maanantai 19. joulukuuta 2016 | 15.55

L'appel du vide — 9. Driving me crazy



On kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun viimeksi puhuin Anthony Clevelandille.
Ensin en olisi halunnut katkaista välejämme, en todellakaan. Mutta perheen suunnalta oli alkanut tulla painostusta asiaan liittyen, ja se oli muuttunut koko ajan vahvemmaksi ja vaativammaksi. ”Hän ei ole sinulle hyvää seuraa, on parempi, ettet ole hänen kanssaan missään tekemisissä.”
Olin tänä aikana pyrkinyt keskittämään energiani ja patoutuneet tunteeni pianonsoittoon ja siinä kehittymiseen, harjoittelu oli ennen autovälikohtausta jäänyt muutenkin vähemmälle. Sormet löivät kuitenkin vähän väliä vääriin koskettimiin, jolloin soittoni täyttyi korviin terävästi särähtävistä virhesävelistä.

torstai 15. joulukuuta 2016 | 10.32

L'appel du vide — 8. In a deep trouble

Woop woop, back in business. 

***


Valo, joka tuntuu porautuvan läpi silmistä ja polttavan ne tuhkaksi kirkkaudellaan. Vaaleanharmaa katto, läpinäkyvää nestettä sisältävä, tangossa roikkuva pussi. Puristava kipu ylävartalossa.

perjantai 18. marraskuuta 2016 | 18.52

Oneshot: Särkän yli

Lukumusiikkia: >Click<


”Tähti syttyy - on illankoitto,
ja kutsu kajahtaa.
Vaimentukoon särkän surusoitto,
kun lähdön hetki saa.

Virratkoon kuin uneen vaipunut meri, 
liian täysi tyrskyämään,
kun syvyydestä kerran saapunut
kääntyy kotiin äärettömään.

- Alfred Tennyson


tiistai 25. lokakuuta 2016 | 23.12

tauko.

blogi on tauolla kunnes ilmoitan toisin. elämä ja kuolema potkaisivat tänään niin lujaa naamaan, että tästä kestää hetken aikaa toipua.

en ole vastannut kommentteihin, koska en ole osannut. vastaan heti kun revin jostain energiaa ja motivaatiota tehdä ylipäätään yhtään mitään. nyt juuri sitä ei riitä edes silmien sulkemiseen, vaikka niihin sattuu.
kiitos kuitenkin kauniista sanoistanne, ne todella lämmittävät ja kannustavat jatkamaan vielä joku vähän kauniimpi päivä.

torstai 20. lokakuuta 2016 | 0.27

L'appel du vide — 7. Crush



Kevyt puoliuni, jossa olin periaatteessa unessa, mutta pystyin silti havainnoimaan ympäristöäni. Pystyin näkemään, miten verhojen raoista tulvi hiljalleen auringonvaloa sisälle pieneen, melko pelkistetysti sisustettuun huoneeseen. Valonsäteet tanssivat hitaasti ympäriinsä, ne osuivat lattiaan ja seinille valaisten koko huonetta. Ne valaisivat maton, sohvan, kirjahyllyn, vähitellen kaiken.
Anthonyn käsivarret ympärilläni, hänen rento vartalonsa selkääni vasten. Hänen tasainen hengityksensä, hänen ruumiinsa lämpö.
Sitten äkillinen tönäisy Anthonyn suunnasta, pään kolahdus patjan vieressä seisovaan kirjahyllyyn ja putoaminen ryminällä.
— Mitä vit-?!


perjantai 5. elokuuta 2016 | 4.11

L'appel du vide — 6. Place like home


Kuuntelin tätä biisiä aivan liikaa tätä kirjoittaessa, linkkaan sen nyt tähän. 

***


Lämpö.
Yöllä nukahtaessa oli ollut suoraan sanottuna aivan jäätävän kylmä. En ollut aiemmin nukkunut ulkona, joten en tietenkään ollut tietoinen siitä, että lämpötila laskisi aina yöllä, vaikka päivällä lämpötila olisikin kohtuullinen. Nukahtaminen oli ollut miltei mahdotonta. Nyt oli kuitenkin lämmin.


sunnuntai 31. heinäkuuta 2016 | 15.38

Oneshot: Silence


Taas yksi oneshot ilman mitään sen ihmeellisempää juonta. Nauttikaa, jos voitte.

***


He olivat tienneet sen aina, lähes syntymästäni alkaen. Minulle ei kerrottu mitään, ei ainakaan suoraan.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016 | 15.06

L'appel du vide — 5. I don't know anymore


Melkein ajoissa! :D lupasin siis yrittää saada tän valmiiks eilen. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

***


Jätin pyörän pyöräkellariin, menin hissillä ylös yhdeksänteen kerrokseen ja harpoin sisälle asuntoon. Tempaisin oven kiinni perässäni ehkä hiukan kovemmalla voimalla kuin oli alunperin tarkoitus. En jaksanut edes potkaista kenkiä jaloistani, vaan jäin istumaan selkä ovea vasten.

perjantai 15. heinäkuuta 2016 | 16.30

L'appel du vide — 4. Rumors

!HUOM!
Ihojen kanssa on ongelmia, lähes joka kerta kun avaan pelin, ne on kadonnu ja pitää korvata uusilla. Simien ihot siis saattaa muuttua vähän väliä, koska en ole saanut ongelmaa ratkaistua. Pahoittelut tästä.

***


Anthony Clevelandilla ei ollut hajuakaan, missä oli. Päähän sattui valtavasti, kipu tuntui jyskyttävän ohimoilla kuin sotarumpu, ja olo tuntui kaikin puolin sekavalta. Ikkunasta sisään tulvi aamuauringon hentoja säteitä, jotka tanssivat hitaasti ympäri huonetta valaisten ympäristöä.
Poika ei tunnistanut paikkaa, ei alkuunkaan. Hän näki, että hänen patjansa vieressä oli sänky, ja parin metrin päässä toinen. Kumpikin sänky oli tyhjä, eli hän oli huoneessa yksin.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016 | 19.17

Oneshot: Russian roulette

VAROITUS: seuraava tarinanpätkä sisältää verta sekä joillekin ehkä ahdistavaa sisältöä.

***




Take a breath, take it deep
Calm yourself, he says to me
If you play, you play the key
Take the gun, and count to three

Venäläinen ruletti.
Tämä on peli, jossa panoksena on rahojen lisäksi oma, mitätön henkiriepu.
Kuulostaako riskialttiilta?
Sitä se on.


perjantai 3. kesäkuuta 2016 | 17.11

L'appel du vide — 3. Deal



Note to self: Anthony on painavampi, kuin miltä näyttää.
En edes tiedä, miten ihmeessä olin selvinnyt matkasta yksin — minunkaltaiselleni puolitoista kilometriä samalla 60—70-kiloista, tajutonta poikaa raahaten olisi normaalioloissa ollut ehkä liikaa, aivan liikaa. En edes harrastanut mitään urheilua, joten en fyysisesti ollut missään superkunnossa, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin selvisin kotitalolleni asti. Varmaankin tieto siitä, ettei minulla ollut hirveästi vaihtoehtoja onnistui patistamaan minua aina vain eteenpäin ja eteenpäin. Adrenaliinipiikki oli iskenyt ja vähentänyt uupumisen tunnetta.
Laskin Anthonyn varovasti maahan ja otin puhelimeni taskusta. En saisi vietyä Anthonya kotiini äidin ja isän huomaamatta, ellen saisi hiukan apua.

maanantai 30. toukokuuta 2016 | 17.17

L'appel du vide — 2. Pride



— Mitä pitää tehdä? Anthony kysyi siirryttyään istumaan viereeni. Vaistomaisesti siirsin tuoliani kauemmas. Tupakan kitkerä haju ällötti minua todella, ja mitä kauemmas pääsisin hivuttautumaan, sitä parempi minun kannaltani.
— Kuuntelitko edes ohjeita? kysyin epäilevästi. Olisi ihme, jos tuo edes tietäisi, missä projektissa oli kyse, vaikka se oli monta kertaa koko luokalle selitetty.
— En, poika vastasi suoraan. — En ollut paikalla tehtävänannon aikana.
Huokaisin raskaasti. — Tämä on se kolmoskurssin pahamaineinen parityönä tehtävä esitelmä. Meidän aiheenamme on  näköaistin solutason mekanismit. Lue vihostasi muistiinpanot vaikka näin ensiksi, sanoin Anthonylle kärsivällisesti.
— Ei minulla ole muistiinpanoja.
Aloin jo nähdä punaista, mutta purin silti hammasta. Tästä työstä tulisi katastrofi, eikä asiaa ainakaan auttaisi se, että alkaisin nyt hiileämään pää punaisena.
— Idiootti…, tuhahdin itsekseni. — No, kirjoita sitten sellaiset.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016 | 17.07

L'appel du vide — 1. Do I have to?



— Lähtö on sitten tasan viiden minuutin kuluttua, jotta ehdin viedä teidät kouluun ajoissa.
Äidin ääni oli kohtalaisen vakava ja epäsuoralla tavalla hoputtava. Hän on selvästi pannut merkille, etten syönyt murojani kovin innokkaasti, eikä mitä ilmeisimmin ollut asiasta mielissään.
— Kyllä, äiti, pikkusiskoni sanoi lappaen samalla muroja suuhunsa hurjaa vauhtia. Hän halusi aina olla äidille mieliksi ja noudattaa tämän ohjeita ja määräyksiä niin täsmällisesti, kuin kahdeksanvuotiaalle oli mahdollista.
— Mary, älä puhu ruoka suussa, se on paha tapa. Ja Noah, syö murosi.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016 | 17.56

L'appel du vide — prologi



Rakkaus. Mitä se on?
”Syvä eroottinen kiintymys toiseen henkilöön. esim. Intohimoinen rakkaus. Onneton rakkaus. Rakkaus syttyy, sammuu, kuolee.”
Sanakirjan määritelmä rakkaudesta on kovin yksinkertainen. Todellisuudessa rakkaus on niin paljon muutakin.

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä