Oneshot: Silence

Taas yksi oneshot ilman mitään sen ihmeellisempää juonta. Nauttikaa, jos voitte.

***

He olivat tienneet sen aina, lähes syntymästäni alkaen. Minulle ei kerrottu mitään, ei ainakaan suoraan.

L'appel du vide — 5. I don't know anymore

Melkein ajoissa! :D lupasin siis yrittää saada tän valmiiks eilen. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

***

Jätin pyörän pyöräkellariin, menin hissillä ylös yhdeksänteen kerrokseen ja harpoin sisälle asuntoon. Tempaisin oven kiinni perässäni ehkä hiukan kovemmalla voimalla kuin oli alunperin tarkoitus. En jaksanut edes potkaista kenkiä jaloistani, vaan jäin istumaan selkä ovea vasten.

L'appel du vide — 4. Rumors

!HUOM!

Ihojen kanssa on ongelmia, lähes joka kerta kun avaan pelin, ne on kadonnu ja pitää korvata uusilla. Simien ihot siis saattaa muuttua vähän väliä, koska en ole saanut ongelmaa ratkaistua. Pahoittelut tästä.

***

Anthony Clevelandilla ei ollut hajuakaan, missä oli. Päähän sattui valtavasti, kipu tuntui jyskyttävän ohimoilla kuin sotarumpu, ja olo tuntui kaikin puolin sekavalta. Ikkunasta sisään tulvi aamuauringon hentoja säteitä, jotka tanssivat hitaasti ympäri huonetta valaisten ympäristöä.
Poika ei tunnistanut paikkaa, ei alkuunkaan. Hän näki, että hänen patjansa vieressä oli sänky, ja parin metrin päässä toinen. Kumpikin sänky oli tyhjä, eli hän oli huoneessa yksin.

Oneshot: Russian roulette

VAROITUS: seuraava tarinanpätkä sisältää verta sekä joillekin ehkä ahdistavaa sisältöä.

***

Musiikkia! >click<

Take a breath, take it deep

Calm yourself, he says to me

If you play, you play the key

Take the gun, and count to three

Venäläinen ruletti.
Tämä on peli, jossa panoksena on rahojen lisäksi oma, mitätön henkiriepu.
Kuulostaako riskialttiilta?
Sitä se on.

L'appel du vide — 3. Deal

Note to self: Anthony on painavampi, kuin miltä näyttää.
En edes tiedä, miten ihmeessä olin selvinnyt matkasta yksin — minunkaltaiselleni puolitoista kilometriä samalla 60—70-kiloista, tajutonta poikaa raahaten olisi normaalioloissa ollut ehkä liikaa, aivan liikaa. En edes harrastanut mitään urheilua, joten en fyysisesti ollut missään superkunnossa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin kotitalolleni asti. Varmaankin tieto siitä, ettei minulla ollut hirveästi vaihtoehtoja onnistui patistamaan minua aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Adrenaliinipiikki oli iskenyt ja vähentänyt uupumisen tunnetta.
Laskin Anthonyn varovasti maahan ja otin puhelimeni taskusta. En saisi vietyä Anthonya kotiini äidin ja isän huomaamatta, ellen saisi hiukan apua.

L'appel du vide — 2. Pride

— Mitä pitää tehdä? Anthony kysyi siirryttyään istumaan viereeni. Vaistomaisesti siirsin tuoliani kauemmas. Tupakan kitkerä haju ällötti minua todella, ja mitä kauemmas pääsisin hivuttautumaan, sitä parempi minun kannaltani.
— Kuuntelitko edes ohjeita? kysyin epäilevästi. Olisi ihme, jos tuo edes tietäisi, missä projektissa oli kyse, vaikka se oli monta kertaa koko luokalle selitetty.
— En, poika vastasi suoraan. — En ollut paikalla tehtävänannon aikana.
Huokaisin raskaasti. — Tämä on se kolmoskurssin pahamaineinen parityönä tehtävä esitelmä. Meidän aiheenamme on  näköaistin solutason mekanismit. Lue vihostasi muistiinpanot vaikka näin ensiksi, sanoin Anthonylle kärsivällisesti.
— Ei minulla ole muistiinpanoja.
Aloin jo nähdä punaista, mutta purin silti hammasta. Tästä työstä tulisi katastrofi, eikä asiaa ainakaan auttaisi se, että alkaisin nyt hiileämään pää punaisena.
— Idiootti…, tuhahdin itsekseni. — No, kirjoita sitten sellaiset.

L'appel du vide — 1. Do I have to?

— Lähtö on sitten tasan viiden minuutin kuluttua, jotta ehdin viedä teidät kouluun ajoissa.
Äidin ääni oli kohtalaisen vakava ja epäsuoralla tavalla hoputtava. Hän on selvästi pannut merkille, etten syönyt murojani kovin innokkaasti, eikä mitä ilmeisimmin ollut asiasta mielissään.
— Kyllä, äiti, pikkusiskoni sanoi lappaen samalla muroja suuhunsa hurjaa vauhtia. Hän halusi aina olla äidille mieliksi ja noudattaa tämän ohjeita ja määräyksiä niin täsmällisesti, kuin kahdeksanvuotiaalle oli mahdollista.
— Mary, älä puhu ruoka suussa, se on paha tapa. Ja Noah, syö murosi.