L'appel du vide — 10. Nonsensical

Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan?

L'appel du vide — 9. Driving me crazy

Musiikkia! > Click! <

On kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun viimeksi puhuin Anthony Clevelandille.
Ensin en olisi halunnut katkaista välejämme, en todellakaan. Mutta perheen suunnalta oli alkanut tulla painostusta asiaan liittyen, ja se oli muuttunut koko ajan vahvemmaksi ja vaativammaksi. ”Hän ei ole sinulle hyvää seuraa, on parempi, ettet ole hänen kanssaan missään tekemisissä.”
Olin tänä aikana pyrkinyt keskittämään energiani ja patoutuneet tunteeni pianonsoittoon ja siinä kehittymiseen, harjoittelu oli ennen autovälikohtausta jäänyt muutenkin vähemmälle. Sormet löivät kuitenkin vähän väliä vääriin koskettimiin, jolloin soittoni täyttyi korviin terävästi särähtävistä virhesävelistä.

L'appel du vide — 8. In a deep trouble

Woop woop, back in business. 

***

Valo, joka tuntuu porautuvan läpi silmistä ja polttavan ne tuhkaksi kirkkaudellaan. Vaaleanharmaa katto, läpinäkyvää nestettä sisältävä, tangossa roikkuva pussi. Puristava kipu ylävartalossa.

Oneshot: Särkän yli

Lukumusiikkia: >Click<

”Tähti syttyy - on illankoitto,
ja kutsu kajahtaa.
Vaimentukoon särkän surusoitto,
kun lähdön hetki saa.

Virratkoon kuin uneen vaipunut meri, 
liian täysi tyrskyämään,
kun syvyydestä kerran saapunut
kääntyy kotiin äärettömään.”

- Alfred Tennyson

tauko.

blogi on tauolla kunnes ilmoitan toisin. elämä ja kuolema potkaisivat tänään niin lujaa naamaan, että tästä kestää hetken aikaa toipua.

en ole vastannut kommentteihin, koska en ole osannut. vastaan heti kun revin jostain energiaa ja motivaatiota tehdä ylipäätään yhtään mitään. nyt juuri sitä ei riitä edes silmien sulkemiseen, vaikka niihin sattuu.
kiitos kuitenkin kauniista sanoistanne, ne todella lämmittävät ja kannustavat jatkamaan vielä joku vähän kauniimpi päivä.

L'appel du vide — 7. Crush

Kevyt puoliuni, jossa olin periaatteessa unessa, mutta pystyin silti havainnoimaan ympäristöäni. Pystyin näkemään, miten verhojen raoista tulvi hiljalleen auringonvaloa sisälle pieneen, melko pelkistetysti sisustettuun huoneeseen. Valonsäteet tanssivat hitaasti ympäriinsä, ne osuivat lattiaan ja seinille valaisten koko huonetta. Ne valaisivat maton, sohvan, kirjahyllyn, vähitellen kaiken.
Anthonyn käsivarret ympärilläni, hänen rento vartalonsa selkääni vasten. Hänen tasainen hengityksensä, hänen ruumiinsa lämpö.
Sitten äkillinen tönäisy Anthonyn suunnasta, pään kolahdus patjan vieressä seisovaan kirjahyllyyn ja putoaminen ryminällä.
— Mitä vit-?!

L'appel du vide — 6. Place like home

Kuuntelin tätä biisiä aivan liikaa tätä kirjoittaessa, linkkaan sen nyt tähän. 

>Click!<

***

Lämpö.
Yöllä nukahtaessa oli ollut suoraan sanottuna aivan jäätävän kylmä. En ollut aiemmin nukkunut ulkona, joten en tietenkään ollut tietoinen siitä, että lämpötila laskisi aina yöllä, vaikka päivällä lämpötila olisikin kohtuullinen. Nukahtaminen oli ollut miltei mahdotonta. Nyt oli kuitenkin lämmin.