keskiviikko 8. huhtikuuta 2020 | 19.18

Bloody Mary — prologi



Miten nopealla aikataululla saattoikaan yksi ihmiselämä mennä aivan kokonaisvaltaisesti vituiksi.

maanantai 30. maaliskuuta 2020 | 21.33

L'appel du vide — 13. Love me like there’s no tomorrow



A wild ending chapter has appeared! Will you catch it?

> fiilistelymusaa ♥ <



— En vittu jaksa enää. En yhtään.
Anthonyn värisevä ääni ja vihaisen kuuloiset nyyhkäykset täyttivät yksiöni hiljaisuuden. Hänen tärisevä kehonsa nytkähteli itkun tahdissa. Vuosien ajan kerätty katkeruus raivasi tietään pojan välinpitämättömän ulkokuoren läpi sellaisella voimalla, jollaista en olisi koskaan osannut odottaa.

torstai 23. marraskuuta 2017 | 19.04

L'appel du vide — 12. How dare you?



Paljon ehti tapahtua kuukauden aikana. Elämä sellaisena kuin olin sen aina tuntenut, oli jäänyt taakse.

tiistai 2. toukokuuta 2017 | 11.08

L'appel du vide — 11. If the truth has been forbidden


Fiilistelymusaa: > Click! <



Erkanimme toisistamme hitaasti. Siinä kohtaa, missä äsken olin tuntenut Anthonyn lämpimät ja aavistuksen karheat huulet, tuntui nyt pojan kevyt uloshengitys. Silmäni olivat kiinni ja ne avautuivat pikkuhiljaa. Tilanne tuntui absurdilta, halusin samaan aikaan huutaa sekä onnesta että kauhusta. Halusin halata Anthonya tiukasti, niin tiukasti, että se ihan pikkuisen sattuisi, ja samaan aikaan kuitenkin oksentaa kaikki sisuskaluni katukivetykseen pelon ja järkytyksen voimasta. Vatsassa tuntui olevan meneillään perhosten ydinsota. Ehkä kehoni yritti kertoa minulle, ettei tämän pitänyt mennä näin?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017 | 18.57

L'appel du vide — 10. Nonsensical



Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan?

maanantai 19. joulukuuta 2016 | 15.55

L'appel du vide — 9. Driving me crazy



On kulunut noin puolitoista kuukautta siitä, kun viimeksi puhuin Anthony Clevelandille.
Ensin en olisi halunnut katkaista välejämme, en todellakaan. Mutta perheen suunnalta oli alkanut tulla painostusta asiaan liittyen, ja se oli muuttunut koko ajan vahvemmaksi ja vaativammaksi. ”Hän ei ole sinulle hyvää seuraa, on parempi, ettet ole hänen kanssaan missään tekemisissä.”
Olin tänä aikana pyrkinyt keskittämään energiani ja patoutuneet tunteeni pianonsoittoon ja siinä kehittymiseen, harjoittelu oli ennen autovälikohtausta jäänyt muutenkin vähemmälle. Sormet löivät kuitenkin vähän väliä vääriin koskettimiin, jolloin soittoni täyttyi korviin terävästi särähtävistä virhesävelistä.

torstai 15. joulukuuta 2016 | 10.32

L'appel du vide — 8. In a deep trouble

Woop woop, back in business. 

***


Valo, joka tuntuu porautuvan läpi silmistä ja polttavan ne tuhkaksi kirkkaudellaan. Vaaleanharmaa katto, läpinäkyvää nestettä sisältävä, tangossa roikkuva pussi. Puristava kipu ylävartalossa.

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä