L'appel du vide — 12. How dare you?

Paljon ehti tapahtua kuukauden aikana. Elämä sellaisena kuin olin sen aina tuntenut, oli jäänyt taakse.

L'appel du vide — 11. If the truth has been forbidden

Fiilistelymusaa: > Click! <

Erkanimme toisistamme hitaasti. Siinä kohtaa, missä äsken olin tuntenut Anthonyn lämpimät ja aavistuksen karheat huulet, tuntui nyt pojan kevyt uloshengitys. Silmäni olivat kiinni ja ne avautuivat pikkuhiljaa. Tilanne tuntui absurdilta, halusin samaan aikaan huutaa sekä onnesta että kauhusta. Halusin halata Anthonya tiukasti, niin tiukasti, että se ihan pikkuisen sattuisi, ja samaan aikaan kuitenkin oksentaa kaikki sisuskaluni katukivetykseen pelon ja järkytyksen voimasta. Vatsassa tuntui olevan meneillään perhosten ydinsota. Ehkä kehoni yritti kertoa minulle, ettei tämän pitänyt mennä näin?

L'appel du vide — 10. Nonsensical

Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan?