L'appel du vide — 12. How dare you?

Paljon ehti tapahtua kuukauden aikana. Elämä sellaisena kuin olin sen aina tuntenut, oli jäänyt taakse.

L'appel du vide — 11. If the truth has been forbidden

Fiilistelymusaa: > Click! <

Erkanimme toisistamme hitaasti. Siinä kohtaa, missä äsken olin tuntenut Anthonyn lämpimät ja aavistuksen karheat huulet, tuntui nyt pojan kevyt uloshengitys. Silmäni olivat kiinni ja ne avautuivat pikkuhiljaa. Tilanne tuntui absurdilta, halusin samaan aikaan huutaa sekä onnesta että kauhusta. Halusin halata Anthonya tiukasti, niin tiukasti, että se ihan pikkuisen sattuisi, ja samaan aikaan kuitenkin oksentaa kaikki sisuskaluni katukivetykseen pelon ja järkytyksen voimasta. Vatsassa tuntui olevan meneillään perhosten ydinsota. Ehkä kehoni yritti kertoa minulle, ettei tämän pitänyt mennä näin?

L'appel du vide — 10. Nonsensical

Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan?

L'appel du vide — 9. Driving me crazy

Musiikkia! > Click! <

On kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun viimeksi puhuin Anthony Clevelandille.
Ensin en olisi halunnut katkaista välejämme, en todellakaan. Mutta perheen suunnalta oli alkanut tulla painostusta asiaan liittyen, ja se oli muuttunut koko ajan vahvemmaksi ja vaativammaksi. ”Hän ei ole sinulle hyvää seuraa, on parempi, ettet ole hänen kanssaan missään tekemisissä.”
Olin tänä aikana pyrkinyt keskittämään energiani ja patoutuneet tunteeni pianonsoittoon ja siinä kehittymiseen, harjoittelu oli ennen autovälikohtausta jäänyt muutenkin vähemmälle. Sormet löivät kuitenkin vähän väliä vääriin koskettimiin, jolloin soittoni täyttyi korviin terävästi särähtävistä virhesävelistä.

L'appel du vide — 8. In a deep trouble

Woop woop, back in business. 

***

Valo, joka tuntuu porautuvan läpi silmistä ja polttavan ne tuhkaksi kirkkaudellaan. Vaaleanharmaa katto, läpinäkyvää nestettä sisältävä, tangossa roikkuva pussi. Puristava kipu ylävartalossa.

Oneshot: Särkän yli

Lukumusiikkia: >Click<

”Tähti syttyy - on illankoitto,
ja kutsu kajahtaa.
Vaimentukoon särkän surusoitto,
kun lähdön hetki saa.

Virratkoon kuin uneen vaipunut meri, 
liian täysi tyrskyämään,
kun syvyydestä kerran saapunut
kääntyy kotiin äärettömään.”

- Alfred Tennyson

tauko.

blogi on tauolla kunnes ilmoitan toisin. elämä ja kuolema potkaisivat tänään niin lujaa naamaan, että tästä kestää hetken aikaa toipua.

en ole vastannut kommentteihin, koska en ole osannut. vastaan heti kun revin jostain energiaa ja motivaatiota tehdä ylipäätään yhtään mitään. nyt juuri sitä ei riitä edes silmien sulkemiseen, vaikka niihin sattuu.
kiitos kuitenkin kauniista sanoistanne, ne todella lämmittävät ja kannustavat jatkamaan vielä joku vähän kauniimpi päivä.