAAAAAAAD_A/6UaMM1onGbINJn2ftQYPL_0FEmxBKtlzACLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Huokaisin helpotuksesta. Samaan aikaan kuitenkin tajusin, ettei minulla ollut kotiin mitään asiaa.<br />
— Mitä hittoa oikein teen…? ajattelin ääneen katsoen jonnekin tyhjyyteen.<br />
— Muuten ehdottaisin, että tulisit minun kämpilleni täksi yöksi, mutta sinne ei nyt kannata mennä, koska… koska reasons, Anthony mietti ääneen. — Jos olisin sinä, luultavasti välttäisin elävältä viipaloinnin nukkumalla tämän yön ulkona, koska vielä ei ole edes mitenkään jäätävän kylmääkään.<br />
— Nukkumalla ulkona? Eihän siinä ole mitään järkeä, tuhahdin.<br />
— Olen nukkunut usein ulkona, ja siitä selviää kyllä ihan hyvin. Luultavasti äitisi jatkaa päivystyskierrostaan eikä luovuta ennen kuin löytää sinut, mutta en usko, että hän sentään pensaita alkaa koluamaan läpi, Anthony totesi. — Jos välttämättä haluat, voin jäädä vaikka itsekin nukkumaan ulos. Ei minullakaan ole mitään kamalaa hinkua päästä kotiin, hän jatkoi.<br />
— Äh, miten vaan, huokaisin ja menin maahan makaamaan kyljelleni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-YIS3447r-eA/V4txAq40MMI/AAAAAAAAD_I/2M-02SV1myc4ZpHmb4tIvPy_lMDckzKxACLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-YIS3447r-eA/V4txAq40MMI/AAAAAAAAD_I/2M-02SV1myc4ZpHmb4tIvPy_lMDckzKxACLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthonykin meni maahan makaamaan, selkä minuun päin.<br />
— Varoitan sitten, että ulkona nukkuminen ilman makuupussia tai mitään saattaa tuntua melkoisen oudolta ja epämukavalta ensin, mutta siihen tottuu kyllä, Anthony sanahti. Hymähdin jotain vastaukseksi.<br />
— Öitä, Noah, poika sanoi sitten.<br />
— Öitä, vastasin ja suljin silmäni.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kyllä, se juustoburgerijuttu oli typerä, väsyneenä keksitty viittaus eiliseen miittiin ja mäkkireissuun. :D</div>
<div>
Ugh, en tykänny tästä osasta ite. Kai tein tän liian kiireellä? Dunno.</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-53353497747118831062016-07-15T16:30:00.000+03:002016-07-15T16:30:20.685+03:00L'appel du vide — 4. Rumors<div style="text-align: center;">
<i>!HUOM!</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Ihojen kanssa on ongelmia, lähes joka kerta kun avaan pelin, ne on kadonnu ja pitää korvata uusilla. Simien ihot siis saattaa muuttua vähän väliä, koska en ole saanut ongelmaa ratkaistua. Pahoittelut tästä.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>***</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-XyoMqTH_d8c/V4jO3xr5UsI/AAAAAAAAD8w/v-UCBseRol8UzS80KYJzEuQjp5HbWr3VwCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-XyoMqTH_d8c/V4jO3xr5UsI/AAAAAAAAD8w/v-UCBseRol8UzS80KYJzEuQjp5HbWr3VwCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony Clevelandilla ei ollut hajuakaan, missä oli. Päähän sattui valtavasti, kipu tuntui jyskyttävän ohimoilla kuin sotarumpu, ja olo tuntui kaikin puolin sekavalta. Ikkunasta sisään tulvi aamuauringon hentoja säteitä, jotka tanssivat hitaasti ympäri huonetta valaisten ympäristöä.<br />
Poika ei tunnistanut paikkaa, ei alkuunkaan. Hän näki, että hänen patjansa vieressä oli sänky, ja parin metrin päässä toinen. Kumpikin sänky oli tyhjä, eli hän oli huoneessa yksin.<br />
<br />
<a name='more'></a><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-AcjtnaVAvAw/V4jO9eZNHVI/AAAAAAAAD9c/cZ6-a0cyrxABYmhemSdj5lZAkLgKUITSwCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-AcjtnaVAvAw/V4jO9eZNHVI/AAAAAAAAD9c/cZ6-a0cyrxABYmhemSdj5lZAkLgKUITSwCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
¨<br />
Päähän sattui yhä jäätävästi, ja nyt Anthonya alkoi myös oksettaa. Hän vei kätensä suunsa eteen, kääntyi vatsalleen ja yritti etsiä jotain, missä laatta aiheuttaisi mahdollisimman vähän vahinkoa ja sotkua, jos se sattuisi lentämään. Sängyn vieressä näkyi olevan muutama pyyhe, ja koska oksennus pyrki ylös sillä samalla sekunnilla, ei Anthonylla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää vain tähdätä mahdollisimman tarkasti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-UqrPRueI7T0/V4jO_zuT8GI/AAAAAAAAD9s/Lufe1gJ6DlM99xbqCtyN7NEFp7gLKxXxACLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-UqrPRueI7T0/V4jO_zuT8GI/AAAAAAAAD9s/Lufe1gJ6DlM99xbqCtyN7NEFp7gLKxXxACLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Poika nousi varovasti seisomaan testatakseen, tottelivatko jalat. Kyllä tottelivat, ehkä hiukan heikosti, mutta tottelivat kuitenkin. Se ei kuitenkaan auttanut siihen ongelmaan, ettei Anthonylla ollut vieläkään edes pientä aavistusta, missä oli. Vintti oli mennyt pimeäksi, ja siinä samalla myös eilisillan tapahtumat olivat jääneet pimentoon.<br />
Anthony näki, että huoneessa oli kaksi ovea, jotka johtivat jonnekin muualle. Ehkä jommankumman takana olisi joku, jolta kysyä? Poika päätti yrittää. Hän lähti kävelemään toista ovea kohti ja avasi sen.<br />
Näin jälkikäteen ajateltuna se oli paha, paha virhe.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-YIdNNoiUmYM/V4jPAcHVe7I/AAAAAAAAD9w/u3cnBK_l3CoWH2cE86yvCoX80rLBLJXuQCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-YIdNNoiUmYM/V4jPAcHVe7I/AAAAAAAAD9w/u3cnBK_l3CoWH2cE86yvCoX80rLBLJXuQCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Suihkusta oli nimittäin juuri astumassa ulos hahmo, jonka Anthony tunnisti Noahiksi. Jätkällä ei ollut yhtään vaatteita päällään. Anthonyn silmät levisivät, ja hän lähes saman tien, ja poika vei kätensä näkökenttänsä peitoksi.<br />
— Voi pas-<br />
Noah kuuli sen, käänsi katseensa ja huomasi Anthonyn, joka oli lähtenyt pakittamaan ulospäin huoneesta.<br />
— Hus poispoispoisPOISNYTHETI! hän karjaisi ja yritti peittää itseään käsillään.<br />
— En nähnyt mitään, en nähnyt mitään, en nähnyt mitään, Anthony hoki ja miltei juoksi ulos kylpyhuoneesta. Tämähän meni kerrassaan loistokkaasti!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZMyWTZV9hZw/V4jPAiPdqSI/AAAAAAAAD-I/bW5pMEGnrm0CVOFMoEQvgwubHSOdF2tHgCEw/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZMyWTZV9hZw/V4jPAiPdqSI/AAAAAAAAD-I/bW5pMEGnrm0CVOFMoEQvgwubHSOdF2tHgCEw/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony veti kylpyhuoneen oven kiinni perässään ja jäi nojaamaan sitä vasten. Järkyttynyt ilme kasvoillaan hän hengitti ja yritti unohtaa äskeisen.<br />
— Tuo kuva syöpyy verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi…, hän vaikeroi.<br />
No, ainakin oma olinpaikka oli nyt selvillä. Mutta mitä hittoa hän oikein teki täällä?<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-3MTpyghyFUs/V4jPBeAh1vI/AAAAAAAAD94/RPa8qXvHUKU9axevj26j4xUaLErlKuhCgCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-3MTpyghyFUs/V4jPBeAh1vI/AAAAAAAAD94/RPa8qXvHUKU9axevj26j4xUaLErlKuhCgCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Vedin jotkut satunnaiset vaatteet päälleni ja kävelin tulipunaisena ulos kylpyhuoneesta. Anthony oli selvästikin herännyt, kuten ennustinkin. Aivotärähdys. Tajuttomuuden olin arvellut menevän ohi ehkä parissa tunnissa. En tiedä, kuinka paljon tai vähän arvioni olivat heittäneet, mutta pääasia oli, että Anthony oli taas elävien kirjoissa. Istuin sänkyni laidalle.<br />
— Hei, sovitaanko, että me emme nähneet toisiamme äsken? kysyin varovasti. Anthony nyökkäsi.<br />
— Hyvä. Muistatko mitään eiliseltä? vaihdoin puheenaihetta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-mxFnmIk0v8M/V4jPBy45iuI/AAAAAAAAD98/xC52nqK6Me4PCamjMQIcWwnI69ObhSzpwCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-mxFnmIk0v8M/V4jPBy45iuI/AAAAAAAAD98/xC52nqK6Me4PCamjMQIcWwnI69ObhSzpwCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— En… mitä edes teen täällä? Anthony ihmetteli. Äänensävystä päätellen hän ei vieläkään ollut kovin hyvässä hapessa.<br />
— Okei, otetaan pieni kertaus: menimme eilen kirjastoon tekemään biologian esitelmää, kun Scott ja Jeffrey ilmestyivät sinne haastamaan riitaa. Idioottina luupäänä lähdit tietysti typerään kukkoiluun mukaan, vaikka yritin käskea sinua olemaan provosoitumatta. Ilmeisesti he sitten hakkasivat sinut katukivetykseen, missä viruit tajuttomana jonkin aikaa. Ja koska en voinut jättää sinua sinnekään eikä ambulanssista luultavasti olisi ollut apua, raahasin sinut tänne. Painat muuten ihan hiton paljon. Pikkusiskoni avulla onnistuin salakuljettamaan sinut tänne, mutta jos äiti saisi tietää, olisimme luultavasti molemmat sentin viipaleina sillä siunaamalla sekunnilla.<br />
Anthony kuunteli kertomusta hämmästyneen näköisenä. Hän oli hetken hiljaa.<br />
— Kai sentään annoin kunnolla turpaan niille mänteille? hän kysyi sitten minulta. Naurahdin pienesti.<br />
— En valitettavasti tiedä, koska siinä kohtaa kun löysin sinut, ne kaksi olivat jo häipyneet paikalta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-J4urRdMggvM/V4jPCSfO0cI/AAAAAAAAD-A/60l3nYNvJmwoFSq9bATd-LIU6rSLrNNxwCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-J4urRdMggvM/V4jPCSfO0cI/AAAAAAAAD-A/60l3nYNvJmwoFSq9bATd-LIU6rSLrNNxwCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mikä vointisi on nyt?<br />
— Aika kamala… päähän sattuu pirusti. Ai niin, tuo yksi pyyhe olisi ehkä syytä pestä… anteeksi, en voinut sille mitään, Anthony selitti katkonaisesti. Vilkaisin toisen olan yli ja ymmärsin, mistä oli kyse.<br />
— Ei se mitään, se on kuitenkin vain pyyhe. Mutta niin, ilmeisesti sinulla oli lievä aivotärähdys, joka aiheutui haavoistasi päätellen päähän kohdistuneesta iskusta. Suositeltavaa on ottaa pari päivää ihan vain rennosti kotona ja ehkä käydä tarkistuttamassa pääkoppasi lääkärillä, vaikka en tiedä, voivatko ne siellä enää tehdä mitään. Jos jotain pahaa vahinkoa olisi ollut tullakseen, se olisi tullut jo. Jos särky käy kovaksi, voit ottaa reseptivapaita särkylääkkeitä, vaikka parasetamolia…<br />
— Wow, rauhoitu, jätkä! Kuulostat ihan lääkäriltä. Mistä tiedät tuon kaiken? Anthony naurahti. Vein katseeni maahan ja naurahdin pienesti omalle paasaukselleni.<br />
— Siskoni sai kerran koripallon päähänsä, ja…<br />
Lauseeni keskeytyi, kun ovi tempaistiin auki ilman koputtamista.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-8t-vVnIpZY0/V4jPCm7c_pI/AAAAAAAAD-E/SbU7l4WgptsmJqxgGbs-LQS2nARp9eE_ACLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-8t-vVnIpZY0/V4jPCm7c_pI/AAAAAAAAD-E/SbU7l4WgptsmJqxgGbs-LQS2nARp9eE_ACLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Noah Benedict Shepherd, sinulla on kymmenen sekuntia aikaa saada tuo poika ulos asunnostani.<br />
Tunsin värin pakenevan kasvoiltani ennätysvauhtia. Miten äiti oli saanut tietää? Mietin noin millisekunnin ajan, kunnes tajusin. Mary.<br />
Anthony nousi ylös, otti nopeasti kenkänsä lattialta ja alkoi hoiperrellen kävellä kohti ovea. Häntä selvästi huimasi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-TtTL4Pk87JM/V4jO33aes3I/AAAAAAAAD80/fFgjk_4FGNEwifwC0JwMqe0qpoi1LzSfQCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-TtTL4Pk87JM/V4jO33aes3I/AAAAAAAAD80/fFgjk_4FGNEwifwC0JwMqe0qpoi1LzSfQCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Eihän hän tuossa kunnossa voi lähteä yksin kävelemään kadulle, hänellä on aivotärähdys, totesin nousten samalla ylös. En huutanut, en raivonnut, vaikka olisin ehkä jollain tasolla halunnut tehdä niin.<br />
— Kyllä minä pärjään. Kiitos kuitenkin huolenpidosta, Anthony sanahti ovelta ja hoippui eteenpäin. Pian kuulin ulko-oven käyvän. Äidin jäätävä katse tuntui porautuvan suoraan sieluuni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-kVOEaRGafMg/V4jO4OFCSHI/AAAAAAAAD84/mbeoO0xWQGoDYQztbOfFbwTvEcucVq4PACLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-kVOEaRGafMg/V4jO4OFCSHI/AAAAAAAAD84/mbeoO0xWQGoDYQztbOfFbwTvEcucVq4PACLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Istuin takaisin sängylleni ja katsoin vastakkaista seinää äitini sijaan. Valmistauduin henkisesti kuolemaan siihen paikkaan.<br />
— Noah, mitä tämä oli olevinaan? äiti kysyi artikuloiden selvästi ja pitäen äänensä viileänä. Nielaisin.<br />
— Lähimmäisenrakkautta? ehdotin. Äiti tuhahti.<br />
— Sinunko mielestäsi lähimmäisenrakkautta on se, että mitään sanomatta raahaat minun talooni jonkun aivan ihme puliukon, valehtelet mukamas meneväsi nukkumaan ja vedät vielä siskosikin mukaan valheiden vyyhtiin? Tälläisenkö pojan olen sinusta kasvattanut?<br />
En vastannut mitään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-OgrUxIPFQXo/V4jO4jZ1Q5I/AAAAAAAAD88/fPWcabxO4WY2U7292anUW2BKvgsZNI70wCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-OgrUxIPFQXo/V4jO4jZ1Q5I/AAAAAAAAD88/fPWcabxO4WY2U7292anUW2BKvgsZNI70wCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Niin arvelinkin. Tämän tempauksesi ansiosta olet kotiarestissa puolitoista viikkoa alkaen tästä päivästä. Menet ainoastaan kouluun ja takaisin, ja silloinkin minun tai isäsi kyydillä. Kiellän sinua myös tapaamasta tuota poikaa, hän ei ole sinulle hyvää seuraa. Onko ymmärretty?<br />
Tyydyin hymähtämään hiljaa vastaukseksi, vaikka sisälläni kiehui.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-tguY-4_Vi-Q/V4jO6UXXF_I/AAAAAAAAD9A/6Y1oA1cZsHkFUavwmvgWJHZCD4BaGteEgCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-tguY-4_Vi-Q/V4jO6UXXF_I/AAAAAAAAD9A/6Y1oA1cZsHkFUavwmvgWJHZCD4BaGteEgCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
En kuitenkaan voinut olla lisäämättä pientä kapinointia keskusteluun.<br />
— Niin, aivan kuin en olisi jo valmiiksi elämänmittaisessa arestissa, sanahdin hiljaa. Äiti ei kuullut sitä, tai sitten hän ohitti kommenttini tarkoituksella.<br />
Nyt en enää todellakaan halunnut mennä vanhempieni kyydillä kouluun. Ja nyt kun olin päässyt kapinoinnin, joskin vielä hyvin lievän sellaisen makuun, niin kapinoidaan sitten oikein koko rahan edestä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-xDE2K4bN7O8/V4jO6uD8R8I/AAAAAAAAD9E/IEXcejWkBdQv-TDKCPl63JDK0Ndn3yZgACLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-xDE2K4bN7O8/V4jO6uD8R8I/AAAAAAAAD9E/IEXcejWkBdQv-TDKCPl63JDK0Ndn3yZgACLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mitään sanomatta juoksin ovesta ulos, menin hissillä alas katutasoon ja nappasin talon pyöräkellarista isäni polkupyörän. Isä juoksi perääni ja kovaan ääneen ihmetteli yllättävää lähtöäni, muttei kuitenkaan saanut minua kiinni. Vaikka pyörä olikin selvästi vanha ja natisi uhkaavasti, sillä pääsi silti nopeammin kuin kävellen.<br />
Kun olin kääntynyt parista mutkasta ja olin varma siitä, että olin karistanut isän kannoiltani, hiljensin vauhtia, jotta pyöränrämä kestäisi kouluun saakka. Niin se onneksi kestikin. Saavuttuani koululle jätin pyöräni pyörätelineille ja menin odottamaan, että ovet aukeaisivat. Lentävän lähtöni ansiosta olin noin vartin etuajassa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-SRWbfulvwh8/V4jO6-aAFmI/AAAAAAAAD9I/ln1z80JV2HsVRiTa0xfjIkia2o1yOoVLACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-SRWbfulvwh8/V4jO6-aAFmI/AAAAAAAAD9I/ln1z80JV2HsVRiTa0xfjIkia2o1yOoVLACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kun ovet vihdoin aukesivat, kävelin suoraan kaapilleni ottaakseni seuraavan tunnin kirjat mukaani. Samaan aikaan kaapeilla seisoivat myös Scott ja Jeffrey, joista jälkimmäinen virnisti huomattuaan minut.<br />
— Hei Shepherd, oliko kiva yö Acen kanssa? hän kysyi pilkalliseen sävyyn. Katsoin toista tyhmän näköisenä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--oU24kWUq9c/V4jO7IPSlyI/AAAAAAAAD9M/tPqY7QiSP2YxA1d4GuTgEa2bxBRq43LygCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/--oU24kWUq9c/V4jO7IPSlyI/AAAAAAAAD9M/tPqY7QiSP2YxA1d4GuTgEa2bxBRq43LygCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Miten niin? kysyin. Scott naurahti.<br />
— It's okay to be gay, hän sanahti melodisesti. Ympärillä olevat ihmiset tirskuivat ja kuiskivat toisilleen.<br />
— En tiedä, mistä oikein puhut, totesin viileästi, vaikka typerä, joskin perätön naljailu nostikin verenpainettani. Kuulin sitten askelia, ja pyöräytin silmiäni nähdessäni, kenelle ne kuuluivat.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-uv1pR9q-dOE/V4jO70cWlHI/AAAAAAAAD9Q/Kv7UW5SliEwwLo_JEtOySWr-Nf8IsuiXQCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-uv1pR9q-dOE/V4jO70cWlHI/AAAAAAAAD9Q/Kv7UW5SliEwwLo_JEtOySWr-Nf8IsuiXQCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tuon idiootin olisi aivotärähdyksen takia pitänyt olla kotona lepäämässä, mutta ei. Tärkeämpää oli päästä kukkoilemaan noille kahdelle toiselle idiootille.<br />
— Kiitos kysymästä, oli erittäin mahtava yö, kuten varmaan naamastani näette, Anthony totesi pokkana. Scott katsoi toista hämmentyneenä.<br />
— Oho, Cleveland on noussut kuolleista, Jeffrey julisti naurahtaen.<br />
— Teillä kahdella oli selvästi aika agressiivinen yö, Scott jatkoi yhä homoläppäänsä.<br />
— Siis mistä te oikein puhutte? älähdin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-4ZiCaant3mU/V4jO8MFjn7I/AAAAAAAAD9U/ZUElZgEHGGkJjVbjtGH1O8U8TgRnNMLugCLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-4ZiCaant3mU/V4jO8MFjn7I/AAAAAAAAD9U/ZUElZgEHGGkJjVbjtGH1O8U8TgRnNMLugCLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Sandra Decker sattui juuri kävelemään ohi, ja katsettaan nostamatta valaisi asiaa hiukan.<br />
— Lähes koko lukio puhuu asiasta. Joku on vain yksinkertaisesti nähnyt teidät eilen. Ihmiset tuntevat toisensa, ja juorut kiertävät ihan seminopeasti koko koulun ympäri. Sitä paitsi, mikä olisi sen mehukkaampi epäily kuin koulun fiksuimman pojan homous?<br />
Kello soi lähes heti tytön lauseen jälkeen, ja hän jatkoi kävelyään kohti fysiikanluokkaa. Lähdin itsekin hampaitani kiristellen samaan suuntaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-UlVSUhKb5J4/V4jO8ti8BXI/AAAAAAAAD9Y/z_aCas_GvTYKCZCDqt4x_CKDH9kEBDw8gCLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-UlVSUhKb5J4/V4jO8ti8BXI/AAAAAAAAD9Y/z_aCas_GvTYKCZCDqt4x_CKDH9kEBDw8gCLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Koulupäivä meni siinä, että lähes koko ajan tuli enemmän tai vähemmän kuittailuja ”eilisyön villeistä leikeistä”. Minua suoraan sanottuna vitutti ja kuvotti, mutta purin hammasta ja suoran huudon sijaan tyydyin vain sinkoamaan kuolonkatseita ihmisiä kohti. Aivan sama, kuinka monta kertaa kiistin kaiken, ei ketään kiinnostanut. Ihmiset halusivat pitää kiinni mielikuvasta, että olisin joku ällöttävä homo. Anthony puolestaan vastasi kuittailuihin heittämällä läppää aiheesta, ja näin ollen lisäsi bensaa liekkeihin.<br />
Ruokatuntiin asti jaksoin vielä kestää jatkuvaa piruilua, mutta sitten mittani tuli täyteen.<br />
Heti ruokailun alettua pakkasin vain nopeasti tavarani ja lähdin pyörällä kotiin. Huomio huomio, koulun pahin hikke, Noah Shepherd, lintsaa koulusta. Kotiarestini pitenisi tästä hyvästä luultavasti vähintään viikolla, mutta juuri nyt se oli ihan sama.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-wr4SlbzKztQ/V4jO94OQLFI/AAAAAAAAD9g/i8-CYcTalf8UFai1Gs0Z7fjpyacUL-mZgCLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-wr4SlbzKztQ/V4jO94OQLFI/AAAAAAAAD9g/i8-CYcTalf8UFai1Gs0Z7fjpyacUL-mZgCLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ennen kuin ehdin pyörätelineille, joku juoksi perääni.<br />
— Hei, odota hetki, Sandra puuskutti juosten minut kiinni.<br />
Jäin odottamaan toista, vaikka luultavasti saisin osakseni vain vielä vähän lisää kettuilua.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-OwOjnt3_Uck/V4jO-zkifqI/AAAAAAAAD9k/BIW6-aKsQvURF6XHJlVKrP2mJLF6pBtKwCLcB/s1600/21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-OwOjnt3_Uck/V4jO-zkifqI/AAAAAAAAD9k/BIW6-aKsQvURF6XHJlVKrP2mJLF6pBtKwCLcB/s640/21.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Halusin vain sanoa, että en tiedä, kuinka totta tuo huhu on, mutta vaikka olisikin, niin ei siinä ole mitään pahaa. Tiedän, että tuollaiset tunteet varmasti aiheuttavat häpeää ja mitä ikinä, tiedän sen todella hyvin… oikeastaan omasta kokemuksesta. Mutta siis, homoudessa ei oikeasti ole mitään hävettävää, Sandra selitti hiukan aran kuuloisena. Katsoin häntä ärtyneen näköisenä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-xgSZVuo20ro/V4jO_hqxnEI/AAAAAAAAD9o/tUAHOWUQmEoWXm9wdzERe6oSS9o-DDO6ACLcB/s1600/22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-xgSZVuo20ro/V4jO_hqxnEI/AAAAAAAAD9o/tUAHOWUQmEoWXm9wdzERe6oSS9o-DDO6ACLcB/s640/22.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
— Juoru ei ole vähimmässäkään määrin totta, enkä todellakaan ole mikään sairas homo. Ajatuskin asiasta on suorastaan kuvottava, mutisin katsomatta Sandraa silmiin. — Kiitos kuitenkin ajatuksesta.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Lähdin sitten kävelemään päättäväisesti pyörätelineille. Miltei tunsin Sandran katseen selässäni, mutta tyttö ei kuitenkaan sanonut enää mitään. Koulun ulko-ovi kävi, ja tiesin hänen häipyneen.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Lähdin ajamaan kotiin agression ja turhautumisen takia hyvin nopealla vauhdilla. En siinä hetkessä jaksanut välittää, kestäisikö pyöränromu vauhtia, halusin vain kotiin, pois noiden ihmisten luota.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Anteeks, että osassa kesti :c nyt kesällä postaustahti luultavasti hidastuu jonkin verran, tai ainakin parin viikon tauko on pakollinen, koska lähden Roihulle. Ja pahoittelut siitä, että PosePlayer oli jäänyt yhdessä kuvassa kummittelemaan taustalle, tajusin sen vasta kirjoittaessa >.<</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-81405215580543920842016-06-05T19:17:00.000+03:002016-06-06T00:33:20.559+03:00Oneshot: Russian roulette<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: red;"><b>VAROITUS</b>: seuraava tarinanpätkä sisältää verta sekä joillekin ehkä ahdistavaa sisältöä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4T4EB3dl9j8">Musiikkia! >click<</a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-lqdfWJ9bYRE/V1RLt2VMCrI/AAAAAAAAD7A/SaVOeubulZQLWhg8-Lm61pkqk_cMoBDswCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-lqdfWJ9bYRE/V1RLt2VMCrI/AAAAAAAAD7A/SaVOeubulZQLWhg8-Lm61pkqk_cMoBDswCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Take a breath, take it deep</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Calm yourself, he says to me</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>If you play, you play the key</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Take the gun, and count to three</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Venäläinen ruletti.<br />
Tämä on peli, jossa panoksena on rahojen lisäksi oma, mitätön henkiriepu.<br />
Kuulostaako riskialttiilta?<br />
Sitä se on.<br />
<br />
<div>
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-xdtMXsYlPog/V1RLuOTob0I/AAAAAAAAD7M/BAcdaCABwYQqBNllAxgLdmjlDX3F2gEyQCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-xdtMXsYlPog/V1RLuOTob0I/AAAAAAAAD7M/BAcdaCABwYQqBNllAxgLdmjlDX3F2gEyQCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tämä on peli, josta selviää vain yksi.<br />
Tämä on monien mielestä ehdottomasti typerintä, mitä ihminen voi elämällään tehdä.<br />
Silti sen tuoma jännitys koukuttaa kuin huume.<br />
Ja minä olen koukussa.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-lHef6FUisFQ/V1RLuoHAYJI/AAAAAAAAD7U/yqfO_prAVxMfTgBxycf7nkxwtV2txoGjACLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-lHef6FUisFQ/V1RLuoHAYJI/AAAAAAAAD7U/yqfO_prAVxMfTgBxycf7nkxwtV2txoGjACLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>I'm sweating now, I'm moving slow</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>No time to think, my turn to go.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And you can see my heart, beating,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>You can see it through my chest</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I'm terrified but I'm not leaving, no</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I know that I must pass this test</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>So just pull the trigger.</i></div>
<br />
Miksi oikein pelaan tätä?<br />
Se on erittäin hyvä kysymys.<br />
Ehkä syy on se, ettei minulla ole elämässäni enää mitään menetettävää.<br />
Ehkä millään ei vain yksinkertaisesti ole enää mitään väliä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-jeVjD9KPBb4/V1RLvE_otQI/AAAAAAAAD7c/aExUPseBehsuHCtTdzhTIm-HRpLzaZT6QCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-jeVjD9KPBb4/V1RLvE_otQI/AAAAAAAAD7c/aExUPseBehsuHCtTdzhTIm-HRpLzaZT6QCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>Say a prayer, to yourself</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>He says, close your eyes</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Sometimes it helps</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And then I get, a scary thought</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>That he's here, means he's never lost</i></div>
<br />
Säännöt ovat yksinkertaiset: peliväline on kuusisylinterinen revolveri, johon ladataan yksi patruuna. Sen jälkeen sylinteriä pyöräytetään ja hana viritetään ilman, että kukaan tietää, missä kuudesta sylinterissä patruuna on.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ovbAhZr5tKM/V1RLvlFpxGI/AAAAAAAAD7k/YfArGJ4A_-I5wLbl_bLbLEzDgBF2_FJJQCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-ovbAhZr5tKM/V1RLvlFpxGI/AAAAAAAAD7k/YfArGJ4A_-I5wLbl_bLbLEzDgBF2_FJJQCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jokainen ottaa vuorollaan aseen, vie sen ohimolleen ja vetää liipaisimesta.<br />
Jos laukaus on tyhjä, hyvä.<br />
Jos laukaus ei ole tyhjä, <i>too bad for you.</i><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-zFhyuLE1-LU/V1RLwG2ZOGI/AAAAAAAAD7s/qHiIJg8tptYwVBUEpWfEgQgw28RR_D0XwCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-zFhyuLE1-LU/V1RLwG2ZOGI/AAAAAAAAD7s/qHiIJg8tptYwVBUEpWfEgQgw28RR_D0XwCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Jos laukaus oli tyhjä ja selvisit vuorosi hengissä, annat aseen seuraavalle. Näin jatketaan, kunnes jäljellä on vain yksi voittaja.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-zKUspBq3jK4/V1RLwiHBIcI/AAAAAAAAD70/71Nzb76WDc0LxyUjbogNR6L5SLjmmDJugCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-zKUspBq3jK4/V1RLwiHBIcI/AAAAAAAAD70/71Nzb76WDc0LxyUjbogNR6L5SLjmmDJugCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pelissä käytetään myös rahapanoksia, joita jokainen pelaaja asettaa voittopottiin.<br />
Viimeinen hengissä voittaa kaikkien hävinneiden rahat.<br />
Jos pelaat, pelaat loppuun asti. Se, miten 'loppu' voidaan määritellä, riippuu aivan siitä, kuinka onnekas tai epäonnekas satut sillä kertaa olemaan.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-wrClvW2AoTk/V1RLxI7gd0I/AAAAAAAAD78/q1JEdHzt2FIh_vRlu_710N-ccIR-0HutwCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-wrClvW2AoTk/V1RLxI7gd0I/AAAAAAAAD78/q1JEdHzt2FIh_vRlu_710N-ccIR-0HutwCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>As my life flashes before my eyes</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I'm wondering will I, ever see another sunrise?</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>So many won't get the chance to say goodbye</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>But it's too late to think of the value of my life</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>And you can see my heart, beating,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Oh you can see it through my chest</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I'm terrified but I'm not leaving, no!</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I know that I must pass this test</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>So just pull the trigger . . .</i></div>
<br />
Olen pelannut tätä aiemminkin. Olen selvinnyt voittajana.<br />
Mutta se on ollut pelkkää tuuria.<br />
Koko peli on pelkkää tuuria.<br />
Siksi olen jollain tasolla kauhuissani joka kerta, kun vedän liipaisimesta.<br />
<div>
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-3SI4vM3ev7M/V1RLxpAG2xI/AAAAAAAAD8E/MsNKk-CFnDQlQgm5lrbfMXkV_MLvOg9AACLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-3SI4vM3ev7M/V1RLxpAG2xI/AAAAAAAAD8E/MsNKk-CFnDQlQgm5lrbfMXkV_MLvOg9AACLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Vain onnekkain selviää.<br />
Muut putoavat pelistä pois yksi kerrallaan, eikä tämä peli tunne termiä 'uusintaottelu'.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-nbpto7SNUXg/V1RLuAVh2JI/AAAAAAAAD7I/P7vXeuUDNZcftnnPFNAFIPLEUA0sKHTOACLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-nbpto7SNUXg/V1RLuAVh2JI/AAAAAAAAD7I/P7vXeuUDNZcftnnPFNAFIPLEUA0sKHTOACLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Silloin vain jatketaan peliä.<br />
<br />
<br />
***<br />
<br />
Tälläinen random inspiraationpätkä ilman päätä tai häntää. En yleensä tykkää kirjoittaa mitään hirveän raakaa, mutta no, nyt kirjoitin. Tai ei tääkään nyt välttämättä kovin raakaa ole, mutta tajuatte varmaan pointin, jos vertaatte mun muihin tarinoihin ja teksteihin :D<br />
<br />
Paria istumisposea lukuunottamatta tein kaikki poset tähän juttuun itse (=kaikki, joissa sim piteli asetta + viimeinen kuolemapose). Voin jossain kohtaa yrittää upata ne jonnekin ladattavaksi.<br />
<br />
<i>edit: nuo posenkuvatukset löytyy <a href="http://www.mediafire.com/download/pxoby7flb571aw4/a_nesa_russianroulette.package">täältä</a>, jos joku haluaa ne ladata.</i>Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-32663086008141318812016-06-03T17:11:00.000+03:002016-06-03T17:11:03.537+03:00L'appel du vide — 3. Deal<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-1ePlq_7y-W8/V1GLoMq7WkI/AAAAAAAAD4o/2BfpHpHLkzE9MELOMxq9_jfGvOKI88EagCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-1ePlq_7y-W8/V1GLoMq7WkI/AAAAAAAAD4o/2BfpHpHLkzE9MELOMxq9_jfGvOKI88EagCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Note to self: <i>Anthony on painavampi, kuin miltä näyttää.</i><br />
En edes tiedä, miten ihmeessä olin selvinnyt matkasta yksin — minunkaltaiselleni puolitoista kilometriä samalla 60—70-kiloista, tajutonta poikaa raahaten olisi normaalioloissa ollut ehkä liikaa, aivan liikaa. En edes harrastanut mitään urheilua, joten en fyysisesti ollut missään superkunnossa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin kotitalolleni asti. Varmaankin tieto siitä, ettei minulla ollut hirveästi vaihtoehtoja onnistui patistamaan minua aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Adrenaliinipiikki oli iskenyt ja vähentänyt uupumisen tunnetta.<br />
Laskin Anthonyn varovasti maahan ja otin puhelimeni taskusta. En saisi vietyä Anthonya kotiini äidin ja isän huomaamatta, ellen saisi hiukan apua.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-u6ea-Teby3E/V1GLtduAyzI/AAAAAAAAD5w/D_JwYT1HmlYimBEitfm5IA8pw_mQg7jFACLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="358" src="https://4.bp.blogspot.com/-u6ea-Teby3E/V1GLtduAyzI/AAAAAAAAD5w/D_JwYT1HmlYimBEitfm5IA8pw_mQg7jFACLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Puhelin tuuttasi kahdesti. Sitten linjan toisesta päästä kuului pikkutytön ääni.<br />
— Noah! Missä sinä-<br />
— Shh! Mary, kuuntele. Tarvitsen todella kipeästi apuasi, keskeytin pikkusiskoni.<br />
— Missä asiassa? Kello on kohta 10, ja äiti on ihan kamalan vihainen ja huolissaan sinusta, Mary sanoi itsekin selvästi huolestuneen oloisena.<br />
— Öh… ystäväni… hän tarvitsee apua. Isommat pojat kiusasivat häntä, ja hän on nyt… hän nukkuu tosi sikeästi, ja-<br />
— Noah, tiedän kyllä, mitä on tajuttomuus.<br />
— Aa, okei, no hyvä. Hei, mitä jos tulisit vain tänne? Niin, ettei äiti mielellään huomaisi.<br />
Hetken oli hiljaista. Mary selvästi epäröi.<br />
— O-okei, hän sanoi sitten ja sulki puhelimen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-B7FdFWPdIm0/V1GLuY026_I/AAAAAAAAD6A/lXdTHNx0V1IR1CBCB5dKJLx7uSZb3tkgACLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-B7FdFWPdIm0/V1GLuY026_I/AAAAAAAAD6A/lXdTHNx0V1IR1CBCB5dKJLx7uSZb3tkgACLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ei mennyt kauaa, kun rappukäytävän ovi avautui, ja Mary käveli ulos.<br />
— Niin, missä siis tarvitset apua? tyttö kysyi tyynenä.<br />
Osoitin maassa makaavaa Anthonya.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-FaxUZw_Gwgg/V1GLvUIuaTI/AAAAAAAAD6I/jadNdM_08dQ72UCwXEhiV3Ruuj6CNctAQCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-FaxUZw_Gwgg/V1GLvUIuaTI/AAAAAAAAD6I/jadNdM_08dQ72UCwXEhiV3Ruuj6CNctAQCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Vai niin… miksi et soittanut hänen vanhemmilleen? Mary ihmetteli katsoen samalla Anthonya.<br />
— Hänellä ei ollut puhelinta, eikä minulla ole hänen vanhempiensa numeroita, selitin.<br />
— Hän on ystäväsi, etkä tiedä hänen vanhempiensa numeroita? siskoni kummasteli ja siirsi katseensa minuun.<br />
Huokaisin.<br />
— Me olemme kohta aikuisia, meidän maailmamme on hieman erilainen, naurahdin vaivaantuneesti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-cppST9wMA-k/V1GLwFdEpQI/AAAAAAAAD6Q/x9mpubzZL8YEJoMlEN1dMUwO9qJmoZ5BACLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-cppST9wMA-k/V1GLwFdEpQI/AAAAAAAAD6Q/x9mpubzZL8YEJoMlEN1dMUwO9qJmoZ5BACLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mary kohautti olkapäitään.<br />
— Miten minä sitten voin auttaa? hän kysyi.<br />
— Minun pitää saada Anthony kuljetettua huoneeseemme, mutta en pysty siihen yksin. Sinun täytyy vain hiukan hämätä äitiä ja isää niin, että he eivät kiinnitä minuun huomiota. Mene vaikka puhumaan heille jotain, ja ohjaa huomio muualle, selitin Marylle.<br />
— Entä jos he kysyvät, missä olet? Mary esitti jatkokysymyksen. Pystyin näkemään pelon hiipivän pienemmän kasvoille.<br />
— Sitten sanot vain, että olin väsynyt ja menin suoraan nukkumaan, ehdotin. Väri pakeni siskoni kasvoilta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6DslUuygJ7I/V1GLwrj6AhI/AAAAAAAAD6Y/Whu2m_v8D_UEZ76l0qs5BZBPC-YxYpafACLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-6DslUuygJ7I/V1GLwrj6AhI/AAAAAAAAD6Y/Whu2m_v8D_UEZ76l0qs5BZBPC-YxYpafACLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tyttö ei selvästi pitänyt tästä, ei yhtään. Mary oli kuin peura ajovaloissa. Hän ei selvästi olisi mistään hinnasta halunnut olla tässä mukana millään lailla. Hän näytti niin kauhistuneelta, että minun kävi häntä sääliksi. Hän ei ollut ikinä aiemmin rikkonut mitään vanhempiemme määräyksiä tai ollut millään lailla kuriton. Ehkä siksi hän olikin heidän lempilapsensa.<br />
— Mutta sehän on valehtelua! Se on synti! Tästä ei seuraa mitään muuta kuin hankaluuksia! Mary sanoi hätääntyneenä.<br />
— Tiedän, mutta vain yhdellä pienellä valheella voimme pelastaa ehkä jopa Anthonyn hengen, yritin vakuuttaa kauhistunutta pikkusiskoani. — Eikä se ole kuitenkin hyvä asia?<br />
Nyt tuon suupielet kääntyivät alaspäin.<br />
— Mutta en minä halua valehdella äidille, hän suuttuisi ihan kamalasti! Eikä valehtelu ole oikein, äidin mukaan se on pahinta mitä voi vain tehdä. En ole ikinä valehdellut äidille enkä isälle, Mary puhui hiljaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-lnUF1RhScXc/V1GLxRg5vxI/AAAAAAAAD6g/0eXAS6ZoVjUhW-h3rVxLn9cmTf3NrEsOQCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-lnUF1RhScXc/V1GLxRg5vxI/AAAAAAAAD6g/0eXAS6ZoVjUhW-h3rVxLn9cmTf3NrEsOQCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Tiedän, että tämä tuntuu kamalalta. En minäkään haluaisi valehdella, en todellakaan. Mutta meillä ei ole vaihtoehtoja, äiti ei varmasti suostuisi tietoisesti ottamaan Anthonya meille, emmekä voi jättää häntä uloskaan, selitin kärsivällisesti. Mary oli hiljaa ja katseli varpaitaan.<br />
— Kukaan ei kärsi tästä, tämä ei ole varsinaisesti edes valehtelua. Kierrämme vain totuutta hiukan, jatkoin.<br />
— Se on syntiä…, Mary mutisi ja nosti pelokkaan katseensa.<br />
— Ole kiltti, anelin. — Vain tämän yhden kerran. Tämän jälkeen ei enää yhtään valheita. Sovitaanko näin?<br />
Pienen epäröinnin jälkeen sain vastauksen.<br />
— Okei, tämän yhden ja ainoan kerran.<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-CjxRyPBnet8/V1GLyCoXfWI/AAAAAAAAD6o/hr71ph1oZDMQFfUbZVrcZiuVX7n3I7_DgCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-CjxRyPBnet8/V1GLyCoXfWI/AAAAAAAAD6o/hr71ph1oZDMQFfUbZVrcZiuVX7n3I7_DgCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
9. kerroksessa tunnelma oli kireämpi kuin aikoihin. Harvey Shepherd istui nahkapäällysteisessä nojatuolissa nojaten päätään kämmeneensä. Piikkikorkoiset sisäkengät kopisivat marmorilattiaa vasten, kun miehen ärtynyt ja passiivis-agressiivisuudesta kiehuva vaimo käveli edestakaisin olohuoneessa.<br />
— Missä piru vie se poika viipyy? Kotiintuloaika oli kirjaimellisesti kolme tuntia sitten! Judy kihisi kiukusta nojaten samalla seinään ja tuijottaen ikkunasta ulos kaupungin valoihin. Harvey huokaisi.<br />
— Judy, rauhoitu. Tässä ei ole mitään syytä heittäytyä tuolle linjalle. Noah ei ole mikään hulttio, ei ole koskaan ollutkaan. Poika on luultavasti vain jäänyt kouluun tekemään ylitöitä tai-<br />
— Ylitöitä? Ylitöitä, sinä sanot? Kello on 10, edes meidän lapsemme eivät tekisi näin myöhään asti koulutöitä, mieti nyt vähän! Ja missä ihmeessä Mary on?<br />
Silloin ovi kävi. Mary käveli olohuoneeseen, ja samaan aikaan Noah pujahti omaan huoneeseensa tajuton Anthony mukanaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-8kxE-FeTTa8/V1GLyvqjRSI/AAAAAAAAD6w/u6d6ii7N_V0GRNipA3DrLEG4pqnSwt4lACLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-8kxE-FeTTa8/V1GLyvqjRSI/AAAAAAAAD6w/u6d6ii7N_V0GRNipA3DrLEG4pqnSwt4lACLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Koska lastenhuone oli aivan ulko-oven tuntumassa eikä sinne päästäkseen tarvinnut kulkea olohuoneen poikki, tapahtuma jäi vanhemmilta huomaamatta. Mary tepasteli olohuoneeseen äitinsä luokse.<br />
— Mary, siinähän sinä olet. Osaatko kertoa minulle, missä isoveljesi on? Judy kysyi rauhoittaen äänensävyään reilusti. Eihän tyttö ollut tehnyt mitään väärää, eikä nainen halunnut huutaa turhaan.<br />
— Noah oli jäänyt tekemään ystävänsä kanssa koulutyötä, ja molmmat olivat unohtaneet tyystin ajan kulun. Noah tuli äsken kotiin ja on todella väsynyt, joten hän meni suoraan nukkumaan. Hän pyysi, että saisi nukkua rauhassa, Mary valehteli tuntien samalla todella pahaa oloa. Jos normaalisti jokin tietoisesti väärin tehty asia tuntui pistolta sydämessä, tämä oli Marylle vähintäänkin tykinkuula ammuttuna suoraan sieluun.<br />
Judy katsoi tytärtään hetken ajan epäilevästi, mutta päätti sitten uskoa selityksen. Marysta tuntui kamalalta valehdella äidille, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Hän oli luvannut isoveljelle pitävänsä salaisuuden.<br />
— Ai niin, opin tänään pianotunnilla viimein soittamaan sen uuden kappaleen puhtaasti. Haluatko kuulla? Mary jatkoi. Tämä olisi se harhautus, joka veisi äidin huomion pois isoveljestä ja hänen tekemisistään.<br />
— Anna mennä vain, odotan innolla, äiti vastasi ja hymyili.<br />
Mary istuutui flyygelin ääreen, hengitti syvään ja alkoi soittaa.<br />
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=EPrKqbctx8U">Musiikkia! > Click <</a></span><br />
<br />
***<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-V30-aP_jmt4/V1GLoDRsGNI/AAAAAAAAD4k/l246YadZTYQ2e_mfkIoqN0eRwMNP2B0oQCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-V30-aP_jmt4/V1GLoDRsGNI/AAAAAAAAD4k/l246YadZTYQ2e_mfkIoqN0eRwMNP2B0oQCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kannoin vanhempieni huomaamatta Anthonyn minun ja Maryn huoneeseen. Laskin tajuttoman pojan varovasti omalle sängylleni. Vaikka en pitänytkään tuosta yhtään, en silti halunnut hänen kärsivän turhaan. Siksi olin varovainen, etten vahingossakaan satuttaisi häntä.<br />
Haavat piti puhdistaa, etteivät ne tulehtuisi. Maryn soitto peitti alleen askeleeni, kun kävin hakemassa kylpyhuoneen lääkekaapista haavanpuhdistusainetta, laastareita, pyyhkeitä ja kaikkea, mitä ajattelin tarvitsevani.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZtUCUaj-SVo/V1GLnz99WlI/AAAAAAAAD4c/Z3ky__KyUXQpVw80kavtlYsLbXNLhZd1wCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZtUCUaj-SVo/V1GLnz99WlI/AAAAAAAAD4c/Z3ky__KyUXQpVw80kavtlYsLbXNLhZd1wCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Laskin tarvikkeet yöpöydälle, istuin sängylleni ja otin varovasti Anthonyn pään ja ylävartalon syliini. Kannattelin vasemmalla kädelläni pojan kaulaa ja niskaa, ja toisella kädelläni aloin puhdistaa tuon ruhjeita. Pyyhin nenästä vuotavan veren pois ja puhdistin nenänvarressa ja silmäkulmassa olevat ruhjeet desinfiointiaineella. Anthony sai kiittää onneaan siitä, että oli tajuton, aine oli nimittäin erittäin tehokasta, ja siinä samalla myös äärimmäisen kirvelevää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-7FJGGQ7zdZI/V1GLpCMxRSI/AAAAAAAAD4w/cQvOTsyjRHM3ap4Z57d2y3WGxNRjRAtlACLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-7FJGGQ7zdZI/V1GLpCMxRSI/AAAAAAAAD4w/cQvOTsyjRHM3ap4Z57d2y3WGxNRjRAtlACLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kun ylimääräinen veri oli poissa, näin, että Anthonylla oli mustan silmän lisäksi monta haaleampaa mustelmaa ympäri kasvoja. Laastari koristi tuon nenänvartta, koska siihen tullut ruhje oli melko ilkeän näköinen ja minun arvioni mukaan tarvitsi laastaria.<br />
Anthony ei kuitenkaan kaikista kolhuista huolimatta näyttänyt edes kovin pahalta. Pojan kasvot näyttivät levollisilta, ja hänen hengityksensä oli tasaista. Hän ei näyttänyt siltä, että hänet oltiin juuri hakattu tajuttomaksi asti, hän näytti enemmänkin siltä, kuin nukkuisi. Pelkkää rauhallista unta, sellaista aivan normaalia ja tavallista, mitä hän nukkui joka ikinen yö kotonaan, omassa sängyssään.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Q7vodLU6erU/V1GLqah361I/AAAAAAAAD44/2uNxsJqO-W4a_NKd2jn8fw0xQzG3yKnsgCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-Q7vodLU6erU/V1GLqah361I/AAAAAAAAD44/2uNxsJqO-W4a_NKd2jn8fw0xQzG3yKnsgCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Laskin Anthonyn kokonaan sängylleni ja hain vaatehuoneesta varapatjan, harmaan viltin ja kaksi tyynyä. Laitoin patjan vähän matkan päähän omasta sängystäni, asettelin tyynyt ja laskin Anthonyn nukkumaan patjalle niin, että tyynyt tukivat pojan päätä ja niskaa. Peittelin tuon viltillä ja naurahdin hiljaa itsekseni. Mistä lähtien minusta oli tullut tälläinen kanaemo?<br />
Anthony luultavasti heräisi aamuun mennessä. Tajusin vasta nyt, että minua itseänikin väsytti kamalasti. Päätin mennä nukkumaan. Jos Anthony heräisi ennen minua ja tarvitsisi jotain, hän luultavasi osaisi kyllä herättää minut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ccumGw_GZ3s/V1GLqtLUGvI/AAAAAAAAD5A/O6N1v3B1IvYgYSq7NK7iWQHwj8JC3vvXACLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-ccumGw_GZ3s/V1GLqtLUGvI/AAAAAAAAD5A/O6N1v3B1IvYgYSq7NK7iWQHwj8JC3vvXACLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Katselin hetken aikaa levollisen näköistä poikaa. Mietin kuumeisesti, olinko nyt tehnyt kaiken voitavani, oliko tuolla jokin asia vielä huonosti, tarvitsiko hän vielä jotain. Äkkäsin, etten ollut tajunnut riisua Anthonylta kenkiä, joten tein niin. Jätin kengät patjan viereen. Hänen olisi luultavasti mukavampi herätä ilman, että kengät puristaisivat hänen jalkojaan.<br />
Pysähdyin hetkeksi. Miksi ihmeessä hössötin tällä tavalla? En normaalisti tehnyt mitään tälläistä, miksi siis nyt? Anthony pärjäisi kyllä, ei hänen eloonjääntinsä riippunut siitä, olivatko niskaa tukevat tyynyt prikulleen optimaalisessa asennossa.<br />
Toisaalta jostain syystä en halunnut, että Anthonylle tapahtuisi mitään pahaa. Ajatus siitä, että tuo joutuisi kärsimään vielä enemmän, tuntui pahalta. Pahalta tuntui myös tieto siitä, että olin valehdellut äidille, rikkonut täysin tietoisesti ja häpeilemättä tämän käskyjä, ja vielä vetänyt Maryn mukaan tähän vyyhtiin. Mitä, jos äiti saisi tietää? Miten Anthonyn sitten kävisi?<br />
Hetkinen… mitä hittoa oikein ajattelin? Anthony oli vain yksi ihminen muiden joukossa. Hänessä ei ollut mitään ihmeellistä tai merkityksellistä, vain yksi muiden joukossa. Miksi oikein hössötin?<br />
Ajatukset sekoittivat päätäni, joten päätin mennä suosiolla nukkumaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-VFJ27MSFEUE/V1GLq_Qsx-I/AAAAAAAAD5I/MM2oXSBYUBoaIq5HCAaJqpQQBwQ1Qe_zwCLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-VFJ27MSFEUE/V1GLq_Qsx-I/AAAAAAAAD5I/MM2oXSBYUBoaIq5HCAaJqpQQBwQ1Qe_zwCLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Riisuin päällysvaatteeni, viikkasin ne sängyn jalkopäähän ja kömmin peiton alle.<br />
— Hyvää yötä, Anthony, kuiskasin hiljaa ennen kuin suljin silmäni.<br />
Marykin saapui pian huoneeseen ja meni itsekin nukkumaan. Hän pyöri sängyssään pitkän aikaa eikä selvästi meinannut saada unta. Täysin ymmärrettävää, eihän valehtelu ollut Raamatun moraalikäsityksen mukaan oikein. Entäpä sitten omille vanhemmille valehtelu? Olin kuitenkin ylpeä siskostani, joka uskalsi tämän kerran uhmata sääntöjä ja kieltoja saavuttaakseen jotain paljon arvokkaampaa.<br />
<br />
***<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-wfi_M-tipYk/V1GLrUacm_I/AAAAAAAAD5Q/PHsJHoS5Ht41fdLg7ugTC-MKhp1kFNpHwCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-wfi_M-tipYk/V1GLrUacm_I/AAAAAAAAD5Q/PHsJHoS5Ht41fdLg7ugTC-MKhp1kFNpHwCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kello näytti viittä. Mary Shepherd ei ollut saanut unta, koska jo järjettömäksi kasautunut, omantunnon ylitsepursuava taakka esti nukkumisen täysin. Silmät punaisina hän hiipi vanhempiensa makuuhuoneeseen. Sekä äiti että isä nukkuivat.<br />
— Äiti? tyttö sanahti arasti.<br />
Pian Judyn puolella sänkyä alkoi näkyä liikettä, ja nainen nousi istumaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-qwOWccZYDao/V1GLrmwSmYI/AAAAAAAAD5Y/I4t-zXLQBqktjvVgjewEKTgc8-b0xxzkQCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-qwOWccZYDao/V1GLrmwSmYI/AAAAAAAAD5Y/I4t-zXLQBqktjvVgjewEKTgc8-b0xxzkQCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Kerro, lapseni, Judy sanoi unisen kuuloisena.<br />
Hän katsoi sitten tytärtään, jonka silmät punoittivat.<br />
— Mary, oletko sinä itkenyt? nainen kysyi sitten hämmentyneen kuuloisena.<br />
Mary katsoi jalkoihinsa, jolloin Judy nousi ylös sängystä ja käveli tyttärensä luokse.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-CPiN6dejR9A/V1GLsYGIIWI/AAAAAAAAD5g/I_7cyolnC740dbxOVe-6MJs-L8w1jqDHACLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-CPiN6dejR9A/V1GLsYGIIWI/AAAAAAAAD5g/I_7cyolnC740dbxOVe-6MJs-L8w1jqDHACLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mary kietoi kätensä Judyn ympärille, mutta ei itkenyt. Itku ei kyllä ollut kaukana, mutta tyttö piti sen itsellään.<br />
— Mary, mikä on? Judy kysyi ja silitti kevyesti tytön selkää.<br />
— Äiti… onko valehteleminen paha asia? Mary niiskaisi. Judy mietti hetken, ja vastasi sitten:<br />
— Lähtökohtaisesti se on väärin tehty.<br />
— Joutuuko siitä Helvettiin? Mary esitti jatkokysymyksen.<br />
— Se riippuu tilanteesta. Jotkut joutuvat, jotkut eivät. Jos synnin tunnustaa ja sitä katuu, saa armon, eikä silloin joudu kiirastuleen. Miksi mietit tälläisiä asioita? Judy selitti.<br />
Mary irroitti otteensa äidistä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-FKLz6ncNRh0/V1GLssyQKLI/AAAAAAAAD5o/6wlBlbyn-3Mf0S___iyrLH2ZZ-80NYLLACLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-FKLz6ncNRh0/V1GLssyQKLI/AAAAAAAAD5o/6wlBlbyn-3Mf0S___iyrLH2ZZ-80NYLLACLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Minä olen valehdellut sinulle, tyttö sanoi arasti. Tämän äänestä kuuli, että hän purskahtaisi itkuun hetkenä minä hyvänsä.<br />
Judy näytti järkyttyneeltä.<br />
— Noahin ystävä oli pahassa pulassa, ja hänen piti päästä tänne täksi yöksi. Autoin Noahia harhauttamalla sinua ja isää niin, että ette huomanneet heitä. He nukkuvat nyt meidän huoneessamme, ja Noahin ystävä varmasti lähtee heti aamulla, Mary kertoi vapisten kuin haavanlehti. Pienen tytön oikeudentaju ja moraalikäsitys eivät yksinkertaisesti kestäneet vanhemmille valehtelua, eikä hän voinut tälle mitään.<br />
Judy katsoi tytärtään järkyttyneenä. Hän käänsi sitten katseensa ovelle päin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-5cq3cNVvCvU/V1GLt0nqLwI/AAAAAAAAD54/15KQahmKnHIjXQ-HbLPt80vF1B9zbLkxACLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-5cq3cNVvCvU/V1GLt0nqLwI/AAAAAAAAD54/15KQahmKnHIjXQ-HbLPt80vF1B9zbLkxACLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
— Vai että näin on asia...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
TAN TAN TAA</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pahoittelen ajoittain vähän hassuja kuvakulmia. Poset eivät ole ystäviäni, vielä vähemmän simien omat eleet, joten yritin parhaani mukaan peittää kaikkia perseilyjä.</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-82583288046616029672016-05-30T17:17:00.001+03:002016-05-30T17:17:11.500+03:00L'appel du vide — 2. Pride<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-oiWXTraECms/V0xElmNIxoI/AAAAAAAAD2Q/kHsSJmW6phc-OTBgX3IauvQw2YRbL2F8ACLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-oiWXTraECms/V0xElmNIxoI/AAAAAAAAD2Q/kHsSJmW6phc-OTBgX3IauvQw2YRbL2F8ACLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Mitä pitää tehdä? Anthony kysyi siirryttyään istumaan viereeni. Vaistomaisesti siirsin tuoliani kauemmas. Tupakan kitkerä haju ällötti minua todella, ja mitä kauemmas pääsisin hivuttautumaan, sitä parempi minun kannaltani.<br />
— Kuuntelitko edes ohjeita? kysyin epäilevästi. Olisi ihme, jos tuo edes tietäisi, missä projektissa oli kyse, vaikka se oli monta kertaa koko luokalle selitetty.<br />
— En, poika vastasi suoraan. — En ollut paikalla tehtävänannon aikana.<br />
Huokaisin raskaasti. — Tämä on se kolmoskurssin pahamaineinen parityönä tehtävä esitelmä. Meidän aiheenamme on näköaistin solutason mekanismit. Lue vihostasi muistiinpanot vaikka näin ensiksi, sanoin Anthonylle kärsivällisesti.<br />
— Ei minulla ole muistiinpanoja.<br />
Aloin jo nähdä punaista, mutta purin silti hammasta. Tästä työstä tulisi katastrofi, eikä asiaa ainakaan auttaisi se, että alkaisin nyt hiileämään pää punaisena.<br />
— Idiootti…, tuhahdin itsekseni. — No, kirjoita sitten sellaiset.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-W8jIyTwcW8o/V0xEqvwbc9I/AAAAAAAAD20/XiyXPN9xEp4p7NDFtaQ7u4fLvHe1n1tRwCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-W8jIyTwcW8o/V0xEqvwbc9I/AAAAAAAAD20/XiyXPN9xEp4p7NDFtaQ7u4fLvHe1n1tRwCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony kohautti olkapäitään ja alkoi sitten etsimään kansiostaan näkösoluista kertovaa monistetta tehdäkseen muistiinpanoja. Kirjan avaaminen oli selvästi liian vaikeaa. Jatkoin itse omien muistiinpanojeni tekemistä. Ne olivat melko aikaisessa vaiheessa. Tässä tulisi menemään aikaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-PvilL01o9wI/V0xEsuwxSTI/AAAAAAAAD3E/hNcVzbwHApwPk3zmN9MQJ36N_ed9xswegCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-PvilL01o9wI/V0xEsuwxSTI/AAAAAAAAD3E/hNcVzbwHApwPk3zmN9MQJ36N_ed9xswegCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Kuule, saanko kysyä yhtä asiaa? Anthony kysyi yhtäkkiä.<br />
— Kysy vain, vastasin tuolle lyhyesti ja lopetin kirjoittamisen hetkeksi nostamatta kuitenkaan katsettani vihosta.<br />
— Tämä on vain yksi typerä koulutyö muiden joukossa, mutta sinulle tämä näyttää olevan suunnilleen elämän ja kuoleman suuruinen kysymys. Ihan kuin jätkällä ei olisi mitään muuta elämää. Miksi otat tämän niin tosissasi? Eihän nyt huonoihin arvosanoihin kukaan sentään kuole.<br />
Ärsyynnyin pojan utelusta, otin kynän takaisin käteeni ja jatkoin muistiinpanojen kirjoittamista.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-8Ad1mOX-AV8/V0xEtUfJjzI/AAAAAAAAD3I/OjoWZkbpzyIr4CH1v35pTZmMY8yEi1v_gCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-8Ad1mOX-AV8/V0xEtUfJjzI/AAAAAAAAD3I/OjoWZkbpzyIr4CH1v35pTZmMY8yEi1v_gCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Satun vain ottamaan koulunkäyntini vakavasti. Sen enempää sinun ei tarvitse tietää, et mitä todennäköisimmin ymmärtäisi asiasta yhtään mitään.<br />
Anthony kohautti olkapäitään ja jatkoi kansionsa selaamista. Vähän ajan päästä hän viimein löysi etsimänsä monisteen ja alkoi kirjoittaa siitä muistiinpanoja käsialalla, joka muistutti enemmän harakanvarpaita kuin kirjaimia. En jaksanut alkaa motkottaa huonosta käsialasta. Oli kuitenkin edistystä, että poika vaivautui tekemään edes jotain työn eteen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-VI50RfElMWA/V0xEutEoH1I/AAAAAAAAD3M/H3q29UACv1UX8ntupfkbA8_tbmJwHUk2wCLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-VI50RfElMWA/V0xEutEoH1I/AAAAAAAAD3M/H3q29UACv1UX8ntupfkbA8_tbmJwHUk2wCLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Pieneltä ikuisuudelta tuntuneen oppitunnin päätteeksi kello soi merkiksi oppilaille häipyä ulos luokasta. Kaikki muut keräsivät tavaransa ja laahustivat ovesta ulos. Minä jäin vielä hetkeksi. En halunnut riskeerata koko kurssin arvosanaa sen takia, että typerää Anthonya ei selvästi kiinnostanut koko työ pätkän vertaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-YTRzYOq4bEw/V0xEukcn1NI/AAAAAAAAD3Q/KsgmEw58Z9QQS8apSCWUqL0A9tyAg3E7QCLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-YTRzYOq4bEw/V0xEukcn1NI/AAAAAAAAD3Q/KsgmEw58Z9QQS8apSCWUqL0A9tyAg3E7QCLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kävelin rouva Kuechlerin pöydän luo. Opettajaparka näytti melko kärsivältä. En olisi halunnut häiritä häntä enää yhtään enempää, mutta minun oli pakko.<br />
— Rouva Kuechler, aloitin.<br />
— Kerro, Noah, nainen vastasi katsoen yhä tietokoneensa näyttöä.<br />
— Tiedän, että tämä on nyt melkoista vekslaamista, mutta olisiko pareja vielä mahdollista vaihtaa? kysyin arasti peläten hieman toisen reaktiota.<br />
Opettaja huokaisi raskaasti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-p_gpMyX1mgo/V0xEvDldeZI/AAAAAAAAD3U/3cedAVVen848zSvqYHVq-ubFwGIeUS9BwCLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-p_gpMyX1mgo/V0xEvDldeZI/AAAAAAAAD3U/3cedAVVen848zSvqYHVq-ubFwGIeUS9BwCLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Noah, tiedän, ettet ole mielissäsi tilanteesta. Tähtäät hyvään numeroon tästä kurssista, etkä halua minkään asian seisovan sinun ja kymppisi välissä. Olenko oikeassa? Kuechler kysyi.<br />
Nyökkäsin.<br />
— Oppilaat eivät ehkä huomaa tälläisiä asioita, mutta näen, että Anthonyssa on potentiaalia. Paljon. Hän on fiksu poika, mutta ei valitettavasti käytä älyään ja luovuuttaan ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos onnistutte tekemään yhteistyötä ja olette molemmat motivoituneita tähän projektiin, se kymppi saattaa olla jopa mahdollinen. Teidän molempien on vain kanavoitava älykkyytenne oikeisiin asioihin. Joten te kaksi pysytte parina, nainen selitti kärsivällisesti.<br />
Olisin halunnut vielä inttää asiasta, mutta katsoin parhaaksi lopettaa. Rouva Kuechler oli selvästi valintansa tehnyt ja tuomionsa antanut, joten nyt vain kestettiin. Nielaisin.<br />
— Selvä. Hyvää päivänjatkoa, sanahdin vielä ja lähdin luokasta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-y670N7eiulY/V0xEwEA-MZI/AAAAAAAAD3Y/CjUeTGP2hI0VQZ3TMBhGWrEC5keNJHZMQCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-y670N7eiulY/V0xEwEA-MZI/AAAAAAAAD3Y/CjUeTGP2hI0VQZ3TMBhGWrEC5keNJHZMQCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Koulupäivä jatkui normaaliin tapaan, eikä matematiikan, kemian ja historian tunneilla tapahtunut mitään merkittävää tai maailmaa mullistavaa. Kun ruokatunnin päätyttyä kello soi, koko luokka siirtyi äidinkielen luokan eteen vain tajutakseen, että opettaja oli poissa, eikä ollut hommannut itselleen sijaista. Luokan oveen oli kiinnitetty To do-tyyppinen lista päivän jokaisen tunnin tehtävistä, jotka piti suorittaa itsenäisenä opiskeluna.<br />
— Tässä se on. 12D, 12.30—14.00. Saatte lisäaikaa kirjoitelmiinne, palauttakaa ne seuraavalla tunnilla. Lukekaa kirjasta sivut 56-70 ja tehkää kappaleesta muistiinpanot, luin paperista ääneen muille.<br />
Pian muuten hiljaisen käytävän täytti iloinen puheensorina. Muut olivat ilmeisesti mielissään siitä, että heidän mielestään kuolettavan tylsä äidinkielen tunti oli peruttu.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-0UgbP_aGlZE/V0xEwfAyl6I/AAAAAAAAD3c/GPWThOJ-BjA-YFlRuzFP2Rdh3L5eka0zgCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-0UgbP_aGlZE/V0xEwfAyl6I/AAAAAAAAD3c/GPWThOJ-BjA-YFlRuzFP2Rdh3L5eka0zgCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Minun olisi luultavasti pitänyt ilmoittaa asiasta äidille. Hän ei pitänyt ollenkaan siitä, että häneltä pimitettiin tietoja, edes vähäisiä. Jostain syystä en kuitenkaan jaksanut välittää, vaan lähdin kävelemään kotiin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-uggFBOeTn-4/V0xElZ3YKGI/AAAAAAAAD2M/Io_oDt1ibbYkG0bepTDDASybaGFat6kdACLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-uggFBOeTn-4/V0xElZ3YKGI/AAAAAAAAD2M/Io_oDt1ibbYkG0bepTDDASybaGFat6kdACLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ei autoa, ei painostavaa hiljaisuutta, ei äidin valvovaa silmää. Oli vain minä, kävelemässä koulusta kotiin. Yksin, ilman kenenkään valvontaa.<br />
Jos äiti saisi tietää, siitä ei seuraisi mitään hyvää. Minulle ja Marylle oltiin aina jankutettu siitä, että lasten on vaarallista kulkea yksin kaupungilla mihin tahansa kellonaikaan, ja siksi aina piti liikkua joko koulubussilla tai vaihtoehtoisesti vanhempien kyydillä. Nyt en jaksanut välittää säännöistä. Kello oli muutenkin vasta hiukan yli puolenpäivän, eikä kaupungissa liikkunut minun lisäkseni juuri ketään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-_a-fMhTH64w/V0xEk-LEJEI/AAAAAAAAD2I/P4YBrUDqqR4-o26z09whdGf9Qmfo5zdKgCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-_a-fMhTH64w/V0xEk-LEJEI/AAAAAAAAD2I/P4YBrUDqqR4-o26z09whdGf9Qmfo5zdKgCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Saavuin lyhyen kävelymatkan jälkeen kotiin ja avasin ulko-oven.<br />
— Moi, olen kotona, huusin tyhjään asuntoon. Vastausta ei kuulunut. Kukaan ei siis ollut vielä kotona. Se oli oikeastaan ollut odotettavissakin.<br />
Otin kengät jaloistani ja kävelin olohuoneeseen. Yksi talon ehdottomista säännöistä oli se, ettei kengillä menty sisään. Ei ikinä, ei missään tilanteessa, ei edes vähäksi aikaa. Pahin hengenhätä kuten tulipalo saattoi olla poikkeus, muuten kengät jalassa kulkeminen etenkin olohuoneen vaalealla marmorilattialla oli ehdoton no-no. Äiti oli kerran saanut minut kiinni, kun olin juossut kengät jalassa asunnon poikki hakeakseni unohtuneen läksyvihkoni — tämä oli tapahtunut ollessani 10-vuotias, ja sain asiasta erittäin tiukan ja passiivis-agressiivisen saarnan. En halunnut enää samanlaista läksytystä, se oli ollut pikku-Noahille aika kova paikka.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-mcqM-oXvTjE/V0xEmMA-rnI/AAAAAAAAD2U/evGXFJcX2cogh5Y43JG5nigv1iqe0QKugCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-mcqM-oXvTjE/V0xEmMA-rnI/AAAAAAAAD2U/evGXFJcX2cogh5Y43JG5nigv1iqe0QKugCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Päästyäni olohuoneeseen otin kännykkäni esiin. Oli sanomattakin selvää, ettemme Anthonyn kanssa saisi esitelmäämme valmiiksi määräaikaan mennessä, jos työskentelisimme pelkästään oppitunneilla. Vaikka ajatus tuntui mielestäni vastenmieliseltä, minun oli pakko viettää aikaa pojan kanssa myös koulun ukopuolella. Etsin Anthonyn numeron luokkamme WhatsApp-ryhmästä ja kirjoitin viestin:<br />
<i>”Tule kuudelta kirjastoon, jatketaan sitä esitelmää. Paras muuten olla siellä, koska vaikka haluaisinkin tehdä työn yksin, tämä on silti parityö.”</i><br />
Lähetin viestin. Toivottavasti tuo luupää nyt tajuaisi ilmestyä kirjastoon ajoissa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-MvwRrzHz8Wc/V0xEndsODiI/AAAAAAAAD2c/KeKtJc9s8zIJKTCs6XDrd_L0PlB1yMNbQCLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-MvwRrzHz8Wc/V0xEndsODiI/AAAAAAAAD2c/KeKtJc9s8zIJKTCs6XDrd_L0PlB1yMNbQCLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Eipä tajunnut. Sovitusta ajasta oli kulunut jo puoli tuntia, mutta kaveria ei vain näkynyt.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-orUQb2Sj-CA/V0xEnHsR1sI/AAAAAAAAD2Y/njEi95DU4aAXaSb5peX9nSlCw7uV97p_gCLcB/s1600/14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-orUQb2Sj-CA/V0xEnHsR1sI/AAAAAAAAD2Y/njEi95DU4aAXaSb5peX9nSlCw7uV97p_gCLcB/s640/14.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Olin jo suunnilleen tekemässä lähtöä, kun herra viimein suvaitsi ilmestyä paikalle.<br />
— Sori, että olen myöhässä. Sain viestisi vasta äsken, Anthony totesi, käveli pöydän luokse ja istui vieressäni olevaan tuoliin.<br />
— Niin, ihan varmasti, tuhahdin enemmänkin itselleni.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-LVbzw3OQFv8/V0xEnuOIbsI/AAAAAAAAD2g/-K9lOUo9WAQOmrc8k89sVK1wtjz6iv5lACLcB/s1600/15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-LVbzw3OQFv8/V0xEnuOIbsI/AAAAAAAAD2g/-K9lOUo9WAQOmrc8k89sVK1wtjz6iv5lACLcB/s640/15.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Läppärini oli mennyt lepotilaan, joten herätin sen ja näytin Anthonylle, mitä olin kirjoittanut.<br />
— Daamn, kuinka paljon tekstiä oikein aiot kirjoittaa? Anthony ihmetteli nähtyään työn siinä vaiheessa, missä se oli nyt. Huokaisin.<br />
— Tuo on vasta johdanto, ja sekin on pahasti kesken. ME kirjoitamme vielä paljon enemmän tekstiä, jotta työstä tulee hyvä, vastasin toiselle. Sain vastaukseksi hyvin raskaan ja epätoivoisen huokauksen.<br />
— Tuo oli varmaan vitsi… en minä osaa kirjoittaa! Okei, ihan sama, tehdään tämä sitten tuolla tavalla. Mitä minä teen? Anthony kysyi turhautuneisuutta äänessään.<br />
— Etsi vaikka hyllystä joku aiheeseen liittyvä kirja ja lue sieltä tietoja, joita voi käyttää esitelmässä, vastasin. Olin yllättynyt siitä, ettei poika nurissut asiasta tuon enempää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-wRcW5KvegH8/V0xEotp6KKI/AAAAAAAAD2k/t9sZqSC6lckMoOHaec6KfpyZ4Lyb6bDKQCLcB/s1600/16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-wRcW5KvegH8/V0xEotp6KKI/AAAAAAAAD2k/t9sZqSC6lckMoOHaec6KfpyZ4Lyb6bDKQCLcB/s640/16.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony kävi hakemassa hyllystä jonkun kirjan ja alkoi lukea sitä samalla, kun minä kirjoitin vielä johdantoa. Vilkaisin sivusilmällä, minkä kirjan Anthony oli valinnut. ”Ihmisen biologia puupäille, osa 6: Näköaisti”. Mieleni teki naurahtaa, mutta en tehnyt niin. Ei yhtään hassumpi valinta. Ainakin toinen edes yritti.<br />
Ehdimme rauhassa tehdä työtä hiukan alle tunnin ajan, kun työskentelynurkan ovelta kuului askelia. Kumpikaan ei nostanut katsettaan työstä, luultavasti tulija oli vain kirjastonhoitaja tai joku vastaava. Tai oikeastaan tulijat, askeleita oli nimittäin enemmän kuin yhdet.<br />
— Hei, Cleveland! Meillä jäi asiat vähän kesken sillä bilsantunnilla!<br />
Ei helvetin helvetti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-6LF0VU5oj8s/V0xEow9lEJI/AAAAAAAAD2o/GnnJmm0aaygGUHDqFp0enILorOGITL_vQCLcB/s1600/17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-6LF0VU5oj8s/V0xEow9lEJI/AAAAAAAAD2o/GnnJmm0aaygGUHDqFp0enILorOGITL_vQCLcB/s640/17.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Scott ja Jeffrey olivat ilmestyneet kirjastoon. Hieno homma, totta tosiaan! Pyöräytin silmiäni ja jatkoin kirjoittamista. Minä en tähän soppaan puuttuisi, asianomaiset saisivat selvittää tämän aivan itse.<br />
— Mitäpä, jos tunkisit sen kirjan nyt perseeseesi ja tulisit tuonne ulos selvittämään asiat niin kuin mies? Scott uhosi.<br />
— Hei jätkät oikeasti, kaksi yhtä vastaan. Oletteko totaalisen kunniattomia vellihousuja vai muuten vain vitun vajaita? Anthonyn ääni kysyi piikikkäästi.<br />
— Ainahan voit ottaa uuden poikaystäväsi mukaasi, silloin tilanne on ainakin näennäisesti tasapuolinen, ruskeatukkainen Jeffrey kuittasi. Loin pojalle katseen, joka olisi voinut hapattaa litran maitoa piimäksi yhdellä mulkaisulla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Ew2_VbnP7Sk/V0xEpoI4KDI/AAAAAAAAD2s/7iPYyO_vJt4fFXd-rUZY2AIPO63NhesKQCLcB/s1600/18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-Ew2_VbnP7Sk/V0xEpoI4KDI/AAAAAAAAD2s/7iPYyO_vJt4fFXd-rUZY2AIPO63NhesKQCLcB/s640/18.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Anthony nousi ylös ja käveli Scottin ja Jeffreyn luokse.<br />
— Älä provosoidu noin ala-arvoisesta käytöksestä, sanahdin Anthonylle kääntäen samalla katseeni takaisin näyttöön. Vaaleatukkainen ei kuunnellut.<br />
— Ensinnäkin, Noah ei ole poikaystäväni, kiitos vain, Anthony totesi vittuilevaan sävyyn.<br />
— Toisekseen, jos te kerran haluatte tapella, niin tapellaan sitten.<br />
Huokaisin. Idiootti. Idiootteja kaikki kolme.<br />
Kaikki kolme poistuivat kirjastosta, ja minä jäin vielä kirjoittamaan työtä. Omapa oli asiansa, joten saivat selvittää sen keskenään. Minä en ottaisi turpaani asian takia, joka ei edes kuulunut minulle.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-aCBhmRZ0raI/V0xEqADF9cI/AAAAAAAAD2w/5QxHpeXaxS8LbpBc8zFlrK0LDUaqcyYPwCLcB/s1600/19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-aCBhmRZ0raI/V0xEqADF9cI/AAAAAAAAD2w/5QxHpeXaxS8LbpBc8zFlrK0LDUaqcyYPwCLcB/s640/19.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Fakta oli, ettei minusta heikkoine voimineni olisi edes ollut mitään apua tilanteessa — Scott ja Jeffrey olisivat vain hakanneet minut ensimmäisenä. Toisaalta minua vähän pelotti Anthonyn puolesta, koska kaksi yhtä vastaan oli kieltämättä epäreilua, varsinkin, kun ne kaksi olivat ikäisikseen kunnon bodareita. Jos olisin itse ollut vahvempi, olisin mennyt väliin, mutta en ollut.<br />
En voinut tehdä asialle mitään.<br />
Päätin kirjoittaa työn johdantoa vielä vähän aikaa. Kuitenkin yllättävä kirjoitusinspiraatio iski, ja se vähä aika hiukan venyi. Tajusin ajan kulun vasta, kun kello näytti yhdeksää. Olinkin jäänyt kirjoittamaan työtä yli tunniksi. Olin reilusti myöhässä kotiintuloajastani, ja äiti ja isä luultavasti tappaisivat minut. Kirosin mielessäni itseäni ja typeryyttäni.<br />
Pakkasin tavarani ja lähdin kirjastosta. Luultavasti Anthonykin oli jo lähtenyt kotiinsa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ri4Ii3jtNzA/V0xErXhazRI/AAAAAAAAD24/Q_JAoU3GdzcJm4oUbGsyGtH8RP5RzwlzQCLcB/s1600/20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-ri4Ii3jtNzA/V0xErXhazRI/AAAAAAAAD24/Q_JAoU3GdzcJm4oUbGsyGtH8RP5RzwlzQCLcB/s640/20.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Miten väärässä olinkaan ollut.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-our0Ra4L0Vc/V0xEr0lIQEI/AAAAAAAAD28/UV4LOfBihBkjAQdZEcZz6u0NuSyHkJncwCLcB/s1600/21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-our0Ra4L0Vc/V0xEr0lIQEI/AAAAAAAAD28/UV4LOfBihBkjAQdZEcZz6u0NuSyHkJncwCLcB/s640/21.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Jätkä, herätys! Maa kutsuu, kuuleeko Anthony? yritin herättää katukivetykseen hakattua urpoa, joka makasi liikkumattomana eikä herännyt, vaikka ravistelin häntä ja toistin hänen nimeään. Anthonyn kasvojen vasen puoli oli veressä, joka oli peräisin nenästä. Silmät olivat jääneet puolittain auki, mikä sai hänet näyttämään siltä, kuin hänet olisi hakattu kuoliaaksi asti. Tähän siis jo alusta asti epäreilu tappelu oli päättynyt,<br />
Koetin kädelläni pojan pulssia, ja Luojan kiitos, hänen sydämensä löi. Hän myös hengitti, eli minun tulkintani mukaan välitöntä hengenvaaraa ei ollut. Kaveri ei kuitenkaan herännyt, eikä häntä voinut tähänkään jättää. En tiennyt, missä Anthony asui, eikä hänellä ollut puhelinta mukanaan niin, että olisin voinut soittaa hänen vanhemmilleen. Hätäkeskuksen apua en luultavasti tässä tilanteessa saisi, he käskisivät vain ottaa rauhallisesti ja seurata tilannetta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-qBKjAAjtI0k/V0xEsgbIvOI/AAAAAAAAD3A/F5ZNklKH7uYdc5nNkbdahpVQfG3KWiSNwCLcB/s1600/22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-qBKjAAjtI0k/V0xEsgbIvOI/AAAAAAAAD3A/F5ZNklKH7uYdc5nNkbdahpVQfG3KWiSNwCLcB/s640/22.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Silloin sain siihenastisen elämäni luultavasti typerimmän idean. Nostin Anthonyn istuvaan asentoon, heitin tuon toisen käden olkapääni yli ja aloin hyvin vaivalloisesti raahaamaan tätä eteenpäin. Ainoa mieleeni tuleva vaihtoehto oli majoittaa Anthony omaan kotiini täksi yöksi. Eihän häntä voinut uloskaan jättää, voisin saada syytteen heitteillejätöstä, ja sitä en halunnut, en todellakaan. Myös jokin moraalinen puoli minussa tunsi myötätuntoa tajuttomaksi hakattua, joskin ärsyttävää työpariani kohtaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Mutta miten saisin sneakailtua sisään talooni tajuton poika mukanani, kun olin jo valmiiksi myöhässä, ja äiti odottaisi kotona tyyliin pesäpallomailan kanssa?</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>Helvetti sinun kanssasi, Anthony Cleveland.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>***</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Alun perin mun piti tehdä kaksi osaa, mutta pistinkin kaiken yhteen osaan. Siksi vähän normaalia pidempi osa.</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-44723074378673585292016-05-18T17:07:00.002+03:002016-05-18T18:02:46.185+03:00L'appel du vide — 1. Do I have to?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Yob72P6Wgf4/VzxwONO29-I/AAAAAAAAD0s/Tq3z5iTLfZsjO7nlRJjpVLTZQa14mDu9gCLcB/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-Yob72P6Wgf4/VzxwONO29-I/AAAAAAAAD0s/Tq3z5iTLfZsjO7nlRJjpVLTZQa14mDu9gCLcB/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Lähtö on sitten tasan viiden minuutin kuluttua, jotta ehdin viedä teidät kouluun ajoissa.<br />
Äidin ääni oli kohtalaisen vakava ja epäsuoralla tavalla hoputtava. Hän on selvästi pannut merkille, etten syönyt murojani kovin innokkaasti, eikä mitä ilmeisimmin ollut asiasta mielissään.<br />
— Kyllä, äiti, pikkusiskoni sanoi lappaen samalla muroja suuhunsa hurjaa vauhtia. Hän halusi aina olla äidille mieliksi ja noudattaa tämän ohjeita ja määräyksiä niin täsmällisesti, kuin kahdeksanvuotiaalle oli mahdollista.<br />
— Mary, älä puhu ruoka suussa, se on paha tapa. Ja Noah, syö murosi.<br />
<br />
<a name='more'></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RzJo32Gi-Mg/VzxwQ1REAtI/AAAAAAAAD08/w3HbKf5lxuEqKvllQe3vPQPZv_tMuAHdgCLcB/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-RzJo32Gi-Mg/VzxwQ1REAtI/AAAAAAAAD08/w3HbKf5lxuEqKvllQe3vPQPZv_tMuAHdgCLcB/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Katsoin murolautasta inhoten. Minun ei todellakaan tekisi mieli syödä. Minulla oli aamuisin vain harvoin nälkä, ja vatsassani kiersi.<br />
— Kolme minuuttia. Kulta, syö nyt ne murot, tarvitset energiaa koulunkäyntiin. Katso, kuinka reippaasti Marykin syö, äiti yritti olla kannustava.<br />
— Minulla on hiukan huono olo, sanoin ponnettomasti nostamatta katsettani lautasestani.<br />
Äiti huokaisi raskaasti.<br />
— Älä väitä vastaan. Syö nopeasti edes osa, sekin auttaa jo paljon, äiti jatkoi vielä sinnikkäästi.<br />
Oli minun vuoroni huokaista raskaasti. Pakotin muutaman lusikallisen alas ja vein loput murot keittiöön biojäteastiaan. Pystyin miltei tuntemaan äidin paheksuvan katseen porautuvan selkänahkaani. Hän vihasi ruoan poisheittämistä.<br />
Judy Shepherd oli hyvin voimakastahtoinen nainen sekä ankara, mutta välittävä äiti. Perhe oli uran ohella hänen elämänsä tärkein tukipilari. Lasten kasvatus oli hänelle kuin projekti, jonka piti onnistua hyvin.<br />
Hyvin kasvatettu lapsi ei hyikytellyt ruoan kanssa tai heittänyt sitä roskiin.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RvEgb5NvcrI/VzxwRzUSkaI/AAAAAAAAD1A/hBh-TNcnMmQA_kw57KI2EeyfA6pBXik2gCLcB/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-RvEgb5NvcrI/VzxwRzUSkaI/AAAAAAAAD1A/hBh-TNcnMmQA_kw57KI2EeyfA6pBXik2gCLcB/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Kellon lyödessä täsmälleen kymmentä vaille kahdeksan lähdimme kotoa ja menimme istumaan autoon. Äiti oli luvannut heittää meidät kouluun, vaikka kävimme Maryn kanssa eri koulua. Pari ylimääräistä ajokilometriä eivät kuitenkaan haitanneet äitiä. Hän mieluummin vei meidät kouluun autolla, kuin olisi antanut meidän kävellä yksin kaupungilla. Hänen mukaansa lasten oli vaarallista kulkea yksin, ties mitä kummajaisia voisi tulla vastaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-zBzY5zjJoNE/VzxwSAS1JmI/AAAAAAAAD1E/oTh2p5LJ9i4HLlBpGtTl3dBcEsqF4pmPwCLcB/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-zBzY5zjJoNE/VzxwSAS1JmI/AAAAAAAAD1E/oTh2p5LJ9i4HLlBpGtTl3dBcEsqF4pmPwCLcB/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Mary selitti iloisena luokkansa projekteista ja siitä, miten hyviä arvosanoja oli taas kerännyt. Äiti kehui tyttöä vuolaasti. Vasta kolmannella luokalla, mutta silti terävämpi kuin kukaan koko perheestä. En itse viitsinyt mainita matematiikan kokeesta, josta olin saanut arvosanaksi 10-. Äiti nimittäin pettyisi, kun hänen 17-vuotias oli tyhmempi kuin lähes kymmenen vuotta nuorempi siskonsa.<br />
Liikennettä ei juurikaan ollut, ihme kyllä, joten ajomatka ei kestänyt kauaa. Äiti jätti ensin Maryn koulunsa pihaan, sitten minut hieman kauempana sijaitsevan lukion pihaan. Emme puhuneet sanaakaan matkan aikana.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-pmfRo0j8Lzg/VzxwSwpX5cI/AAAAAAAAD1I/Mqmd91zRetgfIDubo2p9OrSbuPQPxge-ACLcB/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-pmfRo0j8Lzg/VzxwSwpX5cI/AAAAAAAAD1I/Mqmd91zRetgfIDubo2p9OrSbuPQPxge-ACLcB/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Ensimmäinen tunti oli biologiaa. Rouva Kuechler oli opettajaksi ihan mukava, mutta ei koskaan päästänyt meitä helpolla. En ollut koskaan onnistunut saamaan häneltä täyttä kymppiä mistään työstä — aina oli löytynyt jotain viilattavaa.<br />
Luokassa oli saapuessani pari ihmistä, tarkemmin sanottuna Kevin Galloway ja Patrice Britt eturivissä, kumpikin erittäin fiksuja ja aikaansaavia oppilaita. Ehkä jopa samalla aallonpituudella kanssani. En tykännyt oikein kenestäkään luokkalaisestani, mutta Kevin ja Patrice olivat ehkä sieltä vähiten ärsyttävästä päästä.<br />
Vähitellen porukkaa alkoi valua tunnille. Jonkin aikaa luokassa oli melkoinen hälinä, joka keskeytyi rouva Kuechlerin merkistä.<br />
— No niin, ja sitten joka iikka hiljaa. Olemme täällä opiskelemassa, emme missään juorukerhossa, opettaja sanoi kovaan ääneen, jolloin kaikki hiljenivät. Kaikki tiesivät, ettei Kuechlerille ollut viisasta heittäytyä hankalaksi.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ZKykFA5xbXI/VzxwTrCBSNI/AAAAAAAAD1M/2Hhl3JVSgXwhJzsRTmiKVw5MW6e5sLuHACLcB/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-ZKykFA5xbXI/VzxwTrCBSNI/AAAAAAAAD1M/2Hhl3JVSgXwhJzsRTmiKVw5MW6e5sLuHACLcB/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Rouva Kuechler istui pöydällään jalat ristissä ja loi katseensa meihin.<br />
— Kuten viime kerralla olikin puhetta, aloitamme tänään niiden kuuluisien ihmisen biologian kolmoskurssin esitelmien tekemisen. Kaikki ovat varmasti kuulleet enemmän tai vähemmän kauhutarinoita juuri tästä työstä, mutta älkää säikähtäkö, ainakaan viime vuoden tuloksia huonommaksi ei yksinkertaisesti ole mahdollista vetää, nainen ilmoitti.<br />
Kaikki olivat kuitenkin enemmän tai vähemmän peloissaan työstä. Ihmisen biologian kolmannen kurssin esitelmä oli luultavasti kaikista mahdollisita projekteista se kaikista suurin arvosanojen murskaaja. Aiheeksi määrättiin aina jokin näköaistiin liittyvä asia. Viime vuoden opiskelijat olivat saaneet tehtävästä niin huonot keskiarvonumerot, että rouva Kuechler oli ollut monta viikkoa kuin sähikäinen.<br />
— Työ tehdään ensisijaisesti parityönä, mutta koska teitä on pariton määrä, muodostetaan yksi kolmen ryhmä. Olen arponut parit, ja kerron ne teille nyt. Kevin ja Sandra, aiheenanne värien aistiminen, Noah ja Patrice, aiheenanne näköaistin solutason mekanismit, ja kolmen ryhmänä Jeffrey, Scott ja Juliana, aiheenanne värinäön heikkoudet ja ongelmat.<br />
Silloin luokan oven kahva painui alas, ja ovi avautui.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-DRUDYlsOnsI/VzxwUQA-w1I/AAAAAAAAD1Q/JQGPEuFDsEsTSmaPxHhgQknN8WyKZez8ACLcB/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-DRUDYlsOnsI/VzxwUQA-w1I/AAAAAAAAD1Q/JQGPEuFDsEsTSmaPxHhgQknN8WyKZez8ACLcB/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
— Kas, herra Cleveland suvaitsi jopa saapua paikalle tällä kertaa, Kuechler totesi huvittuneena.<br />
Oli tosiaan ihme, että Anthony ”Ace” Cleveland ylipäätään ilmaantui millekään tunnille. Poika kohautti olkapäitään, virnisti ja meni sitten istumaan ainoalle vapaalle paikalle, joka minun harmikseni sattui olemaan vieressäni. Anthonyn istuessa viereeni nenääni tulvahti selvä tupakan haju. Irvistin huomaamattomasti ja siirsin tuoliani aavistuksen verran poispäin toisesta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-LuOK8YqfiMQ/VzxwU13k1JI/AAAAAAAAD1U/lKwKl3EDmhsCj_jC5Uips3mjtDiVvtqUQCLcB/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-LuOK8YqfiMQ/VzxwU13k1JI/AAAAAAAAD1U/lKwKl3EDmhsCj_jC5Uips3mjtDiVvtqUQCLcB/s640/8.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Rouva Kuechler nojasi kädellään pöytäänsä.<br />
— Okei, suunnitelmamuutos. Jeffrey ja Juliana ovat pari, aiheenanne värinäön heikkoudet ja ongelmat. Ja Scott ja Anthony ovat pari, aiheenanne on sitten vaikka silmän taittovirheet, nainen keksi selvästi lennosta.<br />
Scottin suunnalta kuului epätoivoista nurinaa.<br />
— Kysyttävää? Ei? Sitten vain töihin, opettaja käski.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-7hKxQxUQJvw/VzxwVeHuFJI/AAAAAAAAD1Y/7yGU3ombv2EyWa1W4FGIyLBJp2V29VCrgCLcB/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-7hKxQxUQJvw/VzxwVeHuFJI/AAAAAAAAD1Y/7yGU3ombv2EyWa1W4FGIyLBJp2V29VCrgCLcB/s640/9.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Opettaja lähti hetkeksi luokasta kopiohuoneeseen. Kaikki siirtyivät pariensa viereen, ja olin kiitollinen siitä, että pääsin pois oksettavan tuntuisen tupakanhajun vaikutusalueelta. Aloimme Patricen kanssa lukea kirjastamme kappaletta, jossa kerrottiin näköaistin solutason mekanismeista, ja otimme ylös muistiinpanoja. Onneksi olin saanut parikseni Patricen. Hän panosti koulunkäyntiinsä, ja kun me molemmat tekisimme niin hyvin kuin vain suinkin pystyisimme, esitelmästä ei ehkä tulisikaan täyttä katastrofia.<br />
Keskittymiseni kuitenkin herpaantui, kun viereisestä pöydästä alkoi kuulua kiistelyn ääniä.<br />
— Mitä, jos tekisitkin jotain etkä vain istuisi?<br />
— Paraskin puhuja, et itsekään tee yhtään mitään!<br />
— Ainakin teen tuhat kertaa paremmin kuin sinä!<br />
— Mitä on tuhat kertaa nolla?<br />
Muutkin huomasivat Anthonyn ja Scottin riidan. Scott syytti Anthonya laiskottelusta, mihin poika vastasi piikikkäillä kommenteilla. Scott oli herkästi provosoituvaa laatua, joten soppa oli valmis.<br />
— Turvat kiinni! ärähti takarivissä istuva, punatukkainen Sandra.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-3wcXGH6Ns7g/VzxwOI-dVFI/AAAAAAAAD0w/naWHed55_ck_ZLb9H2FVk8BD_iPq3X_5QCLcB/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-3wcXGH6Ns7g/VzxwOI-dVFI/AAAAAAAAD0w/naWHed55_ck_ZLb9H2FVk8BD_iPq3X_5QCLcB/s640/10.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Riitapukarit eivät
kuitenkaan välittäneet, vaan nousivat agressiivisen oloisina ylös
tuoleistaan.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
— Miksi minut
pakotettiin juuri sinun pariksesi tässä vitun projektissa?! Scott
ihmetteli ääneen hyvin provosoituneena Anthonyn kettuilusta.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
— Vitustako minä
tietäisin, en minä näitä pareja päättänyt, Anthony vänkäsi
vastaan.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
— Mikä sinun
ongelmasi oikein on?! Scott jatkoi.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 100%;">— Tällä hetkellä
eniten ehkä sinä, Anthony kuittasi. Scottin jo valmiiksi
naurettavan lyhyt pinna paloi loppuun sillä sekunnilla.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-FQzglN1-Jfs/VzxwN7UV3MI/AAAAAAAAD0o/BJsSJFum5YsMTFFsWCvO8ILcZA2j416DQCLcB/s1600/11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-FQzglN1-Jfs/VzxwN7UV3MI/AAAAAAAAD0o/BJsSJFum5YsMTFFsWCvO8ILcZA2j416DQCLcB/s640/11.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Scott astui askeleen lähemmäksi Anthonya rikkoen näin vaaleatukkaisen henkilökohtaista omaa tilaa. Tämä ärsytti Anthonya suuresti, ja terve itsesuojeluvaisto lensi ulos ikkunasta.<br />
— Haluatko tapella? Scott kysyi jäätävällä äänellä. Jokainen sivustaseuraaja tiesi, ettei Anthonyn nyt todellakaan kannattaisi provosoida Scottia enää yhtään enempää. Poika oli yksi koulun pahimmista riitapukareista, ja vielä paljon vahvempi kuin laihahkon olemuksen omaava Anthony. Nyt olisi siis hyvinkin kannattavaa pitää suu suosiolla kiinni.<br />
— Kisko lapaseen, urpo, Anthony miltei sylkäisi sanat päin Scottin naamaa.<br />
Scottille riitti. Hän ehti juuri kohottaa kätensä ensimmäiseen nyrkiniskuun, kun kuin tilauksesta luokan ovi aukeni, ja rouva Kuechler astui sisään.<br />
— Voi nyt herranjumala teidän kanssanne!!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-OmPR7rtNrb0/VzxwPzIF69I/AAAAAAAAD00/n8uiALVOR3QqvSdb_a5v9_2qqhV9eQikQCLcB/s1600/12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://2.bp.blogspot.com/-OmPR7rtNrb0/VzxwPzIF69I/AAAAAAAAD00/n8uiALVOR3QqvSdb_a5v9_2qqhV9eQikQCLcB/s640/12.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Opettaja heitti
juuri ottamansa kopiot käsistään, harppoi parilla askeleella
riitapukarien luokse ja asettui noiden väliin työntäen heidät
kauemmas toisistaan. Scott jähmettyi, mutta piti silti murhaavan
katseensa Anthonyssa, jonka koko olemus huokui halveksuntaa. Koko
luokka tajusi kääntää katseet takaisin kirjoihinsa, koska jos oli
yksi asia, jota rouva Kuechler vihasi enemmän kuin riidanhaastajia,
niin vieressä pällistelevää yleisöä.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
— Aivan
uskomatonta! Minä olen poissa viisi minuuttia, ja te kaksi sankaria
olette saman tien aloittamassa täällä nyrkkitappelua!
NYRKKITAPPELUA! Onko päässänne kenties aivojen paikalla
sahajauhoja?! Kuechler tivasi suuttuneen kuuloisena.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
— Tuo aloitti! Hän
se oli aloittamassa nyrkkitappelua, en minä! Anthony kommentoi.
Opettaja kuitenkin hiljensi pojan nostamalla etusormensa pystyyn tuon
edessä. Se tarkoitti Kuechlerin kielellä ”nyt jumalauta hiljaa”.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="line-height: 100%;">— Minua ei
kiinnosta pätkän vertaa, kuka tämän on aloittanut. Te molemmat
jatkoitte, joten kumpikaan ei saa minulta minkäännäköisiä
sympatiapisteitä! Käsittämätöntä, miten kohta lain mukaan
täysi-ikäiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat! nainen jatkoi raivoa tihkuvalla äänensävyllä.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-nD-Q7PhQPCk/VzxwP5aF-wI/AAAAAAAAD04/BqXKx9o-NXckJs6MNxXM35ovIdYUYIzCACLcB/s1600/13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-nD-Q7PhQPCk/VzxwP5aF-wI/AAAAAAAAD04/BqXKx9o-NXckJs6MNxXM35ovIdYUYIzCACLcB/s640/13.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Kun tilanne näytti rauhoittuneen hieman, rouva Kuechler nosti kämmenensä ohimoilleen.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
— Te mokomat aiheutatte minulle päänsärkyä tälläisillä tempauksilla, hän jupisi. Opettaja sulki silmänsä ja hengitti syvään.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
— Okei. Koska tämä pari ei selvästi toimi, ei auta muu kuin vaihtaa pareja. Scott tekee työn Patricen kanssa silmän taittovirheistä. Anthony taas menee Noahin pariksi, ja teidän aiheenne on näköaistin solutason mekanismit. Onko tämä nyt toimiva ratkaisu?</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Tajusin sekunnin viiveellä, mitä opettaja oli juuri sanonut. Joutuisin Anthonyn pariksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Sydämeni jätti lyönnin välistä.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>Hyvästi rauhallinen ja ystävällinen työpari.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>Hyvästi onnistunut esitelmä.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>Hyvästi ensimmäinen kymppi rouva Kuechlerin kursseilta.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>Hyvästi äidin hyväksyntä.</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i>***</i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<i><br /></i></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Joo moi. Lyhyt osa, mutta suunnilleen tämän pituisia nää luultavasti tulee oleman. Tai ei voi tietää. :D</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-295445694770039452.post-13413947672354059862016-03-30T17:56:00.001+03:002016-03-30T17:56:27.916+03:00L'appel du vide — prologi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-lGAD6KzdML4/VvvkbQpjyPI/AAAAAAAADwg/qwEZE86RVZAGp9QoT8wemhFH7k58JauAQ/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-lGAD6KzdML4/VvvkbQpjyPI/AAAAAAAADwg/qwEZE86RVZAGp9QoT8wemhFH7k58JauAQ/s640/1.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Rakkaus. Mitä se on?<br />
<i>”Syvä eroottinen kiintymys toiseen henkilöön. esim. Intohimoinen rakkaus. Onneton rakkaus. Rakkaus syttyy, sammuu, kuolee.”</i><br />
Sanakirjan määritelmä rakkaudesta on kovin yksinkertainen. Todellisuudessa rakkaus on niin paljon muutakin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a name='more'></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-TD8eQ3qvDZ0/VvvkbfsggII/AAAAAAAADwk/zG7aQJtaz8ojgpL0CVzSDC-tKPPWlbi8g/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-TD8eQ3qvDZ0/VvvkbfsggII/AAAAAAAADwk/zG7aQJtaz8ojgpL0CVzSDC-tKPPWlbi8g/s640/2.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se on ympäristön odotusten rikkomista ja pettymyksen tuottamista.<br />
Se on itsensä löytämistä ja hukkaamista aina uudestaan ja uudestaan.<br />
Se on kukka, joka taistelee tiensä asfaltin läpi ja kurkottaa kohti aurinkoa saadakseen siitä voimaa elää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-C5WF563ieng/VvvkaxaXwTI/AAAAAAAADwc/JbjXoBwi-uQ-o4yG3Iy0ChTgSzLHlLYDQ/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-C5WF563ieng/VvvkaxaXwTI/AAAAAAAADwc/JbjXoBwi-uQ-o4yG3Iy0ChTgSzLHlLYDQ/s640/3.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se on toiseen ihmiseen tutustumista ja rajojen ylittämistä.<br />
Se on uhrauksien tekemistä, syvällistä pohdintaa ja raskasta epätietoisuutta.<br />
Se on päätös, joka satuttaa molempia, mutta on kuitenkin pakko tehdä, vaikka kuinka tekee kipeää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-9TdwLhDTWx8/Vvvkcc8MlrI/AAAAAAAADwo/dt_LXLJRdVoLnncEjMSAAaUtytXFpHerQ/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-9TdwLhDTWx8/Vvvkcc8MlrI/AAAAAAAADwo/dt_LXLJRdVoLnncEjMSAAaUtytXFpHerQ/s640/4.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se on pohdintaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.<br />
Se on kaikkien, sekä kirjoitettujen että kirjoittamattomien sääntöjen rikkomista.<br />
Se on mysteeri, kysymys, johon ei ollut vastausta, sitä ei voida koskaan ratkaista yksinkertaisesti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6tvre1Q4pnI/Vvvkc3rzLoI/AAAAAAAADws/rLE4r_j6cncbytwNV1IxLAXG9IaL_4Sdg/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://3.bp.blogspot.com/-6tvre1Q4pnI/Vvvkc3rzLoI/AAAAAAAADws/rLE4r_j6cncbytwNV1IxLAXG9IaL_4Sdg/s640/5.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se on pelkoa, epätoivoa ja paljon kivuliaita kyyneliä.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se on ahdistusta, ympäristön asettamia paineita ja suuri määrä tuskaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se on roihu, joka kuumuudellaan armotta polttaa kaiken muun tieltään saadakseen itse elää. </div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-sGmKGB2HYSo/VvvkduD7YPI/AAAAAAAADww/HUuYhW4RSmM1_KN2gI1ancqkUW1YHhPsQ/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://1.bp.blogspot.com/-sGmKGB2HYSo/VvvkduD7YPI/AAAAAAAADww/HUuYhW4RSmM1_KN2gI1ancqkUW1YHhPsQ/s640/6.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Se on hellyyttä, läheisyyttä ja palavaa intohimoa.<br />
Se on kärsivällisyyttä, pyyteettömyyttä ja toisen tunteiden laittamista omien edelle.<br />
Se on huume, joka antaa paljon iloa, paljon surua ja pahasti riippuvaiselle ainoan syyn pitää kiinni elämästään.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-GThISWEz21o/Vvvkd0JsCoI/AAAAAAAADw0/c1DYvFgfj5oPghG4-TzHVt-taq1vEHQAQ/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="360" src="https://4.bp.blogspot.com/-GThISWEz21o/Vvvkd0JsCoI/AAAAAAAADw0/c1DYvFgfj5oPghG4-TzHVt-taq1vEHQAQ/s640/7.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se voi olla parasta, mitä ihmiselle voi ikinä tapahtua.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se voi olla myös se asia, joka saa ihmisen hysteerisenä kiipeämään 12-kerroksisen kerrostalon katolle, vaikka kaikki tietävät sen olevan aivan hullun vaarallista.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Se voi olla se asia, joka saa alhaalla odottavan asfaltin näyttämään niin kovin pehmeältä. </div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Sellaista. Tämä on sellainen projekti jota teen, jos ehdin ja löydän inspiraatiota. Luultavasti onnistun, koska inspiraatio iski kuin salama. Tähän tulee muutama osa, ehkä kymmenen? En osaa sanoa vielä.</div>
Nettahttp://www.blogger.com/profile/08520445620557614832noreply@blogger.com7