L'appel du vide — 7. Crush

Kevyt puoliuni, jossa olin periaatteessa unessa, mutta pystyin silti havainnoimaan ympäristöäni. Pystyin näkemään, miten verhojen raoista tulvi hiljalleen auringonvaloa sisälle pieneen, melko pelkistetysti sisustettuun huoneeseen. Valonsäteet tanssivat hitaasti ympäriinsä, ne osuivat lattiaan ja seinille valaisten koko huonetta. Ne valaisivat maton, sohvan, kirjahyllyn, vähitellen kaiken.
Anthonyn käsivarret ympärilläni, hänen rento vartalonsa selkääni vasten. Hänen tasainen hengityksensä, hänen ruumiinsa lämpö.
Sitten äkillinen tönäisy Anthonyn suunnasta, pään kolahdus patjan vieressä seisovaan kirjahyllyyn ja putoaminen ryminällä.
— Mitä vit-?!

L'appel du vide — 6. Place like home

Kuuntelin tätä biisiä aivan liikaa tätä kirjoittaessa, linkkaan sen nyt tähän. 

>Click!<

***

Lämpö.
Yöllä nukahtaessa oli ollut suoraan sanottuna aivan jäätävän kylmä. En ollut aiemmin nukkunut ulkona, joten en tietenkään ollut tietoinen siitä, että lämpötila laskisi aina yöllä, vaikka päivällä lämpötila olisikin kohtuullinen. Nukahtaminen oli ollut miltei mahdotonta. Nyt oli kuitenkin lämmin.

Oneshot: Silence

Taas yksi oneshot ilman mitään sen ihmeellisempää juonta. Nauttikaa, jos voitte.

***

He olivat tienneet sen aina, lähes syntymästäni alkaen. Minulle ei kerrottu mitään, ei ainakaan suoraan.

L'appel du vide — 5. I don't know anymore

Melkein ajoissa! :D lupasin siis yrittää saada tän valmiiks eilen. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

***

Jätin pyörän pyöräkellariin, menin hissillä ylös yhdeksänteen kerrokseen ja harpoin sisälle asuntoon. Tempaisin oven kiinni perässäni ehkä hiukan kovemmalla voimalla kuin oli alunperin tarkoitus. En jaksanut edes potkaista kenkiä jaloistani, vaan jäin istumaan selkä ovea vasten.

L'appel du vide — 4. Rumors

!HUOM!

Ihojen kanssa on ongelmia, lähes joka kerta kun avaan pelin, ne on kadonnu ja pitää korvata uusilla. Simien ihot siis saattaa muuttua vähän väliä, koska en ole saanut ongelmaa ratkaistua. Pahoittelut tästä.

***

Anthony Clevelandilla ei ollut hajuakaan, missä oli. Päähän sattui valtavasti, kipu tuntui jyskyttävän ohimoilla kuin sotarumpu, ja olo tuntui kaikin puolin sekavalta. Ikkunasta sisään tulvi aamuauringon hentoja säteitä, jotka tanssivat hitaasti ympäri huonetta valaisten ympäristöä.
Poika ei tunnistanut paikkaa, ei alkuunkaan. Hän näki, että hänen patjansa vieressä oli sänky, ja parin metrin päässä toinen. Kumpikin sänky oli tyhjä, eli hän oli huoneessa yksin.

Oneshot: Russian roulette

VAROITUS: seuraava tarinanpätkä sisältää verta sekä joillekin ehkä ahdistavaa sisältöä.

***

Musiikkia! >click<

Take a breath, take it deep

Calm yourself, he says to me

If you play, you play the key

Take the gun, and count to three

Venäläinen ruletti.
Tämä on peli, jossa panoksena on rahojen lisäksi oma, mitätön henkiriepu.
Kuulostaako riskialttiilta?
Sitä se on.

L'appel du vide — 3. Deal

Note to self: Anthony on painavampi, kuin miltä näyttää.
En edes tiedä, miten ihmeessä olin selvinnyt matkasta yksin — minunkaltaiselleni puolitoista kilometriä samalla 60—70-kiloista, tajutonta poikaa raahaten olisi normaalioloissa ollut ehkä liikaa, aivan liikaa. En edes harrastanut mitään urheilua, joten en fyysisesti ollut missään superkunnossa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin kotitalolleni asti. Varmaankin tieto siitä, ettei minulla ollut hirveästi vaihtoehtoja onnistui patistamaan minua aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Adrenaliinipiikki oli iskenyt ja vähentänyt uupumisen tunnetta.
Laskin Anthonyn varovasti maahan ja otin puhelimeni taskusta. En saisi vietyä Anthonya kotiini äidin ja isän huomaamatta, ellen saisi hiukan apua.